Kaksi ensimmäistä osaa tuli luettua tyttökaverin hyllystä. Ei ehkä mikään neliruutuhuumorimangan loistavimpia tapauksia, mutta kyllä siitä muutama naurunhörähdys irtosi. Sonya on suht onnistunut vaikkakin vähän vaikeaselkoinen hahmo, toisin kuin häröpallo Yasuna, jonka lähinnä haluaisi kiskaista solmuun.
Anime oli vain jotenkin toimivampi, onnistuneet ääninäyttelijät ja vitsien ajoitus antavat manzaille niin paljon lisää syvyyttä.