Sarjakuvia tehdään kait siksi, että tekijä haluaa kertoa tarinan tai siksi, että on kiva piirtää. Valitettavasti halu piirtää ei riitä hyvään sarjakuvaan, vaikka kuvat olisivat kuinka taidokkaita tahansa.
Homma toimii silloin hyvin kun tarina on kertomisen arvoinen ja se on kerrottu ymmärrettävästi. Ja jos siitä on karsittu kuvat, joita tarina ei tarvitse.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Harrastin pitkään kirjoittamista, mutta sitten tajusin että sarjakuva on parempi väylä niille tarinoille, joita haluan kertoa.
En ole koskaan pitänyt itseäni kovin hyvänä piirtäjänä, mutta asetan tarinan tärkeämäpään asemaan kuin hienon kuvan.
Piirrän sellaisia tarinoita, joita itse haluan lukea ja jotka haluavat kerrottavaksi. Ne eivät aina ole yksinkertaisia, lukijalle suoraan avautuvia juttuja. Välillä enemmän vain pilkahduksia jonkun elämästä niinkuin tässä sarjiksessa. Ja muuten myös Shunichiron jutussa.
Muta joo, pieni puolustuspuhe oli pakko pitää

Sitten sananen muista töistä:
Shunichiro
Pidin tästä juuri siksi, että se antoi lukijalle tilaa ajatella. Mitä on tapahtunut? Piirosjälkesi on kaunista. Ehkä minäkin sitten jonkain päivänä osaan .. Ikä vain tuntuu karttuvan nopeammin kuin piirustustaito.
Matkamies
Koska pidän töistäsi aina, on vaikeaa olla kriittinen. Tämä oli hauska, ei mitään sen kummempaa.
Tuipal
Alapäähuumorin ystäville. Itse pidän enemmän melankoliasta (melankolian kuningatar kun olen). Tuo viimeisen ruudun savupilvi olisi voinut olla piirretty samaantapaan viivalla, kuin muutkin kuvat. Nyt se näyttää vahingossa sottaistulta paint-liitännäiseltä