Karmivat tarinat Aku Ankassa ja muissa ankkajulkaisuissa

[Aku1]

Hei,

en ainakaan löytänyt hakua käyttämällä vastaavaa aihetta. Kokeilen, josko aiheesta saisi keskustelua aikaiseksi. Aku Ankka sisarjulkaisuineenhan on kaikenikäisille suunnattua sarjakuvaa, mutta aloin tässä miettimään, että välillä tarinat ovat ns. melkoisen "creepyä" settiä sopivissa rajoissa kuitenkin.

Minulla itselläni on muutama esimerkki etenkin taskukirjoista:

http://coa.inducks.org/story.php?c=D+98002
Kauhujen kartano Salaliitto 249 taskarista. Oma henkilökohtainen 'kauhu'suosikkini ehkä vähän nostalgiatuntemuksistakin johtuen, ensimmäisimpiä taskareitani.
Sisältää monia kauhun elementtejä, välillä miettinyt, että pienimmät voivat pelätä ihan aidosti.

http://coa.inducks.org/story.php?c=D+99272
Uhka syvyyksistä Kauhukabiini 278 taskarista. Vielä uudempaa settiä, melkoinen jännäri suorastaan. Hylätty öljynporauslautta TV-ohjelman kuvauspaikkana, hyvät asetelmat jännäksi ankkatarinaksi...

Tässä vielä kolmas myöskin Kauhujen kartano nimeltään:
http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2004-027
Myös omia suosikkejani taskarista 310 Silmät niskassa.

Sitten Aku Ankan erikoisjulkaisua:
http://coa.inducks.org/story.php?c=W+OS++159-01
Koralliluolan kummitus, legenda jo ilmestyessään.

Puhumattakaan Vanhan linnan salaisuudesta ja muista lukuisista tarinoista..

Tuossa nyt mitä yhtäkkiä tuli mieleen, varmasti on lukuisia muitakin esimerkkejä mm. varhaisista Mustakaapu-tarinoista. Roope-sedästäkin tulee nyt etäisesti mieleen muutamia tarinoita, joita en kuitenkaan tarkemmin muista yhdistää mihinkään tiettyyn numeroon.

Mietteitä? Miksi ja mikä tarina on pienempänä ehkä herättänyt jonkinasteisia pelontunteita tai ehkä jopa vanhemmalla iällä? Tokihan nämä jännät tarinat monesti loppua kohti muuttuvat  "leppoisimmiksi".

[Darzee]

Näitä kauhuankkojahan on koottu jo kolmeen teemataskariin, joissa taitaa tosin olla enimmäkseen perustaskukirjoissa jo nähtyjä juttuja. Kyllähän Koralliluolan kummitus ja Vanhan Linnan salaisuus ovat taakia settiä yhä edelleen. Uudemmista jutuista suosikkini on taskarissa 377 nähty lovecraftilainen "Kh'löntin kutsu".

Tästä tai samantapaisesta aiheesta on muistaakseni keskusteltu aiemminkin. Valvojat ympännevät nämä viestit siihen ketjuun, jos aihetta tähän on.

[Miqz]

Kyllähän viime vuonna Roope-Sedässä Heshukka-nimellä alkanut X-Mickey on tämän genren huippua, vaikkakaan se ei ehkä niin pelottava olekaan. Lisäksi tulee mieleen marraskuun taskarin Dracula-Mikki, joka oli loistava.

[Timo Ronkainen]

No Koralliluolan kummitus ja Vanhan Linnan salaisuus ovat komeinta settiä tietysti. Koralliluolan kummituksen kohdalla Suomi-Ankka teki historiaa sen omin päin julkaistessaan 1972-73. Muut Egmont-maat uskalsivat julkaista sen vasta 1980. Tarina kertoo, että Markku Saarinen käänsi sen kyrillisesti kirjoitetusta serbokroatiasta, kun muuta lähdettä ei ollut. Inducks ei semmoista julkaisua tunne.
Näiden kahden jutun jälkeen ei enää ole uskallettu tämmöistä kunnon pulp-kauhujännitystä ankkasarjoihin laittaakaan. Pelkää mukamas pelottelua huumoriksi väännettynä moderniin taskarityyliin. Ehkä jossain Scarpan vanhassa jutussa on vielä jotain tehoja. Tanskalaiset mm. sensuroivat Barksin tarinasta Mystery of the Ghost Town Railroad kaikki kummitukset pois.
Tosin aika lähellä on joku Rune Meiklen tekemä Haaksirikko taskarissa 326.
Gotfredsonin vanhoissa Mikeissä on toisinaan hyvää pulp-jännitystä, joskaan ei ihan kauhua.

