Karmivat tarinat Aku Ankassa ja muissa ankkajulkaisuissa

[JHakkinen]

Tuo Rahanvastustaja oli aika vekkuli, sitä en muistanutkaan. Heti jo ensimmäisessä taskukirjassa oli Varjojen kapina, joka oli omalla tavallaan aika karmiva. Se kaulakorutarinakin sisälsi aika outoja elementtejä, lähinnä siis ne hämärät takautumat kaukaa varhaislapsuudesta.

[Mambrinon kypäri]

Marco Rotan Painajainen Paratiisitiellä (Inducks). Taisi olla ensimmäinen  hänen piirtämä sarjis jonka ikuna luin (tai ainakin yksi ensimmäisiä), joka tapauksessa Rotan (hieno) tyyli joka on muutenkin semmoista hieman unenomaista fiilingiltään vielä tehosti kauhuvaikutelmaa.

Itse asiassa kun alan oikein muistelemaan, aika moni muukin Rotan luomus on jättänyt meikäläiselle hieman karmivia muistikuvia. Viimeiset vaunut Tucsoniin, ja sitten se (nimi ei tule nyt mieleen) jossa Roope ja Aku kohtasivat Intiassa pelottavan monikätisen patsaan.

[Henendo]

ja sitten se (nimi ei tule nyt mieleen) jossa Roope ja Aku kohtasivat Intiassa pelottavan monikätisen patsaan.

Shivan sylissä.

Jaan kokemuksesi Painajaisesta Paratiisitiellä! Luin sen veljeni lehdestä ollessani vielä ihan nassikka ja kyllä hirvitti! Muistelisin Pellen kokoisen Pikku apulaisen tarinan lopussa olleen erityisen kauhistuttava kokemus. Edelleenkin pelottavin lukemani Ankka.

[Luffymcankka]

Minulle on jäänyt lapsuudesta mieleen yksi 50-luvun näköispainoksen tarina (oliko se 1957?). Se oli Mikki-tarina jossa sellainen haulikkoäijä oli ottanut miehiä orjatyövoimaksi kaivoksilleen. Taisi olla neljä niitä miehiä joista ensimmäinen sanoi olleensa vankina 2 vuotta ja viimeinen 2 kuukautta. "Minä olen ollut kaksi kuukautta, mutta se tuntuu kahdelta vuodelta."

Yhdessä taskarista mieleen jääneessä sarjassa (en muista nimeä tai numeroa, kuitenkin taisi olla niitä joissa joka toinen aukeama oli mustavalkoinen) Aku ja Roope joutuivat avaruusolentojen vangeiksi häkkiin ja heidät meinattiin syöttää joillekin jättikissoille. Otukset taisivat olla maapallon valloitusretkellä, mutta Ankat onnistuivat antamaan heille väärät koordinaatit, jolloin nerokkaat ufot lensivät suoraan aurinkoon. Hrrrrr... kauhiaa.

[Wladislaw]

Osaako joku tunnistaa näin heikoilla spekseillä mua pienenä vähän pelottaneen (Murryn?) Mikki-tarinan: Ankkalinnassa oli muistaakseni kovasti sumuista ja joku tuntematon otus liikuskeli sumussa päästäen karmivia ääniä, OUAAAARR tai jotain sinne päin, ja kansa oli kovasti peloissaan?

Ja jos osaa, mistä sen voisi löytää, mulla on nimittäin sellainen mielikuva että pienenä ei mummolassa ollut kyseisen jatkiksen viimeistä osaa!

[Timo Ronkainen]

Mikki-tarinan: Ankkalinnassa oli muistaakseni kovasti sumuista ja joku tuntematon otus liikuskeli sumussa päästäen karmivia ääniä, OUAAAARR tai jotain sinne päin, ja kansa oli kovasti peloissaan?

Tässä. Kuulostaa tältä. Aku Ankka 32-34/1975.

Timo

[Wladislaw]

Juuri tuo, kiitokset!

[cheesba]

Karmivista tarinoista mieleen tulee seuraavat:

Ekana tietysti Painajainen Paratiisitiellä, joka surrealistisessa unenomaisuudessaan muistuttaa jopa paikoitellen allekirjoittaneen kuumehoureita - vai liekö ollut bensana niille? Ei kuitenkaan niinkään pelottava vaan tunnelmallinen.

