Suomalainen media ei osaa kirjoittaa sarjakuvista?

[mia2]

Tämän valituksen kuuli Sarjisfestareilla eri paneelikeskusteluissa useamman kerran, mutta kukaan puhuja ei selventänyt, mitä tällä tarkoitti. Onko kyse teidän mielestänne siitä, että kirjoitukset laadullisesti huonoja, vai että media ei halua tarttua sarjakuva-aiheisiin?

[pertti jarla]

En tajua ajatusta tuossa otsikon muodossa ollenkaan, omituinen yleistys. Riippuu täysin toimittajasta.

[Lurker]

Tämän valituksen kuuli Sarjisfestareilla ...

Jaa, niinkö? Edellisessä Suomen Kuvalehdessä oli pitkä, asiantunteva juttu Ayasta ja tekijästään.

Pari päivää sitten Hesarissa oli pitkä juttu Joann Sfarista, joka teki elokuvan Serge Gainsbourgista. Siinä sarjakuvatausta tuli ihan normaalina asiana esille. Sfarin esiin nostettu kommentti jäi tosiaankin mieleen.  "Ensimmäiseksi elokuvakseni halusin tehdä rakkaustarinan, jossa on paljon seksiä, mutta ei pornoa. Piirrän pornon mieluummin sarjakuviini."

YLE Teemalla on nyt ollut sielläkin esillä jonkin verran sarjakuva, ja siitä johdetut elokuvat.

Monet pienet ja vaatimattomilla resursseilla toimivat maakuntalehdet kirjoittavat asiantuntemattomasti mm. sarjakuvasta, kuten myös melkein kaikesta muustakin.

Onko suomalainen media koskaan kirjoittanut niin paljon sarjakuvasta kuin nyt? Siinä se asiantuntemuskin sitten kasvaa, niin toimittajien kuin lukijoittenkin puolelle.

Kaiken maailman valittajia on joka paikassa... Tosin kuuntelin aika monta esitystä festareilla, enkä tätä valitusta kylläkään kertaakaan kuullut.

[Timo Ronkainen]

Joo, tosiaan ihan toimittajasta kiinni. Vieläkö sitä näkee jossain, että sarjakuvamainen elokuva on huono? Tai että "henkilöt olivat tässä elokuvassa sarjakuvamaisia"? Pupilli Pajukallio kirjoittaa aina "graafisesta romaanista". 

Timo

[pertti jarla]

Yksi vitsaus, onneksi ei kauhean yleinen vielä, on tarve kirjoittaa sarjakuvan piirtäjästä eikä hänen sarjakuvistaan. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että otetaan valokuvia piirtäjän kotoa ja kysellään hänen perheestään. Ilmeisesti tästä katsotaan muodostuvan henkilökuvan. Syntymäpaikka, lasten lukumäärä ja puolison nimi ovat jostain syystä erittäin tärkeitä.

[Jari Lehtinen]

Kaunokirjailijoiden teoksista on vuosikymmenien ajan raportoitu lehdistössä julkaisemalla kuvia Eeva Joenpellon salista. Samalla emäntä aprikoi alkavansa harrastaa kivääriammuntaa.

[Futoi yatsu]

Yleisesti ottaenhan yhdestä sarjakuvasta voi olla samat kaksi perusjuttutyyppiä kuin muistakin kirjoista:
- kirjakritiikki
- tekijän haastattelu/henkilökuva
Tähän sitten lisäksi uutiset sarjakuvatapahtumista ja joskus harvakseltaan juttuja kokonaisista genreistä, uusista ilmiöistä alalla jne.
Minusta suurissa suomalaisissa lehdissä sarjakuva on ihan kohtuullisen hyvässä asemassa. Kuten jo on mainittu, pienemmissä kirjoittelu on kiinni siitä, sattuuko lehdellä olemaan joku asiaa tunteva toimittaja tai avustaja.

[Lönkka]

Jerrmanin Toni kirjoittaa Kauppalehteen sarjiksista.

Ammattitaito ei ole rautaista vaan timanttista!

[mia2]

Joo, onhan yleistävä väite, mutta näin sanoi ainakin Ville Hänninen, yksi ruotsalainen ja yksi saksalainen (jotka molemmat edustivat kustantajien (ruost. myös piirtäjien) puolta.

Itselläni on sellainen kuva, että sarjakuvasta ei kirjoitetta yhtään paljon kuin kirjallisuudesta, mutta johtunee volyymeistäkin... pisti tosin silmään festsareiden aikaan, että festareista oli mielestäni vähemmän juttua esim. Hesarissa kuin vaikka kirjamessuista. Eikä tapahtumia ollut seuraamassa vissiinkään toimittajia? Itse kun olen ollut joskus toimittajana kirjamessuilla, ja kyllä siellä enemmän toimittajat seurasi tapahtumiakin (ainakin silloin, kauan sitten).

Sitten taidehistoriaa, semiotiikkaa, diskurssianalyysiä yms. opiskelleena olen sitä mieltä, että sarjakuvasta ei oikein analyyttisesti kirjoiteta, aina yhtä analyyttisesti kuin kirjallisuudesta, taiteesta ja elokuvista. Eri asia sitten on, onko ilmaisumuoto joissain tapauksissa sellainen, ettei tarvetta olisi, mutta onhan toisaalta näitä symbolisempia ja psykologisempia sarjakuvia, jotka ansaitsisivat analyyttisempaa otetta + sarjakuvakentän tuntemista. Mutta enpä tiedä, en toisaalta niin aktiivisesti sarjakuvakritiikkiä seuraakaan (mitä nyt Hesarissa joskus tulee eteen), tällainen kuva minulla vaan on.