Timo

Edit typoja

[CryingBlueRain]

Ainoa Akuun liittyvä kauhukokemukseni taisi olla se, kun pikkuskidinä säikähdin kuollakseni Barksin Viisastenkivi-tarinassa ollutta äkäisen näköistä minotaurus-patsasta. Muita Akun laukaisemia pelkotiloja en muista. Muutamaa vuotta myöhemmin luettu Scarpan Kalin kynsi oli kyllä karmiva, mutta miellyttävällä tavalla.

Edit.

Eikun keikun, myös taskarissa Heipparallaa, Aku Ankka taisi olla jokin lievästi pelottava Scarpa-tarina, mutta en muista enää sen tarkemmin.

[J Lehto]

Joo, tahaton surrealismi on usein pelottavinta.

Vanhan Linnan salaisuus oli jännä ja muutenkin paras juttu ikinä, mutta ei se minua pelottanut, ei edes luurangot ja muut.

Sen sijaan Barksin "Karjakuninkaan huolet" oli minusta pienenä on pelottava, kun siinä isot kaktukset tekivät omituisia varjoja kalliota vasten.

[hdc]

Rune Meiklehän on tehnyt useampia sarjoja joissa on aika omalaatuinen kauhuun päin kallellaan oleva tunnelma...
Vanhemmissa taskareissa on sitten trilleri-giallo-juttuja joista joku Mustan aaveen arvoitus alkaa olla slasher-kauhun rajoilla (ja kyllähän Murrykin näitä ajoittain heitteli), ja toisaalta jotain juttuja joissa on vain outo ja epämääräisen uhkaava tunnelma vaikka mitään ilmeisiä kauhuelementtejä ei esitelläkään.

Mutta joo. Pienenä minua pelotti Pikku Harmistuksen taikatarha, lähinnä se kohta jossa ankat ollaan sullomassa ikuisiksi ajoiksi niihin ruumisarkkuihin...

[Ares B]

Minulta jäi aikoinaan Roope-Sedän ensinumero ostamatta omaksi, koska luin sen tädilläni ja säikähdin tosissani kammottavaa pilvihirviötä. Sen tilalle ostettu nro 2 taitaa vielä olla kotipuolessa kirjahyllyssä.

[Darzee]

Pienenä minua pelotti Pikku Harmistuksen taikatarha, lähinnä se kohta jossa ankat ollaan sullomassa ikuisiksi ajoiksi niihin ruumisarkkuihin...

Se oli kieltämättä harmilaisilta aika karu veto. Uudemmista kauhujutuista mieleeni on jäänyt edellä mainittujen ohella "Limbovisiitti" taskukirjasta 221. Kadotukseen tuomittujen henget valtaavat ankkalinnalaisten ruumiit. Niinikään taskarin 310 "Kauhujen kartano" teki jotenkin vaikutuksen.

Gottfredsonkin kokeili kauhutunnelmia jo "Castle Blaggardissa". Eks, Dupleks ja Tripleks ovatkin onnistuneita, mutta valitettavan vähälle käytölle jääneitä konnia.

