Heti alkoi kiinnostaa!
Eiköhän siitä oteta taas uusintapainos. Kjäh kjäh, prrrrt, niinkuin Juksu-pelle sanois!
Sarjakuvaväen omille kapeille harteillehan tämä on jäänyt, kun vaikkapa Peter von Bagh Sinisessä laulussaan sivuuttaa käytännössä koko taiteenalan. Ja sitä sarjaa pyöritetään telkussa jo ties monettako kertaa. Väitän että sen "Suomen taiteiden tarinan" vaikutus on kulttuuria pintapuolisemmin seuraavien parissa melkoinen.
Ja hyvä pointti Reima, tärkeäähän olisi, että sarjakuvasta puhuttaisiin vähän isommassa viitekehyksessä, eikä kaikki olisi aina vain saman pienen sarjakuvapiirin harteilla. Harmillisen usein sarjakuva unohdetaan aina kun puhutaan niin kirjallisuudesta kuin taiteestakin, sarjakuvaa ei ilmeisesti edelleenkään pidetä tarpeeksi "salonkikelpoisena" ja merkittävänä ilmaisukeinona näissä muissa piireissä (tai ilmeisesti on liian vaikeasti hallittava kokonaisuus ymmärtää, kun pitäisi YHTÄ aikaa keskustella kirjallisesta ja kuvallisesta ilmaisusta...ja kyllähän se onkin valtava kokonaisuus).
Mutta väitän että ongelma on juuri se, että suomalaista sarjakuvaa pidetään (siis juurikin tuon "suuren yleisön" keskuudessa) vain sellaisena pikkuhauskana ja harmittomana hupailuna, jolla ei ole mitään suurempaa merkitystä. Ja sitähän juuri tuon Hittiparaatin esimerkit enimmäkseen edustavat, niiden tunnettuutta ja "hittimäisyyttä" tietenkään (enimmäkseen) kiistämättä. Mutta niiden korostaminen suomalaisen sarjakuvan ainoana valittuna "menestyksen" esimerkkinä, ylläpitää se "suuren yleisön" tietoisuudessa edelleen sitä käsitystä, että suomalaisen sarjakuvan on menestyäkseen oltava Helsingin Sanomissa julkaistavaa vitsi-strippi-sarjakuvaa.
Ja jo sinänsä surullistahan on se, jos jo 5000 myyntiä pidetään jonkinlaisena hittinä, kun jo mitä tahansa keskinkertaistakin läystäkettä pitäisi saada myytyä sen verran, hyvästä tai merkittävästä sarjakuvasta nyt puhumattakaan.
Mutta ilmeisesti jo ulkomaillakin julkaistu 'Piitles' ei ehtinyt myydä tarpeeksi (olisiko myynti Suomessa vielä hitusen alle 100 000 kappaletta) tiukkojen menestyskriteerien täyttämiseksi?
Niin, tai sitten Beatlesillä ei ole kovin paljoa tekemistä suomalaisuuden kanssa, jos sillä on tuossa valintakriteerissä sitten ollut mitään merkitystä, sehän on tässä pelkkää jossittelua. Eikä taida olla 100.000 myyty, Kunnaksen nimestä huolimatta. Eikä ole vielä Sarjakuva-Kalevalaakaan, jos jokin tietty myyntimäärä on se ainoa kriteeri. Mutta omalta osaltani aion kyllä pitää huolen siitä, että kyseistä opusta on saatavilla niin kauan kuin Suomesta löytyy ihmisiä jotka eivät tiedä Kalevalasta yhtään mitään. Ja kerron kyllä kun se 100.000 tulee täyteen, vaikka vielä voi mennä jonkin verran aikaa. Mutta tämähän onkin minulle koko loppuelämän kestävä projekti. Tiettyjä myyntimääriä tärkeämpää itselleni on kuitenkin se, että sarjakuva-Kalevala on ainoa keino millä nuorison (joitain poikkeustapauksia lukuunottamatta) saa tuntemaan koko Kalevalan tarinan (tai oikeastaan minkä ikäisen populan tahansa, kyllä Kalevalan lukemisprosentti on melkoisen huono). Kaikkein parasta palautetta on kuitenkin ollut se, että varsinkin äidinkielenopettajat ovat olleet sarjakuvaversiosta innostuneita, ja että teoksesta on jatkuvasti näytteitä niin äidinkielenkirjoissa kuin jossain "Kalevalan kulttuurihistoria"-teoksissa, joissa yleensä sarjakuva on harvemmin edustettuna. Mistä päästään juuri tuohon edelliseen Reiman topikkiin, eli siihen, että on tärkeää saada sarjakuvaa esiin laajemmassa viitekehyksessä kuin siinä mihin sarjakuva yleensä halutaan alistaa, eli johonkin omaan pieneen (useimmiten melkein näkymättömään) lokeroonsa kulttuurin kentässä. Ja se arvostus, ja millä yleistä asennoitumista suomalaista sarjakuvaa kohtaan saadaan kehitettyä, on juuri tuollaiset pienet askeleet. Vaikka se on hidasta ja välillä turhauttavaakin, niin välillä onneksi saa myös pieniä onnistumisen kokemuksia siitä, että sarjakuvaan suhtaudutaan myös "vakavammin" uusissa yhteyksissä. Ja "vakavammalla" en tarkoita mitään paatosta tai julistamista, vaan yksinkertaisesti sitä, että sarjakuva voi olla yhtä aikaa sekä viihteellistä, että herättää uusia näkökulmia vakiintuneiden asenteiden ulkopuolella ja uusissa yhteyksissä. Ja tietysti myös sitä, että suomalaista sarjakuvaa on myös sen 3 ruudun ulkopuolella.
