Didier Comès

[haamuvarjo]

Näkyi sarjakuvatopiikissa tuolla muualla isolla keskustelupalstalla kyselyä/keskustelua Didier Comesin sarjakuvasta Iris. Ilmeisesti julkaistu jonkin verran Tapiirin viimeisissä numeroissa suomeksi.

Kuinka suuri osa tarinasta julkaistiin? Saako sitä mistään kokonaisena ja millä kielellä? Liekö muita Comesin sarjoja suomentamatta (näitä musta/valko omia tarinoita jälkipäästä, unohdetaan nyt alkupään tuotantonsa piirtäjän roolissa joka sisältänee kaikenlaista)?

Saakohan noita Tapiirin numeroja tai ko. tarinaa mistään?

[h00k00]

Iris jäi tosiaan kesken. Julkaistiin Tapiirin numeroissa 24-26 (vuodelta 1991).

[Antti Vainio]

muistelen että minulla on jossain nuo kaksi ensimmäistä ruotsiksi mutta ei niitä voi kauheasti suositella. toki ne on melko hyvin piirrettyjä mutta Comes etsi vasta tyyliään. tarinat ovatkin sitten  täyttä tuubaa

[VesaK]

Ergun Vandraren on klassista roska-scifiä. Albumista on mm. P. A. Manninen  kirjoittanut ihailevaan sävyyn. Arpinen kostaja Ergun palaa kostamaan, ja joutuu taistelemaan mm. jättiläisetanaa vastaan ihanissa 70-luvun karamelliväreissä. Sädepistoolista lentää hylsy. Onneksi Ergunilta riittää lohduttava sana myös tuhkaksi ampumalleen örkille: "Tyvärr, gamle gosse, det här gäller dej eller mej."

Olisi hauska tietää miten Comesin lääkitystä vaihdettiin kun Silencen ja Lumikon kaltaisia klassikoita alkoi ilmestyä.

[MTT]

Moi,

Kateellisille tiedoksi että tälläinenkin sarjakuvaan liittyvä julkaisu on olemassa.

Nille jotka ei ole vielä suomeksikaan kyseistä tarinaa lukeneet niin hävetkää. Tää on todennäköisesti paras sarjakuva jonka olen ikinä lukenut.

La Belette Serigrafia
Signeerattu ja numeroitu

-MTT

[Lurker]

Luinpa piiitkästä aika puutarhan varjossa Silencen ja Lumikon. En muistanut, että ne olivat näin hyviä; peräkkäin luettuna ne olivat kyllä temaattisesti ja sisällöllisestikin kovin samanlaisia. Lumikko oli hauskasti lähtökohdiltaan Rosemaryn painajaista, mutta muuttui sitten ihan toisenlaiseksi.

Comèsin mustavalko on kyllä ihme taidetta, se vaan toimii. Hahmotkin, varsinkin Lumikossa, ovat niin puikuloita että muistuttavat välillä enemmän avaruushumanoideja kuin Maan ihmisiä. Silti se ei vieraannuta, kunhan ällistyttää. Tarinatkin ovat hyviä, vaikka vähän mustavalkoisia (!).

[Lurker]

Tänään (11.10.) Hesarissa Matti Yrjänä Joensuu kertoo lukemisistaan...

Mutta mitä Joensuu lukee tai katsoo huvikseen?

"Viime aikoina olen löytänyt sarjakuvat. Niitä pidettiin aikoinaan ihan suotta roskaviihteenä samoin kuin dekkareita. Esimerkiksi Didier Comèsin Lumikko on upea klassikko."

Klassikko se on.

[MTT]

Klassikko se on.

Yhdyn tähän täysin. Lumikko on yksi parhaimpia sarjakuvia joita olen lukenut.

Täytyy ihmetellä miksei kukaan ole ottanut palloa jatkaa Comésin julkaisemista suomeksi?

[tolppis]

Jestas, olette te nopeita immeisiä, just kerkesin saman jutun heittää "Terveisiä mediasta"-osioon 

Hyvää mainosta sarjakuville tuo lausahdus.

[Lönkka]

"Viime aikoina olen löytänyt sarjakuvat. Niitä pidettiin aikoinaan ihan suotta roskaviihteenä samoin kuin dekkareita. Esimerkiksi Didier Comèsin Lumikko on upea klassikko."[/size]

Ajan hermoilla on Joensuu selvästi 

Mutta iätön klassikkohan tuo on, joo...

[Reijo Valta]

Belgialainen mestari on poissa.

Didier Comès 1942-2013.

[MTT]

Belgialainen mestari on poissa.

Didier Comès 1942-2013.

  Surullinen uutinen. Saisipa nuo puuttuvat albumit vielä suomeksi jonain päivänä.

[Lurker]

Didier Comès’s artwork now in the public domain. Häh?

Onpas tuo otsikko harhaanjohtava... Jos oikein ymmärsin, originaalit ovat siis nyt tallessa museossa säätiön hallinnoimana? The Foundation will work together with the Museum of Piconrue in Bastogne to preserve and promote the work of Comès that it has received.

[hdc]

Sattui tulemaan vastaan Le maître des tenebres, jonka julkaisuhistoria oli ilmeisen vaiheikas...Ergün l'Errantin tarinoiden jatkoa, ja tehty alunperin Le Dieu vivantin perään, mutta jäi julkaisematta ja kustantaja hukkasi puolet originaaleista...jotka Comes sitten muutamaa vuotta myöhemmin piirsi uusiksi A Suivreen (sen jälkeen kun Silence oli jo tullut)

En ole noita muita Ergüneja lukenut, mutta tää on aika puhdasta hallusinointia, en mä edes yritä nähdä tässä varsinaista tarinaa. 70-luvun karkkivärit käytössä ja asetutaan jonnekin Druilletin, Moebiuksen ja Hieronymus Boschin välimaastoon, ja tavallaan tän unenomaisuudessa näkyy vinkkejä myös myöhemmästä tuotannosta...
Onhan tää roskaa mutta onhan tää kanssa aika nättiä, kuvituksen puolesta jos sattuu vastaan tulemaan sopuhinnalla, kannattaa napata vaikkei ranskaa osaisikaan. Suomentamiseen en kannusta.

[Timo Ronkainen]

Pitihän toi googlata. On kyllä ihanan härön näköistä kamaa.

Timo