Toisena ujo muistikuva jostain mustakaapustoorista, jossa (jos muistan oikein) Mustakaapu kylmäverisesti jättää Mikin roikkumaan hirttosilmukkaan ("mitä enemmän rimpuilet, sitä enemmän solmu kiristyy"), ja sen jälkeen (?) Mikki putoaa johonkin tappavaksi viriteltyyn parturintuoliin. Paljon muuta en muista ja korjatkaa toki jos yhdistelen ihan eri tarinoita tarkempien muistikuvien puutteessa. Tällaisia kohtauksia vain muistui sattumalta mieleen ja tajusin niiden "järkyttävyyden" vasta nyt vanhempana niitä pohtiessa. Ei kuitenkaan lapsosenakaan traumatisoivaa materiaalia.

Viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä tämä hämärä muistikuva - ja tähän tarttisin apua nimittäin kiinnostaisi selvittää mikä tämä tarina on:
Muistaakseni joku Mikki-stoori, tunnelmaltaan (pienen pojan lukemana) painajaismainen, jossa jollain tapaa Ankkalinnan asukkaiden ruumiita ottaa valtaan joku muu voima(..?). Muistan vain hahmoja, kuten ehkäpä Hessu, vaeltamassa öisessä Ankkalinnassa tyhjä katse silmissään. Mikki luonnollisesti selvittämään juttua ja jäljet johtivat jonnekkin kaupungin laitamille, ehkäpä autiotaloon? Aivan painajaismatskua! Törmäsin tarinaan sattumalta muutamaan otteeseen ehkäpä vuosien 2003-2004 aikoihin (epätarkka arvio), mutta oli muistaakseni vanhemmassa akkarilehdessä. Mikäköhän tarina on kyseessä ja mahtaakohan olla läheskään niin pelottava kuin se silloin joskus tuntui olevan?

Sorit romaanista mutta innostuinpahan aiheesta!

[cheesba]

No tottakai. Kylläpä hävettää etten tuota muistanut.. Hämmästyttävän rajua matskua, kumma jossei sensuurin pitkä koura ole pahemmin puuttunut!

[Timo Ronkainen]

Sanomalehtisarjoilla on ainakin aikoinaan ollut aikuisempi yleisö kuin sarjakuvalehdillä. Sen takia tuo Mustakaapu -juttukin sensuroitiin USA:ssa, kun siitä tehtiin sarjislehtiversio.

Timo

[JariM]

Ainoa Akuun liittyvä kauhukokemukseni taisi olla se, kun pikkuskidinä säikähdin kuollakseni Barksin Viisastenkivi-tarinassa ollutta äkäisen näköistä minotaurus-patsasta. Muita Akun laukaisemia pelkotiloja en muista.

Sama. Jostain syystä tuo patsas onnistui lapsena pelottamaan...

Sent from my ST25i using Tapatalk

[Henendo]

Viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä tämä hämärä muistikuva - ja tähän tarttisin apua nimittäin kiinnostaisi selvittää mikä tämä tarina on:
Muistaakseni joku Mikki-stoori, tunnelmaltaan (pienen pojan lukemana) painajaismainen, jossa jollain tapaa Ankkalinnan asukkaiden ruumiita ottaa valtaan joku muu voima(..?). Muistan vain hahmoja, kuten ehkäpä Hessu, vaeltamassa öisessä Ankkalinnassa tyhjä katse silmissään. Mikki luonnollisesti selvittämään juttua ja jäljet johtivat jonnekkin kaupungin laitamille, ehkäpä autiotaloon? Aivan painajaismatskua! Törmäsin tarinaan sattumalta muutamaan otteeseen ehkäpä vuosien 2003-2004 aikoihin (epätarkka arvio), mutta oli muistaakseni vanhemmassa akkarilehdessä. Mikäköhän tarina on kyseessä ja mahtaakohan olla läheskään niin pelottava kuin se silloin joskus tuntui olevan?

Tulee mieleeni tämä juttu, Voodoo-vorot. Hessua ei jutussa ole, mutta Mikki ja tyhjät katseet löytyvät. Ja mainitut jäljetkin johtavat kaupungin laitamille ja taloon, joskaan eivät autiotaloon. Julkaistu Aku Ankassa jatkiksena vuoden 2005 alussa.

