puhuttaisko me Pystysestä

[KH]

No totta mooses puhuttais! Miten tämmöinen saattoikaan lipsahtaa sivu silmien? Ja etenkin: miten ihmeessä Kvaakissa ei ole käsitelty Harri Pystystä, yhtä universumin nerokkaimmista ja hauskimmista - ja kitkerimmistä - suomalaisista sarjakuvavisionääreistä?
www.helsinkifestival.lasipalatsi.fi/kirja/kirjaesittelyt/elamalle_kiitos.html

Mielenkiintoista keskustelua on muuten käyty pian kuukauden verran HS:ssa ja telkkarissa. Aiheena kirjallisuusarviot ja -palkinnot, käynnistimenä toimi kirjailija Siekkisen suikkari(?). Puhuttaisko me Pystysestä?! (vaatinee uuden säikeen...)

Kummasta Pystysestä? Vai molemmista? Liittyykö edellisen kappaleen asiat jotenkin yhteen? MIelenkiintoni heräsi... luin just uudelleen H. Pystysen Jäähyväiset aaseille. Ainakin takakannessa mainitaan kuinka heppu voitti Kemissä kahtena vuonna peräkkäin. Ja albumin oli julkaissut WSOY. Mutta kerkeskö kaveri saada Puupää-hattua? Ja saiko se siis huonoja kritiikkejä? Kerro kerro Reima...
Uusi säie! Uusi säie!

Tosiaan, koko Puupää-historian suurin epäkohta on eittämäti se, ettei Harri sitä ikinä saanut. Tosin äijän Kemi-voittojen aikaan  Puupää-kisa taisi olla jostain syystä tauolla, muistaako joku miksi?

Tuo Reiman viittaus kriitikkosuhteisiin liittyy varmaankin siihen, että Harri oli myös orkesterimuusikko ja joutui kohtaamaan alan kritiikin ylilyöntejä niin paljon että rakensi sarjoihinsa Hesarin legendaarisen ja pelätyn Heikinheimon näköisen antisankarihahmonkin.

Pystys-albumeita tuli WSOY:ltä pari ja Likeltä pari, joten niitä luulisi olevan kohtuullisesti liikkeelläkin. Elämälle kiitos käännettiin ranskaksikin - tietääkö kukaan, millaisen vastaanoton se sai? Ainakin luulisi noin inhorealistis-filosofisen sappihuumorin uppoavan Lauzieriin ja kumppaneihin  tottuneessa ilmapiirissä?

Huima mutta lyhyt ura päättyi v. -90 oman käden kautta. Tommi Aitio tiivisti Rumban arvostelussa: "Harri Pystynen tuntuu olevan pelottavan oikeassa. Tästä todellisuuden syvästä ymmärtämisestä kasvaa paitsi Pystysen taiteen keskeinen jännite myös hänen oman elämänsä tragedia. Eihän tällaisessa maailmassa voi elää, jos näkee sen mädännäisyyden niin selväpiirteisesti kuin Harri Pystynen näki."

[Kapteeni Kenguru]

miten ihmeessä Kvaakissa ei ole käsitelty Harri Pystystä, yhtä universumin nerokkaimmista ja hauskimmista - ja kitkerimmistä - suomalaisista sarjakuvavisionääreistä?

Siis EI OLE?!??!?

*järkyttynyt*

Ensimmäinen lukemani Pystys -albumi taisi olla Kadekismus. Se teki erittäin suuren vaikutuksen ja sittemmin olen hankkinut kokoelmani helmiksi muutkin ilmestyneet albumit paitsi sitä ranskankielistä, jotka ovat Elämälle kiitos, Jäähyväiset aseille ja Pystynen, joka on postuumi kokoelma-albumi.

Harri Pystynen on eräitä kaikkien aikojen parhaimpia ja oivaltavimpia Suomessa koskaan vaikuttaneista sarjakuvantekijöistä ja hänen poislähtönsä oli erittäin suuri vahinko.

Kaikki tosin eivät välttämättä hänen töistään pidä - olenhan täällä muistaakseni kuullut jopa sensuuntaisia kommentteja että erään toisen suomalaisen makaaberin satiirin taiturin, Kalervo Palsan, työt olisivat vastenmielisiä. Jotkut eivät vain tunnista neroa vaikka se ajaisi Scanialla heidän päälleen.

