Mitä sarjakuvaa suosittelisit?

[Reima Mäkinen]

Luupäitä minäkin. Myös Elfquest voisi kolista, tai Luther Arkwrightin seikkailut. Jos kaverisi haluaa yhtään panostaa hommaan niin Miyazakin "Nausicaä valley of the wind" pesee  Sormusten herran 6-0.

Kai hän haablaa englantia?!

[Esa]

Mäkin ajattelin luupäitä kyllä. Varmaan kun näkee ensin ajattelee ihan lasten sarjakuvaks, mut kyl se siit lähtee pörräämää!

[Reima Mäkinen]

Vielä suositan Baggen Hate alppareita, joita on suomennettu ainakin pari, sekä Königiä tai Crumbbia. Tuskin kukaan parikymppinen jätkä jää ihan kylmäksi esim. Tappajakondomin kanssa.

[tertsi]

Blueberry-sarja voisi toimia. Kultaluoteja-ampuva aave albumit, tai sitten kenraali Kultatukka. Mutkatonta mukaansa tempaavaa, loistavasti piirrettyä, ei mitään snobbailua. Eräs kaverini sanoikin Kultatukan luettuaan, että on se uskomatonta kuinka paljon pystyy vihaamaan piirroshahmoa (= kenraali Allister).

[thepanu]

Mä en oo itse ikinä oikeen innostunu Blueberrystä, se on vain jotenkin ollut niin tylsä. Tosin en kovin paljoa voi kritisoida, kun en ole lukenut kuin muutaman kokonaisen albumin, mutta niillä on sellainen luotaantyöntävä olemus ettei niihin edes huvita tarttua. Saatikka sitten avata ja lukea.

Saattaa muuten olla joku anti-western homma, koska Texkään ei ole ikinä liiemmälti kiinnostanut.

[Reima Mäkinen]

Sama vika. Lännenmiehet ei oikein putoo, paitsi Cocco Bill aikoinaan. Mutta sitä ei voi suositella kun keräilyalbumit on semmosissa hinnoissa... Vieläköhän se toimisi yhtä hyvin kuin aikoinaan teininä? Kenelläkään Cocco Bill -revival kokemuksia? Kannattaako pilata hyvät nostalgiafibat lukemalla uudestaan? Paitsi Ken Parkeria voisi kyllä jossain vaiheessa yrittää sitä kun on suitsutettu. Pecos Billin uusintapainos (vuoden takaa) meni sekin minulta ohi "jakelun" :-(

[FreakyMike]

Se Arto Paasilinnan "Lentävä kirvesmies" kirjan pohjalta tehty sarjakuva, voisi upota melko helposti tuon ikäiseen mieshenkilöön. Itse ainakin pidän hyvin paljon ko. albumista ja siitä alkuperäisestä kirjasta.

Tässä tarkat tiedot: Arto Paasilinna - Hannu Lukkarinen: Ronkoteus. WSOY. 196 s

[Juha Kouvalainen]

Siistin tästä viestiketjusta sen Hansin Reimavitsin. Olihan tuo kieltämättä näin jälkikäteen ajateltuna hauskakin..  

Joka tapauksessa, ketjussa nyt vain otsikkoon liittyvät viestit.

[Morph]

Luultavasti hehkuttaisin sellaisia juttuja, mitkä ovat itselle kolahtaneet, eli esimerkiksi jotain seuraavista:

- Lobo: Kukapa ei tästä jässikästä pitäisi! Ja Bisleyn kynänkäyttö on karun mainiota.
- Batman vs. Judge Dredd: Bisleyn kerrassaan upeaa taidetta! Judge Death on suorastaan symppis!
- Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Tästä joka tykkää paljon tai sitten ei lainkaan.

Luonnollisesti "helpompaa" matskua olisi sitten vaikka lehdistä tutut B. Virtaset, Viivit ja Wagnerit ja Wäinämöiset, mitkä ovat kaikki ensiluokkaista strippisarjakuvaa. Hiltuselta tietysti löytyy rankempaakin jos kaipaa verta, suolenpätkiä ja synkempiä aiheita.

Edit: Baggea ja Königiä myös ehdottomasti! Silkkaa parhautta kummatkin!

[Jurpop]

Mulla oli vähän aikaa sitten samanlainen tilanne. Kaveri alkoi parikymppisenä kiinnostumaan kirjoista ja 24 täytettyään katseli sarjakuvahyllyjäni kiinnostuneena. En ottanut sarjakuvaevankeliointia kovin tosissani, joten annoin lainaan Birdlandin.

Kaveri ei palauttanut sitä.

[Janne Yliruusi]

En ottanut sarjakuvaevankeliointia kovin tosissani, joten annoin lainaan Birdlandin.

Kaveri ei palauttanut sitä.

Taisi sivut liimaantua yhteen.  

[miharu-san]

suosittelisin Ranma ½-sarjakuvaa.
eeh.. unohdin sanoa W.I.T.C.H:in ja Aku Ankan.

[VesaK]

Jos aloittaa sarjakuvaharrastuksen Ranmasta, niin varmasti lopahtaa kiinnostus ainakin mangaa kohtaan muutamaan numeroon.

Kyllä se perinteisesti Barksin ankoista kannattaa aloittaa, jatkaa Asterixeilla, Tinteillä ja Lucky Lukella, ja siirtyä sittten vähitellen kovempaan kamaan, kuten Corto Malteseen.

[Rami Rautkorpi]

Psst, Vesa. Ikäsi näkyy. Uljas uusi maailma, ja sen sellaista.

[VesaK]

Plääh. 12-vuotiaanakin Ranma olis tuntunut minusta tylsältä viimeistään tossa viidennen nummeron paikkeilla. Siis minusta ittestäni, mutta eihä sillo ollu vielä ees Hiroshiiman poikaa... Akiraakaan en ole jaksanut lukea kokonaan...
Barksin, Goscinnyn ja Hergén tuotanto ei vain suostu ikääntymään. Enkä minä.