[cheesba]

Hyvä veikkaus, kiitos. Harmi etten löydä enempää materiaalia tuosta sarjiksesta.. Luulen kuitenkin, että kyseessä on joku toinen tarina, joka saattaisi olla hieman vanhempi. Karmivana mieleen onkin jäänyt juuri se, kuinka Mikin läheiset kaverit (villinä veikkauksena Hessu, ehkä jopa Polle tai Heluna ym samankaltaiset hahmot) muuttuvat yöllä sieluttomiksi tyhjäkatseiksi ja vaeltavat sokeina määränpäähänsä, jonne Mikki jotain heistä (Hessu??) seuraa. Stoori (jota tuskin kokonaan luin) jätti jotenkin todella epäakkarimaisen viban ja on hyvin hämärissä muistikuvissani paljon creepympi kuin tuo Voodoo-vorot vaikuttaisi olevan. Päättelen tarinan olevan vanhempi myös siitä, että olen 2005 ollut "jo" 10-v. eli tuskin olisi traumatisoinut niin :D Luulen olleeni lähempänä viittä kuin kymmentä ekan kerran tarinaan törmätessäni, eli eka vuosilukuarvaukseni on ihan pielessä.

Mikäköhän mahtoi olla tarina, johon joku jossain toisessa viestiketjussa, ehkä jo vuosia sitten, oli viitannut lyhyesti muistaakseni mainiten limboon juuttuneet sielut jotka ottivat valtaansa ankkalinnalaisia?
Edit: Oliskohan tämä.. http://coa.inducks.org/s.php?c=D+96169 Ja vielä samassa ketjussa mainittu.

Jos tämä päivän aikana pakkomielteeksi muodostunut tarinanmetsästys alkaa mennä ohi aiheen, saa sen toki ohjata johonkin sopivampaan ketjuun.

[Kääk13]

Tuo "Limbovisiitti" tarina on jäänyt minullekin mieleeni yhtenä pelottavimmita taskaritarinoista. Se käsittelee elämän ja kuoleman välimaastoon tippumista ja sieltä pois rimpuilemista melko ahdistavalla tavalla. Muksuna mummolassa vieraillessani luin aina ahkerasti taskaria 221 josta kyseinen tarina löytyy ja myöhemmin sain nimenomaisen kappaleen osaksi omaa taskarikokoelmaani.

Näin vanhemmalla iällä olin jo unohtanut edellä mainitun sarjan, mutta täällä käyty keskustelu palautti mieleeni jännittävät lukukokemukset ja kun selailen nyt hieman kosteuden takia kupristelevaa taskaria niin muistan, että koko kirjahan on täynnä tarinoita jotka tuntuivat lapsena minusta todella jännittäviltä.

Johtosarjassa Hannu Hanhen negatiiviset ajatukset aiheuttavat Tiibetiläisten mietiskelijöiden temppelin matolle tunnevammatahran mikä näyttää punaisen värinsä takia erehdyttävästi veriläiskältä jota ei meinata millään saada pestyä pois.

Tarinassa "Metrotyömaan yllätys" Roopen kaivamasta metrotunnelista löytyy avaruusalus josta karkaa iso avaruushirviö joka lähtee etsimään energianlähteitä kasvaakseen yhä suuremmaksi ja tuhoaa siinä samalla Ankkalinnaa.

Myös "Lomamatka kuuhun" tarinassa minua pelotti avaruushirviöt ja niiden varjot.

Kirjan Taikaviitta-tarinassa ei niinkään ole mitään yliluonnollisen pelottavaa, mutta jostain syystä sen elokuvan kuvauslavasteet loivat tarinalle paikoin epätodellisuuden tunteen mikä lienee saanut pienen pojan vatsan täyteen perhosia.

Mutta siis tuo "Limbovisiitti" tarina on tosiaan kirjan pelottavin ja ahdistavin tarina.
Skannasin tähän oheen muutaman näytteen tarinasta mikä ehkä auttaa cheesbaakin pääsemästä pakkomielteisestä tarinanmetsästyksestään.

Piilotin kuvat "Spoiler"-linkin taakse, etteivät ne veisi koko tilaa keskustelulaatikostani.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)