Pakana-asiaa!
Kuten kaikki ovat huomanneet, Pakanoiden kolmas osa on laahautunut varsin hitaasti eteenpäin, lähinnä johtuen tekijän henkilökohtaisessa elämässä sattuneista varsin massiivisista muutoksista. Hidasteluista huolimatta on ollut koko ajan varmaa, että tarina tullaan saattamaan loppuun, ja siitä kiinni pitäen Pakanat on edennyt hiljakseen, sivu kerrallaan eteenpäin.
Lähes neljän vuoden aikana kuitenkin sattuu yhtä sun toista, kuten sellaista että tekijä kehittyy ja vanha formaatti ei enää tunnukkaan oikealta. Lopulta vanhassa tekotavassa roikkuminen on ollut yksi niistä asioista jotka ovat hidastaneet kohtuuttomasti eepoksen valmistumista. Joten oli aika tehdä pieniä muutoksia. Pakanoiden viimeinen osa menee siis kahdeksi erilliseksi osaksi. Ensimmäinen osa, 67 sivua, on valmiiksi tussattua valmista tavaraa, ja siitä eteenpäin mennään sitten neljännessä kirjassa, joka on piirretty vähän eri koossa ja muodossa. Tämän muutoksen ansiosta työ sujuu taas huomattavasti sutjakkaammin ja tarina lähestyy loppuaan.
Teille lukijoille tämä muutos nyt näkyy lähinnä välikannen muodossa, sillä kustannuspoliittisista syistä kaikki neljä osaa painetaan sitten samoihin kansiin yhdeksi isonpuoleiseksi albumiksi, joten kolmatta kirjaa ei tule ennenkuin neljäskin on valmis. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa.
Pakanat on ollut yhdelle vaivaiselle sarjakuvapiirtäjälle suhteellisen mittava projekti, kun julkaistuja sivujakin on lähemmäs kaksisataa ja viimeinenkin menee varmaan sadan sivun paremmalle puolelle sekin. Kiitokset teille kaikille kun olette kulkeneet mukana koko tämän pitkän matkan, jonka loppu jo häämöttää. Ajan kuluessa on myös syntynyt epämääräinen pino käsikirjoituksia, joissa niin Ari Halikon kuin hänen jälkikasvunsakin vaiheita seurataan aina Bysantin porteille asti. Ehkä ajan saatossa nekin tarinat vielä kerrotaan!
