Joukkorahoitus ei millään voi korvata esim. perinteisen painotuotteen ostoa kirjakaupasta taijostain muusta vastaavasta puljusta. Maksamisen ja lopullisesta tuotteesta nauttimisen väli on kertakaikkiaan liian pitkä.
Joukkorahoitussydeemissä maksajalla on hyvin haalea käsitys valmiin sarjakuvan tasosta, lehtipisteessä lehteä/albumia selaillessa voi päätellä sarjakuvan itselle sopivuudesta melko paljon.
Joukkorahoitushan ei ole tuotteen ostamista, vaan jonkin idean rahoittamista. Sen tarkoitus ei ole korvata painotuotteen ostoa tai edes digitaalisen tuotteen ostoa. Sen tarkoitushan on tehdä mahdolliseksi sen painotuotteen tai digijulkaisun saaminen myyntiin. 100 rahoittaa. Tuhan ostaa. Tai 100 rahoittaa ja ne olivat ainoat, joita kiinnosti. Joukkorahoituksen etuja on se, että siinä ei ole tekijän ja lukijan välillä välikäsiä. Haittoina se, että joidenkin mielestä se on lähinnä ennakkotilaus shydeemi, jossa ostetaan valmista tuotetta kuin sikaa säkissä. Plus onnistunut joukkorahoituskampanja itsessään on aika rankkaa työtä viedä läpi.
Digijakelun tai joukkorahoituksen yhteydessä piratismi on ihan yhtä olennainen aihe, kuin missä tahansa julkaisussa. Suunnilleen samalla todennäköisyydellä joku ostaja laittoin sen tuotteen nettiin ennen digijulkaisuja tai joukkorahoituksen yleistymistä. Luultavasti kynnys on korkeampi laittaa tuote, jota on ollut rahoittamassa sen parin kympin edestä, nettiin.
Rahahanoja automaagisesti avaavana juttuna joukkorahoitusta on turha pitää juuri sen takia, että onnistuminen vaatii joko valtavasti työtä tai nimeä entuudestaan. Todennäköisesti molempia. Itse näkisin, että joukkorahoitus mahdollistaa marginaalisemman sarjakuvan tekijän elämisen. Jos sille marginaalisemmalle sarjakuvalle on yleisönsä maailmalla.
Digijulkaisun edut taas on siinä, että tuotteen saa aika riskittömästi myyntiin. Jos on itse julkaisemassa tuotetta, niin yleisimmissä alustoissa kaupan ottama prosentti on kohtuullinen, eli tekijälle jää jotain käteenkin. Ongelma on, että ei kukaan löydä yksittäistä tuotetta, ellei sitä osaa markkinoida.
Eli jos kyse on omakustanteesta, niin sen saa nykyään huomattavasti riskittömämmin myyntiin digitaalisiin kanaviin, mutta silloin täytyy olla valmis myös itse markkinoimaan ja myymään sitä.
Joukkorahoitus poistaa osaa riskiä. Voi mahdollistaa sen, että tekijä elää sen ajan, kun tekee tuotetta tai lähinnä sen, että tuotteen saa painettua. Joukkorahoituskampanja poistaa taloudellista riskiä. Ei muuta.
Kustantaja taas on se väylä jossa, tekijän ja lukijan välille tulee välikäsiä, mutta toisaalta tekijä voi keskittyä tekemiseen ja kustantaja myyntiin ja markkinointiin. Kustantaja myös omaa kontakteja saada sitä tuotetta myyntiin erinäisiin liikeisiin.
Jokainen malli näistä voi johtaa digijulkaisuun ja / tai painotuotteeseen. Jokaisessa näistä tuoteella on mahdollisuus päätyä nettiin ladattavaksi ilmaiseksi. Mikään näistä ei poista sitä, että sarjakuvalla täytyy olla ainakin jonkin verran myös niitä ostajia.
Joukkorahoitus ja omakustannettu digijulkaisu kuitenkin antavan uusia väyliä tekijöille, jotka osaavat niitä hyödyntää.
