Tähän voisi tietysti nostaa erot miten sarjakuvaan suhtaudutaan ja miten vaikka francobelgialaisella kentällä ei ole luovuttu lehdistä vaikka kovakantiset albumit ovatkin se juttu... Mutta tosiasiassa syy on sama kuin miksi Tanska pesee Suomen elokuvapuolella 500000 -0 luvuin.
Tanskassa aloitettiin 1970-luvulla tukea elokuvien ja television käsikirjoitus ja tuotanto puolen aloja. Eli lykätä rahaa pohjattomaan kaivoon kuten mm tämän hetkinen Orvon/Purran/ EK:n hallitus ajattelee. Taidealahan ei tuota vero-ja vientituloja. Nordic Noir ei ole asia eikä varsinkaan sarjakuvan kohdalla Ranskan nuorisolle myöntämä kulttuuriraha nk Mangaraha ei palaa kiertoon.
Ratkaisu ei voi olla oma apurahakäytäntömme. Kiva että on, mutta ei tue miniäänisyyttä ja monipuolisuutta. Kerran apurahan saanut saa sen toiste, nyt helpommin ja jotenkin tässä kohtaa kakku pysyy samana eikä siitä jaeta useammille. Ilman apurahoja olisi toki vielä vähemmän mitään eli sikäli hyvä asia.
Itse en voi suositella valtion talousarvioesityksen lukemista jos haluaa säilyttää verenpaineensa jotenkin aisoissa. Rahaa jaetaan hyviin tarkoituksiin mutta raha vähenee ja sen pitää riittää niin tanssille kuin kirjastoille, museoille elokuvalle ja kirjallisuudellr kuin kuvataiteille.
Sarjakuva on yhä marginaalinen rajapinta taide. Yhä laajasti ottaen sarjakuva = Aku Ankka. Ja tästä syystä tehdään sama idioottimainen ratkaisu " ei, tämä on kaukana Disneyn kaupallisista viihdehumpasta. Tämä on vakavasti otettavaa" vaikka tällä kaavalla saa ns taide-elokuvia ja taide-sarjakuvia niin se ei hyviä niistä tee. Ei että taiteellisessa tai viihteellisessä laatu olisi suosion, kriittisen tai rahallisen, tae.
Digitaalisuus on ollut pitkään kaikkien toive ja haave pelastukseen johtavasta tiestä. En ole muita fiksumpi vaikka mieluusti moisen ylimielisen kuvan annankin, mutta ateistina joka ei luota kanssaihmisiin ja hallintoon näen digitaalisuuden kanssa samat edut kuin trickle-down taloustieteessä = hyödyttää lyhyellä aikavälillä vain rajattuja valmiiksi rikkaita tahoja ja kusee kaikkien muiden muroihin ja silmille.
Mutta nähdäkseni muutosta ei haluta. Paitsi muutosvastarinta osuudesta, myös koska uskotaan että " parempi se tuttu piru kuin kokonaan uusi" yhdistettynä tuohon klassiseen mielisairauden määritelmää jatkaa samaa kuin aiemmin odottaen aivan uutta lopputulemaa. Vilpittömyyden nimissä osa pitäytyy mallissa koska ymmärtää että muutosprosessi vie aikaa. Ei viikkoja tai kuukausia eikä edes vuosia. Realistinen odote on vuosikymmenten sisään. Ja jos se ei hyödytä minua ja omia laskuja yms just nyt....miksi vaivautua?
Jotten vain kiroa nihilistisesti kaikkea turhaksi niin iso onnittelu niille jotka puurtavat. Täälläkin on yhä niitä joilla on harteilla vetovastuu pienistä, keskisuurista ja isoista kustannustahoista. Heidän toimintansa on pääosin työtä kulttuurin hyväksi, saaden kiitokset siinä että tuotteet eivät myy, ainakin harvoin täyteen hintaan " odotan aleja/ saan sen halvemmalla nettikaupasta" ja siinä keskimäärin kiitos onkin. Lisäksi **ttuilu että jäi sarja kesken teiltä, niiltä jotka sitä alunperin eivät ostaneet.
Rakenteellista muutosta toivoen, mutten siihen sekuntiakaan usko.
