Suuret kiitokset minultakin koko järjestäjäporukalle! Mahtava tunnelma, sää suosi tapahtumaa mitä parhaiten, ja itse sain hyvin paljon irti näistä kolmesta päivästä. Suurin festari-intoni tosin laantui perjantain urakan jälkeen.
Kallematti Wariksen haastattelu olikin nopeasti ohi, edellisenä päivänä "liian hyvin harjoiteltu" juttutuokio oli kummankin yllätykseksi ohi vajaassa vartissa. Koska yleisöllä ei ollut lisäkysymyksiä esitettävinä eivätkä minkäänlaiset loppuimprovisoinnitkaan ottaneet sujuakseen, homma oli sillä hoidettu. Opinpahan kumminkin ettei kannata kännissä juoda lattiavahaa eikä varsinkaan yrittää huuhtoa sitä pois vahanpoistoaineella. Onneksi ei henki mennyt kuten eräältä Teräsbetonimetsän hahmolta.
Säntäämällä suoraan päätelttaan ehdin kuulla vielä loppupuoliskon Ville Tietäväisen haastattelusta. Aino-tyttärestä oli tullut isänsä sanoin "7-vuotias Juha Seppälä" ja ruvennut sanomaan ehdottoman ein kaikille haastattelupyynnöille. Niinpä isä joutui puhumaan haastattelijana toimineelle Kivi Larmolalle hänenkin puolestaan.
Pääteltassa päästin oman piruni irti ja keräsin mittavat määrät sarjakuvaa itselleni. SS Libriconin pöydästä sadan euron satsi. Helmeksi päivän saaliin päälle 50 euroa maksanut hyväkuntoinen joskin purkaton Ruudun numero 2/1973 (haa, ei kestänyt sen hankkiminen kuin viitisentoista vuotta).
Kahden euron laarista poimin Aavetanssin ja Väinämöisten kavereiksi hyllyyni lisää Petri Hiltusta, kun pilkkahintaan sai. Praedor - Koston merkki, Laulu yön lapsista ja Riutta. Marginaalisesti kiinnostanut Kémi - Savannien puskarotta vielä kouraan.
Sitten Säilän numerot 5 ja 6 sekä niitä uutuusalbumeja: Natasha, Sillage, Yoko Tsuno ja Musta hevonen.
Vähän jäi kaivelemaan, kun SS Libriconilla olisi ollut tyrkyllä vielä ne loput kaksi Apollon Alixia, Niilin prinssi ja Karthagon aave. Mutta kun hetki aiemmin olin ostanut heiltä sadan euron lastin, niin en minä nyt enää... Onneksi sikäläinen myyjä vinkkasi, että liiketiloissa olisi festarien kunniaksi tarjolla runsaasti pinkkasileää sarjakuvaa kolmen euron kappalehintaan. No sinne sitten! Libriconin oven takaa sitten löytyivät ne kaksi Alixia - tosin 12-15 euron hinnalla. Kolmen euron laarista kelpasi sentään Hiltusen Anabasis ykkönen.
Pertti Jarlalta kysyttiin niitä tavanomaisia kysymyksiä, joihin mies vastaili sujuvasti.
Petri Hiltusen tarinoinnin Anabasiksesta kuuntelin myös. Miestä en meinannut ensin tunnistaa, kun oli kasvattanut itselleen tyylikkään parran, mutta suu kävi tuttuun tyyliin. Tätä miestä on ilo kuunnella. Ulosanti pelittää ja juttua riittää yhtä paljon kuin projekteja. Miten sitä aikaa riittääkin, kun on tehtävä sekä Kalkkaroa että paria-kolmea albumia yhtäaikaa, eikä piirrostyyli ole niitä nopeimpia.
JP Ahosen haastattelu Mbarin ulkoilmalavalla oli tietyllä tapaa perjantain kohokohta. Hiltunen änkesi joksikin aikaa minun eteeni estämään näkemiseni lavalle, mutten ottanut pulttia. Oli kunnia seistä Hiltusen takana, miehen sarjakuvatuotantoa selkärepussani. Kun Jarla vielä hengaili oluttuoppi kädessä etuoikealla, oli oloni muikea.
220 euron matkakassasta jäi kaksikymppinen lompakkoon suremaan yksinäisyyttään. Toivottavasti talouteni ei kellahda kumoon tällaisen rahankulutuksen seurauksena, hiukan olen huolissani.
Lauantaina väsytti sen verran, että tyydyin vain Kieron Dickin haastatteluun. Se luvattu "paljastetaan kaikki" ei ihan toteutunut, sillä KD piti identiteettinsä edelleen piilotettuna hiukan "V niin kuin verikosto" -tyylisen kuminaamarin takana. Cowboy-hattu ja siisti puku tekivät miehestä omalla tavallaan komean ilmestyksen. Yleisöä oli miehelle siunaantunut kovin vähän, mutta toivottavasti ei kukaan kuulija pettynyt.
Tänään jaksoin kuunnella vielä Nuoraa, Kaltsua, Miha Rinnettä ja Vehniäistä. Kiitos näin Kvaakin kautta heillekin kaikesta. Nuoran haastattelun aikana edessäni istunut mies piirteli jotain, potrettia kenties? Olisi ollut kiintoisaa nähdä.
