Tälle sopii aloittaa omakin ketjunsa, sillä Kas, kissa on tuoreimman tuntuinen kissasarjakuva koskaan.
Kettutytön ketjussa oli tästä linkitettynä arvostelu
Routakotoon. Lisäksi lyhyellä etsinnällä löytyi
toinenkin arvio netin saroilta. Kvaakista en arvioita löytänyt. Kahdesta linkitetystä toinen piti, toinen enemmän mainosti.
Jälkimmäinen linkatuista kirjoittaa näin:
Mitään maata mullistavaahan tällaisesta kirjasta ei kai olekaan tarkoitus etsiä
Ei, ei olekaan. Mutta kuten kävi selväksi, aihepiirin sisäinen pikku mullistus tämä on, ainakin suommennetun kissailun osalta.
Positiivista sanottavaa löytyy ainakin nämä: Hyvä että oli kerätty useampi kokemus kissoista eri ihmisiltä ja eri kissoista. Pieni oivallus toi kummasti uutta puhtia paljon kaluttuun sarjakuva-aiheeseen. Toisekseen oli mukava huomata että välillä kolkuteltiin jo aikuishuumorin porttia. Ei mitään tosi härskiä, mutta tässä tekijät oli huomanneet ettei kaikkien kissasarjisten vitsien ole pakko olla kaikenikäisille vaikka kissat niin lutusia matriarkkoja ovatkin.
Olihan joukkoon eksynyt pari kulunuttakin vitsiä joita ei enää muista kun albumi ei käsillä ole, mutta ennen kaikkea tämän lukemisesta jäi hyvä fiilis. Ei vain siksi että oli usein hauska, vaan siksi että päihittää Simonin kissat sun muut mennen tullen.