Luin. Onhan tuo komean näköistä, mutta missä tarina on? Sekavaa poukkoamsita harlekiinista dekkariin ilman mitään johdonmukaisuutta tai kantavaa teemaa. Jälleen kerran on unohdettu kirjailijan ensimmäinen sääntö: MUOTO ON AINA ALISTEINEN TARINAAN NÄHDEN.
Ja sinähän diggasit Kaurismäkiä? Hyvä että on johdonmukaisuutta...
Mäkelän jutut eivät ole juuri koskaan klassisen tarinan muotoa noudattavia, vaan enemmän siivuja, kohtauksia ja tapahtumia.
Niin Emil & Sofikin.
Onhan se elämänmakuista ja todentuntuista siinä mielessä.
Voidaan alkaa tietysti väitellä semanttisin sanankääntein onko teoksessa teemaa vai ei, mutta kuitenkin luisuttaisiin siihen että niin asiat kuin ihmisetkin tappelevat.
ennenkaikkea E&S on ajankuva ja kuten kaurismäen elokuvatkin sen ainoa funktio on luoda ilmapiiri, miljöö, ei tarinaa.
myönnän ettei siitä yksiselitteisesti löydä "sanomaa".
Harmi ettei ollut makuusi.
Ehkä väärä aika ja väärä ilmapiiri?