Mutta makunsa kullakin.
Kaikki nyt vain eivät halua että sarjakuva on pelkästään söpöjä suurisilmäisiä mangahahmoja jotka leikkivät kukkakedolla edestakaisin hyppelihei hyppelihei tai pukuihin sonnustautuneita supersankareita jotka sitten mätkivät toisiaan lehdestä toiseen, vaan he haluavat että sarjakuvalla on ihan oikeasti jotakin sanottavaakin.

[Reima Mäkinen]

Siitä vain laatimaan juttua Pystysestä! Itse asiassa, jos otetaan tämä hattu-asia taas esiin, niin kokonainen artikkelisarja otsikolla :Hatutta jääneet, voisi olla myös paikallaan...

[VesaK]

Pystynen teki ratkaisunsa hiukan liian pikaisesti, mikä tietysti nyt hatuttaa. Vaan eipä saanut Kalle Palsakaan Puupää-hattua, vaikka sarjispiirtäjän uransa kesti yli parikymmentä vuotta pitempään kuin Pystysellä.

Elämälle kiitos -albumi meni franskiksilta täysin ohi. Eivät ne tajua suomalaista huumoria, älyllistäkään.  

[Jari Lehtinen]

Minulle on jäänyt mieleen Pystysestä liikkuneita tarinoita Huonolassa, jossa vaikutin itsekin joskus. Pystynen oli DX-kuuntelija siihen aikaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa kun se oli nuorison hittiharraste. Tiina Pystynen mainitsi joskus jossakin kuinka Harri Pystynen kuunteli öiseen aikaan ulkomaisia asemia ja jupisi itsekseen.
Jäähyväiset Aaseille on ollut omistuksessani iät ja ajat. Joskus luenkin sitä.

PS: Jippo Kenguru, kaksi sanaa: Sanpei Shirato.

[KH]

Reima, tarkoitin tietty vain ettei Pystystä ole käsitelty täällä foorumillakaan - ja nythän asia korjaantuu, toivottavasti.

Jari, hyvä idea: Harrista ei varmaan ole liikaa tietoa tai edes jorinoita missään, joten kaikki vain muistelemaan! Itseltäni ropisi pisteet äijää kohtaan jo ensimmäisenä Keminvoittovuonnaan, kun cocktail-tilaisuudessa muu porukka taputteli toisiaan selkään tuttuun tyyliin, mutta tuorein kumouksellisemme jurotti omassa nurkassaan viinilasi kädessä ja näytti vain miettivän miten päästä pakoon  

[Janne Kuusinen]

Mielestäni Harri Pystynen oli angstinen nero ja pessimismin mestari, jolle jonkun olisi tarvinnut ajoissa vakuuttaa, että ei maailma ole 100-prosenttisesti paha. On myös hyviä ihmisiä, hyviä asioita, hyviä uutisia. Maailma on vain 99-prosenttisesti angstin arvoinen, mutta se yksi prosentti auttaa jaksamaan.

Ilmeisesti kuitenkin HIV mursi miehen lopullisesti, mikäli albumien tilityksiin on uskominen?

Ajatelkaamme intiaanien tapaan, ettei hän ole kuollut niin kauan kuin yksikin muistaa hänet. Ja varmasti on myös esikuvana monelle. Ainakin allekirjoittaneelle.

[VesaK]

Joo, tämä pitää täysin paikkansa, vahvisti Jouko Pukkila joka tuolloin jakoi saman hotellihuoneen Pystysen kanssa. Pystyselle oli tärkeintä saada palkintosekki lunastettua mahdollisimman nopeasti ja Kemistä pois... tai vain pois Kemistä, sarjakuvaihmisten joukosta. Miten tuo ihmiskammo sitten sopii yksiin kaupunginorkesterin huilistin viran kanssa, niih,  siinäpä on pohtimista.  

Ei Pystysellä mitään HIViä ollut, maailmantuska oli tarpeeksi tappava.

"Kävin muuten AIDS-testissä."
"Ei ollut AIDSia."
"Ei minullakaan."