[Matti Karjalainen]

Itselläni on sellainen kuva, että sarjakuvasta ei kirjoitetta yhtään paljon kuin kirjallisuudesta, mutta johtunee volyymeistäkin...

Volyymi on varmasti yksi palstatilaan vaikuttava tekijä, mutta ovat syyt varmasti jossakin syvemmällä - esimerkiksi lastenkirjallisuutta julkaistaan melko paljon, mutta sekin tuntuu kulttuurisivuilla jäävän vähän lapsipuolen asemaan.

[VesaK]

Taisipa olla Heikki Jokinen, joka muinoin totesi Hesarin kulttuuritoimituksen ehdotukseen että tokkiinsa voin kirjoittaa sarjakuvista jos niistä saa kirjoittaa samoilla äänenpainoilla kuin kirjallisuudesta.
Mummulan vintillä oli jokin 1970/80 taitteilla ilmestynyt Suomen Kuvalehti, jossa Kalervo Pulkkinen selittää sarjakuvien onomatopoesiaa aihetta kummastelleelle äidinkielenopettajalle (vanhoja sarjakuvanystävien nemesiksiä he, ks. Mämmilä).
Lässyttäjien ja ihmettelijöiden määrä on vuosi vuodelta sarjakuvajournalismissa vähentynyt. Toisaalta sarjakuvantekijätkin ovat muuttuneet entistä värikkäämmiksi, että mikä ettei heidän henkilöäänkin voi jutuissa väläyttää.  

[Lurker]

... pisti tosin silmään festsareiden aikaan, että festareista oli mielestäni vähemmän juttua esim. Hesarissa kuin vaikka kirjamessuista.

Oli sentään koko sivun juttu HS:n kulttuurisivujen etusivulla! Ja vielä aika hauskalla aiheesta ammentavalla idealla.

Vaikka sarjakuva monille meistä tällä foorumilla tärkeä asia onkin, ei se sitä kaikille ole eikä voikaan olla eikä suinkaan tarvitse olla.

Kirjamessuillakin on sarjakuvan osuus ihan toista kuin ennen. Kun kirjoitetaan kirjamessuista, niin kyllä silloin joskus kirjoitetaan myös sarjakuvista.

[Timo Ronkainen]

Oli sentään koko sivun juttu HS:n kulttuurisivujen etusivulla! Ja vielä aika hauskalla aiheesta ammentavalla idealla.

Se oli tehty aika kevyellä kädellä. Yhdenkään vieraan töitä ei esitelty syvemmin, eikä haastateltu. Hankala ajatella että joitakin kirjamessu- tai elokuvafestarivieraita käsiteltäisiin samalla tavalla. Tämä sinänsä hauska juttu olisi kyllä mennyt jos olisi vielä erikseen ollut erilliset jutut.

Timo

[Curtvile]

Vaikka sarjakuva monille meistä tällä foorumilla tärkeä asia onkin, ei se sitä kaikille ole eikä voikaan olla eikä suinkaan tarvitse olla.

olet toki mielipiteeseesi oikeutettu eikä sarjakuvan tarvitse olla pakollista kaikille, itse asiassa parempikin niin, mutta kun koko kirjallisuuskenttää katsoo niin asian ymmärtää.
Jos kirjallisuuden jama kerran on mitä on niin ei siihen enää kaivata verttamista johonkin joka heikoimmillaankin on tasoissa alan kanssa.

Totta kyllä että media on petrannut ja paljon onkin ja selkokielisesti esitettynä: pohjalta on vain yksi suunta.

Elokuvien kohdallahan "sarjakuvamainen" on yhä panettelua, vähättelyä ja ilmaus jolla annetaan ymmärtää että sarjakuv ien tavoin on turha kauhalla tarjota jos on lusikalla annettu.

Median kohdallahan tämä ongelma ei rajoitu vain sarjakuviin, mutta kun itse tietää mm. sarjakuvista ja lukea/katsoo/kuuntelee ns. uutisointia ja tietää virheet voi vain pelolla arvailla miten paljon asiavirheitä on niistä asioista kerrottaessa joista oma tietous on vähäisempi.

[mia2]

Tulee mieleen sellainenkin pinnallinen ajatus, että vaikuttaakohan median intoon kirjoittaa sarjakuvista (ehkä kokemuksen ja kentän puutteellisen tuntemisen lisäksi) PR...? Itse olen joskus kymmenen vuotta sitten ollut kesätoimittajana juttua tekemässä kirjamessuilla, ja siellähän oli pressihuoneet gourmet-välipaloineen, kahveineen, lehdistötilaisuudet yms. vieraiden haastattelua varten ja toimittajana sai kaikilta ständeiltä ilmaisia kirjoja (tietysti muutamia sarjiksiakin). Ei ole tosin vertailukohtaa sarjisfestarijutun tekemisestä... Tuolloin en muista kulttuuritoimituksen toimitukseenkaan tulleen juuri muita kuin romaaneita arvosteltavaksi (muutamia Liken sarjakuvia lukuun ottamatta), mutta tilannehan on tämän osalta varmasti kymmenessä vuodessa täysin muuttunut. Toivottavasti nykyiset pienetkin kustantamot (miksei omakustantajatkin, jos teoksia on julkisesti myynnissä) lähettää lehdille arvostelukappaleita...