Lisähankaluutta tuo kun aikuiset yrittävät miettiä millaisesta sarjakuvasta lapset pitävät. Joskus sarjakuviin/kuvituksiin/tms tunnutaan valitsevan enemminkin aikuisia (graafikoita) kuin lapsia miellyttäviä kuvia. Mutta silti ei ole mitään tyyliä, josta voisi sanoa että se absoluuttisesti miellyttää/ei miellytä lapsia.
Kyllä mä muistan että mun lapsuudessani kaikki koulukirjankuvitukset ja suurin osa nuortenkirjojen kansista oli absoluuttisesti roskaa, pahempaa kuin jos kuvan tilalla olisi ollut vaikka vain ruskeaa paperia. Kirjoja piti joskus peittää paperilla, että pystyi lukemaan antamatta kannen häiritä, ja ei tosiaan mikään ihme että kaikki koulukirjan kuvat tuhrittiin saman tien.
Mutta ongelma on oikea: aikuiset tekevät lopullisen ostopäätöksen ja maksavat. Äitini pilkkaa vieläkin, yli 40 vuotta myöhemmin, niitä kirjoja joita olisin halunnut hänen minulle lapsena ostavan, ja muistelee lämmöllä niitä kirjoja jotka sitten ostettiin, kirjoja hänen omasta lapsuudestaan ja vanhahtavaa mutta ammattipiireissä arvostettua "taidekuvitusta". Se, että niin pian kuin opin itse kävelemään kadun yli kirjastoon (ja hyllyjen väliin kirjakauppaan lukemaan) vapautti mut valitsemaan luettavani kaikesta siitäkin mikä ei ollut senaikaisen käsityksen mukaan parasta lapsille, sivuutetaan näissä keskusteluissa, ja olkoon niin, mennyttä aikaahan se on.
Kun joskus harvoin puhun opettajien ja kirjastoihmisten kanssa siitä, mitä lapset ja nuoret lukevat, nousee heissä vähän väliä esille järkytys: sehän on roskaa, siinä on seksistinen sanoma, se ei edistä tasavertaisuutta jne jne. Mutta kyllä lapsikin osaa erottaa luetun todesta. Ja kuka tietää, millä tasolla medialukutaitoa pitää kehittää; ja kuinka loukkaavaa on selkokieli tai lepertely. Sitäpaitsi maailma on täynnä ääliöitä, ja jos heidät oppii tunnistamaan tarinoista, saattaa oppia myös kuinka heihin suhtautua.
Kuvittaja-identiteetissä tää ongelma nousee toisella tapaa esiin: monta kertaa tietää ihan varmasti, että mikään oma tapa tehdä tilattu keikka ei voi olla yleisölle yhtä hyvä kuin joku sellainen tapa, jota tilaaja ei halua, olisi. Silloin pitää vain purra hampaat yhteen, tai sitten sahata oksansa poikki äkkiä.
Mutta jos tekee tosissaan itselleen, voi olla varma että lapsetkin sen näkevät.
Hyvää kisaa,
Kivi
Aihe: Helsingin pohjoismainen sarjakuvakilpailu 2013 (Luettu 4581 kertaa)