Tampereen kupliit nähty ja koettu!
Finlaysonin alue oli hiukan sokkeloinen, mutta kätevänkokoinen ja hyvän kartan sisältänyt festivaali-lehdykkä auttoi löytämään haluttuihin tiloihin. Tuo Finlayson on kyllä todella upea ja tunnelmallinen miljöö. Hienoa, että se on säilytetty.
Kustantajien myyntitilassa oli ahdasta, ilma oli huono eli heti oitis pääsi mukaan kunnon festaritunnelmaan! Apollon pöydästä ostin uuden Comanchen sekä uusimman ja aikaisemmin hyväksi toteamani Baabelin torni-albumin. Samin kanssa vaihdettiin knoppitietoa eurooppalaisista sarjakuvista. Shokki-Corbenia harkitsin pitkään, mutta jätin sen ostamatta ja sijoitin rahat Tillikkaan sekä muihin vastaaviin mestoihin. Festaripaikan ja rautatieaseman välissä on aivan tajuton määrä ravintoloita!
Tampere sarjakuvan miljöönä -paneeli oli vuorossa seuraavaksi. Kiinnostava aihe ja kiinnostavat panelistit. Keskustelu oli mukavaa viihdettä, mutta paneelin aiheeseen ei päästy kovin syvälle. Niin kuin vuosien varrella monasti tämäkin paneeli meni ikävä kyllä suurelta osin latteaksi vitsinheitoksi. Hauskaa oli, mutta paneelin anti jäi niukaksi. Saisinkohan joskus vielä kuulla asiallisen ja informatiivisen, annettuun aiheeseen pureutuvan sarjakuva-paneelin? No, mikäänhän ei ole mahdotonta. Näin myöhemmin Reiman ja keskusteltiin hiukan paneelin annista ja sarjakuvapaneloinnista noin yleensäkin.
edit Todetaanpa vielä että panelistien kertomukset jopa salaisista referenssimatskun hankintaretkistään oli erittäin mielenkiintoista kuultavaa. Lisää tämmöistä! Koko paneeli olisi voinut koostua näistä tarinoista. Samoin ilmastointiaukkojen määrä -osio oli hyvä, tosin siihen palattiin sitten turhan usein. (ainakin minä kuuntelen paneeleja saadakseni TIETOA. Se on ensisijaista. Jos tuo tieto sitten pystytään esittämään viihdyttävästi,se on plussaa, totta kai. Vitsailun seasta itse poimittavat tiedonmuruset ei ole se tavoiteltu asiain tila.) Edit Ei ollut paneeli, mutta parasta festariantia ikinä: Civitellin viimevuotinen festarihaastattelu Helsingissä(asiallinen ja viihdyttävä).
Pääsyy Tampereen matkaani oli Yoko Tsuno -luento. Luennon pitäjä oli sympaattisen oloinen nuorimies. Hänen aito kiinnostuksensa Yoko-sarjaa kohtaan kävi hyvin ilmi (lopulta). Itse luento ei ollut kovinkaan taidokkaasti rakennettu. Näkökulma puuttui kokonaan. Paljon aikaa käytettiin epäolennaisten asioiden monenkertaiseen vatvontaan (" ei näin voisi olla oikeassa elämässä"). Juuri kun oltiin pääsemässä sarjakuvan ansioihin eli luennon kiinnostavimpaan antiin, loppui luennolle varattu aika. Sitä ennen luennoitsija oli lähinnä haukkunut Yoko-sarjakuvaa. Mä jo mietin siinä luennon alkupuolellla, että mihin teurastukseen tämä luento vielä päättyykään.
Hyvää luennossa oli mm. vinealaisten alkuperää valottanut Nivea-tieto. En myöskään tiennyt Leloupin käyttävän assistentteja. No, nyt tiedän.

. Tosin noin korkean iän omaavan taiteilijan olin uumoillutkin palkanneen ainakin tussaajan avukseen.
Natasha-sarjakuvan pinup-maisuudesta olen täysin eri mieltä luennoitsijan kanssa, mutta tämä lienee puhdas makuasia. Pitääpä joskus pyrkiä keskustelemaan naamakkain vaikkapa juuri Yokosta. Aina on mukava löytää joku jonkun eurosarjan uusi fani.
Sarjakuvaruudut vaan näyttävät isolla kankaalla aivan sairaan hienoilta! Ah.
Eräs syy Tampereen-matkaan oli myös se, että minun piti piirtää kouluun 40 luonnospiirrosta. Ajattelin Tampereen olevan inspiroiva ympäristö. Sain Tampereella tehtyä kuusi kuvaa, vajaat kymmenen kuvaa siis enää jäljellä! Kyl tää tästä. Tosin nyt kuvia katsoessa on todettava että ne on todella surkeita ja täysin innottomasti tehtyjä. Eniveis, nyt ratkaissee määrä, ei laatu.
Jacobsin kansia olisi ollut kiva ihailla, mutta aina kun menin kyseiseen tilaan, siellä oli joku luento tai vastaava enkä sit koskaan niitä kuvia päässyt kattoon.
Cosplay-kisaajat kiinnittivät katseen aina aika ajoin. Moni asu oli todella shokeeraava. Suosikkini olivat ne täydellisen ihonmyötäiset mustat nahkahousut, joissa oli mielenkiintoinen takapuolelta eteen alakautta aukeava vetoketju. Noita housuja ei ihan joka Prismassa myydäkään!
edit:
Junamatkalla Helsinkiin näytin matkaseuralle näyteruutuja J. Lauronen-Karlssonin tulevasta sarjakuvasta. Melkein sanattomaksi meni hän ihailusta. J. L-K on paras!
Ja vielä: Festarijuliste ja lehdykän kansikuva oli mukavan sarjakuvamainen ja meitä kaikkia syleilevä. Hyvä eli bra!