Minäpä reippaana tyttönä piirtelin jo omat versioni. Innostuin kovasti, sillä tokihan Karin kirjoja tuli pienenä plärättyä - vaikka tuskinpa mitään mistään tajusin. Tiedä sitä, tajuaako vieläkään mitään mistään.
No, blogiini kuitenkin törkkäsin omat viritelmäni hahmoista:
omat viritelmäni uusista poliittisista hahmoista.
Ajatuksia taustalta:
- kokkarilla aina-valmis-huivi (tai sitten työväen puolueelle sopivasti pioneerihuivi), urheilullinen ruoto ja puvuntakki rennosti olalla
- SDP on aina valmis justeeraamaan mielipidettään, työväeksi voi naamioitua raksakypärällä
- persu-Soinilla on SMP:n perintöä kunnioittaen saappaat jalassa, muuten on salonkikelpoisuuden kanssa vähän niin ja näin
- keskusta yrittää yhä olla ison isäntämiehen puvussa ja korottaa itsensä tärkeään asemaan; mukana kuvassa myös taulukaupat ja Kekkosen haamu.
- vasemmistolaisilta on tehtaat sulki ja työt loppu. Eipä paljon muuta voi kuin olla kädet taskuissa. Vai oliko se täällä? Siellä? Tuolla?
- vihreät = angstinen kettutyttö villapaidassa ja Koijärvi siten mielessä
- RKP-Callella koko ankkalammikko seuranansa - vai onko hän koko ankkalammikon talutuslie'assa?
- kristilliset vievät silmälaseillaankin jo 50-luvulle, jolloin naisen paikka oli kotona ja synnyttämässä
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Minulla ainakin oli kivaa, kun pikaisesti piirtelin. Kirjapalkinnoista ja maineesta viis.