Ensimmäinen ajatus Hollen työn nähdessäni oli, josko innostus digitaaliseen kuvantekoon on jo mennyt liian pitkälle. Vektoripiirtäminen viettelee helposti tekijänsä, mutta itse vierastan sitä nykyään. Muistettakoon kuitenkin tämän jalon kilvan olevan mainio foorumi erilaisten tekniikoiden kokeilemiseen ja olkoon se sitä myös jatkossa. Pisteet rohkeudesta harpata oman vakiintuneen tyylin ulkopuolelle. Idea on kyllä hyvä, ja nyt kun olen useamman kerran sarjakuvaa lukenut ja näen vektoreiden läpi, pystyn arvostamaan hienoa rytmitystä. Tuota Steady-sanaa hieman kummastelen. Mielestäni vaikkapa *#%&¤F! olisi ollut hauskempi. Steady antaa kuvan, että sankari olisi koko ajan tiennyt olevansa narun jatkona, jolloin poika ja sankari ovat samassa juonessa ja fuskauksen kohde on yksin lukija. Sankarin hämmästynyt olemus ruuduissa 5 ja 6 kuitenkin ohjasi minut ajattelemaan tämän olevan lennon pysäyttävästä kryptoniittisesta voimasta täysin ymmällään, jolloin kyse onkin tämän koko elämän käsittävästä petoksesta. Jälkimmäinen tulkinta pistää miettimään vapaan tahdon suhdetta mm. predestinaatioon ja markkinatalouteen, kun taas ensimmäinen tulkinta typistää tarinan lyhyeksi vitsiksi.
Raportti Musta joulu –tarinan impulssikontrollivasteesta on luettavissa
täältä.
Hahaa. Tape Koivistolta lainatut puhekuplien kärjet! 
Ei voi kiistää. Kiinni jäin
Maran Talvisää-sarjakuva on kiireettömyydessään nautittava. Uuteen versioon tehty pieni korjaus on oikeasti iso parannus. Vaivan näkeminen muutaman siluettiruudun eteen on kannattanut, ne jaksottavat mukavasti kerrontaa ja korostavat kerrospukeutumisen työläyttä. Liukastumisruutu on todella hieno. Oma voittajasuosikkini.
Jotain rajaa
Hahaa. Tape Koivistolta lainatut puhekuplien kärjet!
No niin, riittää jo! Tunnustan!
Tuipalin idea pistää miettimään. Mikä on se lupaus, jonka perässä kuljemme. Mikä on se valo jota tavoittelemme. Se, että sama valo näyttäisi loistavan kehdosta arkkuun viitannee lupaukseen ikuisesta elämästä jossain, ehkäpä taivaallisessa, ympäristössä. Näin tulkiten sarjakuvan loppu on maallisuudessaan tyly, ehkä jopa lukijalle pieni pettymys. Kuvallisesti ajatellen olisi ollut loogista, että autonrenkaat ja arkunjalat olisivat jatkuneet maaviivasta samalla tavoin kuin muissakin kuvissa.