"No miksi me sitten hypätään?"
"Tulis se kumminkin."
"Niin tuliskin."

"Se, jolla on silmät, näkee ikuisuuden maitokaupassakin, mutta se, jolla ei niitä ole, voi kiertää koko maailman eikä hän sitä näe."

"Äiti herää! Komerossa on hahmoja."

"Juuttaan Tolvanen, missä on kulttuuri!?"

(Sairaalan sorsa:) "20 vuotta ja joka päivä kustiin silmään - se panee miettimään..."

"Näin: pyhäpyhäpy krusifiksaatio.  - Totisesti, mutta ylösnousemus kolmantena päivänä saa minut kyllä Tuomaaksi."

"Se olis lähtö ny!"

[Justus]

Pystynenhän teki (harmiksemme) itsemurhan. Hänen vaimonsa, Tiina Pystynen kolumnoi eräässä lehdessä (olikohan Hyvä Terveys). Olen lukenut niitä useita, ja yhtään kolumnia hän ei pysty kirjoittamaan niin, että viittaisi miehensä itsemurhaan. Eihän siinä mitään, mutta kyllä minua kiinnostaisi lukea vuodesta toiseen vähän muustakin. Sama oli Macmaailma -lehdessä jossa yksi ukko kertoi ihmetellen joka ikisessä kolumnissa, kuinka hänen nykyinen mäkkinsä on nopeampi, hienompi ja enemmän muistia omaava samalla hinnalla kuin vuonna yksi ja kaksi. Mies ei ollut tainnut kuulla Mooren laista mitään.

Omistan yhden Pystysen ison kovakantisen albumin. Varsin vaikuttavaa piirtojälkeä ja hyvää mustaa huumoria. Hän oli muistaakseni muusikko myös, soitti jotain puhallinsoitinta.

[VesaK]

yhtään kolumnia hän ei pysty kirjoittamaan niin, että viittaisi miehensä itsemurhaan. Omistan yhden Pystysen ison kovakantisen albumin. Varsin vaikuttavaa piirtojälkeä ja hyvää mustaa huumoria. Hän oli muistaakseni muusikko myös, soitti jotain puhallinsoitinta.

..että viittaisi? p. o. ETTEI viittaisi... Pystysen soittimesta, lue edellinen viesti.

Läheisen itsemurha ei ole helposti unohdettavissa, mutta kieltämättä Tiina Pystynen on mennyt jo useamman kierroksen aiheen varassa, onhan hänen  esikoiskuvateoksensakin nimeltään "Leskikuningattaren muistelmat".

[Jari Lehtinen]

"Eivätkö vanhempasi olekaan kotona?"
"He ovat harrastustensa parissa. Isä on kaappijuoppo ja äiti pöytälaatikkorunoilija."
"Hikk!"
"Ah, mik' on tää tuska?"

Kun Hjallis Harkimo harrasteli tupakan mainostamista maailman ympäri Belmont Finland -purjeellaan, niin Pystynen vastasi Ylioppilaslehdessä koristamalla viikon sarjansa piirrosveneen reilusti Marlboron tuotenimellä. Mainitsipa samassa yhteydessä Kansallispankin Bulevardin konttorin tilinumeron, jonne Philip Morris Inc:in sopi lähettää Pystyselle palkkio Marlboron mainostamisesta Ylioppilaslehden sivulla.

Tarina ei valitettavasti kerro, maksettiinko hänelle koskaan, mutta lehti tai Pystynen eivät joutuneet toisaalta myöskään edesvastuuseen tupakkamainonnasta.

[roju]

Läheisen itsemurha ei ole helposti unohdettavissa, mutta kieltämättä Tiina Pystynen on mennyt jo useamman kierroksen aiheen varassa, onhan hänen  esikoiskuvateoksensakin nimeltään "Leskikuningattaren muistelmat".

