Täppäri valmiin työn lukualustana?

[Nina Jurvanen]

Koska olen onneton käsi (onneksi on vielä aikaa 5-7 vuotta projektini nettijulkaisuun, Twitter-uhkaus käyttäjänimellä ninajurvanen), tahtoisin tietää jo nyt, tarvitseeko täppäriä varten erikseen jotain räpeltää kuvan asetuksilla niin, että sivu täyttää koko ruudun? Itse en moista kapinetta omista, joten en voi testata käytännössä. Tulin vain ajatelleeksi, että täppäri saattaisi olla mukava lukulaite realistisesti piirretylle (suhteessa A4-kokoiselle) sarjakuvalle. Joka tapauksessa tietsarin ruudulta lukiessa aion tehdä hienolle grafiikalle vähän väkivaltaa ja pakottaa jokaisen sivun näkymään kokonaisena ruudulla, sillä tiedän, että scrollaaminen karkottaa lukijoita. Entä kirjanlukulaitteet? Voiko niistä lukea sarjiksia, ja jos voi, niin mikä lienee tekniikka niissä takana?

Tiedän olevani tyhmä ja nämä ovat tyhmän esittämiä tyhmiä kysymyksiä, sillä minulla on koko ikäni ollut mikrotukihenkilö vierellä, ensin pikkuveli, sitten mies.

[Reima Mäkinen]

Ihan historian pohjalta sanoisin että 5 vuoden päästä lukulaitteet ovat taas ihan erilaisia ja toimivat eri tavalla kuin nyt. Sähköpaperi on silloin viimeistään tuloillaan ellei tullut, käyttöliittymät elää eikä sen ajan kännyköistäkään tiedä mitä kalloluuimplantteja vielä keksitään. 

Yleisohje on tehdä matsku sellaiseksi että siitä saa (resoluution, tekstauksen ehkä jopa värien puolesta) helposti vietyä sivuja kaikkiin mahdollisiin medioihin. Edes sivuformaattiin (pysty vai vaaka, ja pystykoon suhde vaakakokoon) ei ole olemassa mitään yhtä ratkaisua. Entäs aukeamat sitten? Paperilla ja näytöillä on vaikea ellei mahdoton tarjota samaaa lukukokemusta. Pitää vain miettiä miten oma juttu toimii parhaiten ja tehdä semmoinen.

5-7 vuoden projekti tulee olemaan pitkä ja kuluttava. Onnea matkaan!

[[kivi]]

Ihan historian pohjalta sanoisin että 5 vuoden päästä lukulaitteet ovat taas ihan erilaisia ja toimivat eri tavalla kuin nyt. Sähköpaperi on silloin viimeistään tuloillaan ellei tullut, käyttöliittymät elää eikä sen ajan kännyköistäkään tiedä mitä kalloluuimplantteja vielä keksitään. 

Yleisohje on tehdä matsku sellaiseksi että siitä saa (resoluution, tekstauksen ehkä jopa värien puolesta) helposti vietyä sivuja kaikkiin mahdollisiin medioihin. Edes sivuformaattiin (pysty vai vaaka, ja pystykoon suhde vaakakokoon) ei ole olemassa mitään yhtä ratkaisua. Entäs aukeamat sitten? Paperilla ja näytöillä on vaikea ellei mahdoton tarjota samaaa lukukokemusta. Pitää vain miettiä miten oma juttu toimii parhaiten ja tehdä semmoinen.

5-7 vuoden projekti tulee olemaan pitkä ja kuluttava. Onnea matkaan!

Itsehän en tiedä edes mikä on "täppäri" (paitsi jos se on joku semmoinen näppäimetön pienoisruutu, oon nähnyt niitä kavereiden lapsilla ), mutta kun oon tuossa sivussa seurannut kuinka ammattilaiset rakentaa noita alustoja, niin sanon samaa kuin Reima - älä mieti vielä tuosta suunnasta ollenkaan, varmista vain että värit ovat koko ajan omana tiedostonaan vähintään 300dpi/mahdollinen paperipainokoko, ja mustat + tekstaus omanaan vähintään 600dpi/mahdollinen paperipainokoko. Noista on helppo sitten kulloisenkin ajan tavoilla ja mekanismeilla rakentaa luettavia tiedostoja eri tarkoituksiin.

[Nina Jurvanen]

Hei ja kiitoksia neuvoista teille molemmille!

Tosiaan pyrin tekemään sarjiksesta sellaisen, että sen voisi julkaista halutessaan paperiversiona (jos joku kustantamo joskus tekeleeni vaikka noteeraisi hamassa tulevaisuudessa, ei sitä ikinä tiedä), ja se valitettavasti syö hieman luovuutta nettijulkaisun mahdollisuuksien suhteen.

5-7 vuotta aion suunnitella tarinaa vielä eteenpäin ja oppia piirtämään niin hyvin kuin ikinä vain voin, ja sitten aloitan tarinan julkaisun virtualdream.fi:ssä sivu kerrallaan. Noin 50-60 sivua tulee olemaan joka albumissa, ja albumeja tulee olemaan sen verran monta, että ehdin kuvata aikaskaalan vuodesta 2057 2080/90-luvulle (en ole vielä varma, jatkanko 2090-luvulle asti). Tästä taitaa nyt tosiaan tulla elämäntyö. Toivottavasti en hajoa paineen alla