[Janne Kuusinen]

Aihitsi, tahaton pelottavuus se on lapselle parasta kauhua. Eräästä vanhasta taskarista mieleen on jäänyt semmoinen tarina, jossa oli jokin säilynyt videotallenne suursodan käyneen planeetan (ei tainnut olla Maa) viimeisistä ihmisistä. Sijoittuikohan tämä tulevaisuuteen? Ne ukkelit olivat semmoisia ihmismäisiä (tai siis akuankka-"koiramaisia"), mutta kaljupäisiä, ja päät suurenivat ylöspäin. Yhdessä ruudussa yksi näistä asukkaista varoitti sormi pystyssä(?), että katsokaa ettei käy näin. Ne kauhun vääristämät kasvot olivat silloin todella pelottavat, herkintä noidankäsikirja-ydinsodanpelko -aikakautta kun tuolloin elin ma.

Jäljittäkääpä tämä!

Edit: Seitsemän minuuttia kesti jäljitys, kiitos, Clavia Z! Minä rakastan näitä aficionado-foorumeita.

[Clavia Z]

Aihitsi, tahaton pelottavuus se on lapselle parasta kauhua. Eräästä vanhasta taskarista mieleen on jäänyt semmoinen tarina, jossa oli jokin säilynyt videotallenne suursodan käyneen planeetan (ei tainnut olla Maa) viimeisistä ihmisistä. Sijoittuikohan tämä tulevaisuuteen? Ne ukkelit olivat semmoisia ihmismäisiä (tai siis akuankka-"koiramaisia"), mutta kaljupäisiä, ja päät suurenivat ylöspäin. Yhdessä ruudussa yksi näistä asukkaista varoitti sormi pystyssä(?), että katsokaa ettei käy näin. Ne kauhun vääristämät kasvot olivat silloin todella pelottavat, herkintä noidankäsikirja-ydinsodanpelko -aikakautta kun tuolloin elin ma.

Jäljittäkääpä tämä!

Taskari numero 61, Roopen unelmaretket. Tarina on nimeltään Matka muinaisiin vuosisatoihin. Käsik. Jerry Siegel, piirtäjä Romano Scarpa.

Joo, tuo on tuottanut ahdistusta muillekin - lukekaapa tarinan saamat kommentit Perunamaan tietokannasta.

[hdc]

No, nyt kun on kiinnittänyt enemmän huomiota näihin vanhempienkin sarjojen tekijöihin niin Siegel on myös useammin kunnostautunut noilla oudoilla jutuillaan joissa on epämääräisen pelottava pohjavire, nämä Kapteeni Kultasen aarteet yms.

[Darzee]

No, nyt kun on kiinnittänyt enemmän huomiota näihin vanhempienkin sarjojen tekijöihin niin Siegel on myös useammin kunnostautunut noilla oudoilla jutuillaan joissa on epämääräisen pelottava pohjavire, nämä Kapteeni Kultasen aarteet yms.

"Kapteeni Kultasen aarteesta" kieltämättä jää hiukan karmiva olo. Kapteenin aika intensiivisen katseen ohella koko kalleuksia tulviva miljöö, jota ei sen kummemmin selitellä, on jotenkin häiritsevä, mutta mieleenpainuva. Tarina on purrut minuun ihan eri tavalla kuin Siegelin Teräsmiehet.

[Clavia Z]

Samaisessa Roopen unelmaretket- taskarissa on useita Siegelin kässäröimiä tarinoita, ja niistä kaikista kyllä huokuu tuollainen outo, ahdistava tunnelma. Mutta mies tosiaan kirjoittikin supersankarisarjakuvia ennen Disney-kauttaan, ilmiselvää perua siitä.

[Marde]

Samaisessa Roopen unelmaretket- taskarissa on useita Siegelin kässäröimiä tarinoita, ja niistä kaikista kyllä huokuu tuollainen outo, ahdistava tunnelma. Mutta mies tosiaan kirjoittikin supersankarisarjakuvia ennen Disney-kauttaan, ilmiselvää perua siitä.

Olen samaa mieltä, että tuon taskarin lukeminen tuntui lapsena ahdistavalta sillä siinä on peräti neljä pelottavaa tarinaa: Rahanvastustaja, Aku vakoilijana, Matka muinaisiin vuosisatoihin ja Kadonnut Ankkalinna. Onneksi taskari päättyy keventävään sarjaan Tupu, Hupu ja Lupu viuluveijareina!