Höpsistä pussiin. Eipä sotketa taas faktoja ja mielipiteitä. Ensimmäinen kuvateos oli Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos (Weilin+Göös 1987), toinen Onnenkoukku (WSOY 1992) ja vasta kolmas, joskin läpimurtoteos, tuo Leskikuningatar (1993). Josta muuten osia ilmestyi alunperin Naarassarjoissa. Sitten ilmestyi Ystävänä yksinäisyys (1997) ja romaani Häpeähäkki jossa ei puhuta aviomiehen itsemurhasta vaan muuten vain lähtemisestä. Eli kaikki ei ole totta mikä siltä näyttää. Ja ensi vuonna (?) muuten tulee sitten jotain ihan muuta. Jos joku muistaa T:n Aristoteleen runousoppia käsitelleet kuvaset Imagessa, saa vähän osviittaa suunnasta.

Kyllä mä voin uskoa että kenen tahansa ihmisen elämä ja taiteen aihepiiriit menis aika eri tavalla ilman puolison ja yhteisten lasten isän itsemurhaa. Vaan kukapa täällä on sattumansa valinnut.

Mutta Tiinan jutut taitaakin taas olla niitä ns. tyttöjen juttuja. Nehän ei ees oo sarjakuvahyllyssä vaan tavallisten kirjojen joukossa. Kuviakin on vaan yksi per sivu. Tunteella piirretään ja tunteista puhutaan. Niinkuin ei Hevoshullukaan oo sarjakuvalehti vai oliko vika sittenkin määritelmissä... ja Puupäähattujahan jaetaan vaan sarjakuvalle...

[VesaK]

Dou! Eipä sitä mitn muista, minullahan on tuo "Ihminen tunkee...jne." Itsellänkin. Ja "Leskikuningatar". Kyllä ne enemmän kuvitettuja runoteoksia ovat kuin sarjakuvaa. Asiallista ja toimivaa, mikä ei ole itsestäänselvyys, todellakaan, mitä tulee suomalaiseen nykyrun... runouteen. Tai sarjakuvaan, sen puoleen. Häpeähäkkiä en ole vielä lukenut.

[KH]

Arkistojen aarteita, osa 1. Albumien välistä hyllystä pullahti yllättäen Lempi-Sanomat vuodelta 1991, ja siinä oli julkaistu Pystysen (postuumi?) kokosivun essee nimeltä Esitelmä kahdelle mummolle, lehtimiehelle, vaimolle ja Kari Levolalle. Koskapa en juuri nyt jaksa keskittyä käännöstöihini, ajattelin säilyttää joitain otteita Pystysen aivoituksista Kvaak-polvillekin:

Lapsena sain kaksi hymypoikaa. Se oli rikollinen teko jälkimmäisen hymypojan antaneelta opettajalta, sillä hymypoikasäännöt sanovat, että yhdelle oppilaalle tulee antaa vain yksi hymypoika.
Sain hymypojat sen takia, että hymyilin aina. Hymyilin aina sen takia, että pelkäsin ihmisiä. Pelkäsin ihmisiä sen takia, että minua kannustettiin kotona olemaan maailman kiltein lapsi. Minua kannustettiin olemaan maailman kiltein lapsi sen vuoksi, että vanhemmistani oli hauskaa omistaa lapsi joka oli maailman kiltein. Siitä seurasi se, että kuvittelin uuden, maailmaan syntyvän ihmisen -siis lapsen- olevan muodoton, paha, lähes kriminaali möhkäle, jonka tulee tunkeutua itse kaikin voimin oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden muottiin, eräänlaiseen sapluunaan, josta sitten putkahtelee onnellisia, hyviä, oikeudenmukaisia, nöyriä, hurskaita aikuisia, jotka elelevät onnellisina ikäänkuin taivaassa, missä ei ole pahaa kuten siinä lapsessa.

Kun sitten myöhemmin käsitin, että näin ei ole, ryhdyin sarjakuva- ja pilapiirtäjäksi.
Sellainen oli vaikea lapsuuteni.

Seuraavassa kerron, kuinka vaikeasta lapsuudesta johtuvat sarjakuvat ideoidaan, ja miksi asia on niin kuin se on.

..jännityksen tiivistämiseksi - tai no okei, tarkistaakseni kiinnostaako asia edes ketään -  jatkan naputtelua kenties joskus myöhemmin, ok? Juttua nimittäin piisaa liuskakaupalla..

[JUha]

No jatka nyt jo ihmeessä, kyllä tämä ainakin minua kiinnostaa. Ja luulen etten ole ainut.