Turok – Kiven poika

[Jiksi]

Dark Horse on juuri julkaissut uuden Turok – Son of Stone -lehden ensimmäisen numeron. Hauskana yksityiskohtana lehden loppupuolella on myös aivan ensimmäinen Turok-seikkailu vuodelta 1954.

Dark Horse on julkaissut vanhoja Turok-seikkailuja kokoelmina aivan hiljattain. Suomessa tätä alkuperäistä, vuonna 1950-luvulla julkaistua Turok-sarjaa on julkaistu Hopeanuoli-lehdessä 1979–1980 nimellä Turok – Kiven poika. Lännentietäjä Janne on tehnyt hienon työn listaamalla nämä Hopeanuoli-ketjussa, jossa niistä on myös tarkempaa taustatietoa.

Hahmon vaiheista voi lukea Wikipediasta. Valiantin Turok alkoi jännittävästi, kolmen numeron muodostama kokonaisuus oli vauhdikasta, mutta meno tasaantui varsin maanläheiseksi, enkä seurannut sarjaa kymmentä numeroa enempää.

Suomessa Turok on todennäköisimmin tuttu pelimaailman puolelta. Nintendo 64 -konsolin Turok: Dinosaur Hunter (1997) keräsi aikanaan kehuja, ja se myös näytti 3D-grafiikan alkuaikoina  varsin hienolta, nuoremmilla sisaruksillani tuo kyseinen peli oli, joten siitä syystä se jäi minulle mieleen.

[Janne]

Hahmon vaiheista voi lukea vielä kattavammin pari päivää sitten ilmestyneestä Ruudinsavu-lehdestä, jota löytyy Akateemisesta kirjakaupasta. Jutussa ei tosin kerrota mitään tästä uusimmasta julkaisusarjasta. Jutun kainalona on myös laveahko juttu sarjan pääkuvittajasta Alberto Giolittista.

Tuossa Hopeanuoli-ketjun listauksessa muuten voi olla vielä pieniä virheitä, mutta Ruudinsavun samantapaisessa listauksessa niitä ei enää pitäisi olla.

[Jukka Laine]

Lännensarja? Kai tuota voi niinkin ajatella, mutta minulle ei ole tuollaista mielleyhtymää tullut.

[Janne]

Onhan siinä intiaaneja.

[Jukka Laine]

Turok ja Andar ovatkin sitten ainoat koko sarjassa mikä viittaa genreen. Lännentyyppistä kerrontaa ei ole lainkaan.

[Curtvile]

Onhan siinä intiaaneja.

Ja dinosauruksia. Ja kivikauden ihmisiä. Ja rynnäkkökivääreitä. Ja sapelihammastiikereitä.(myönnän niin Tex Willerissäkin, mutta liitos lännengenreen Turokissa on HYVIN hyvin löyhä)

[Janne]

Näinhän se on. Mutta mikä genre olisi kuvaavampi?

[Lurker]

Näinhän se on. Mutta mikä genre olisi kuvaavampi?

Science fiction Western voisi olla aika lähellä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Science_fiction_Western

[Jukka Laine]

Voi aihe täällä olla. Onhan noita genrejen sekoituksia vaikka kuinka. 50-luvulta alkaen jenkeissä koetettiin keksiä uusia menestysreseptejä yhdistelemällä kaikki mahdolliset genret keskenään.

Vaikka Martian Manhunteria pidetään nykyisin supersankarina, alunperin hahmo oli scifin ja etsiväsarjan yhdistelmä.

[tolppis]

Miksei Turokia voisi ajatella lännensarjanakin? Onhan joku aika sitten ilmestynyt Book of Eli elokuvakin ihan selkeä länkkäri vaikka sijoittuu tulevaisuuden joutomaille. Muitakin esimerkkejä sekä sarjiksista että lehvoista varmasti löytynee.

[Dennis]

Ei tää mikään länkkäri ole, jotain sci-fiä enneminkin, pois vaan tästä osiosta!

[Lurker]

Scifi-westernit kuuluvat tähän osioon.

Johan Jonah Hexikin oli välillä sitä lajia; läheiset genret muutenkin.

[Jukka Laine]

Saa olla täällä eikä siitä enempää.

Jatketaan itse Turokista keskustelua.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Janne mainitsi Hopeanuoli-ketjun, jossa on Turokin listaus. Ketju on täällä ja siinä on tosiaan paljon asiaa Turokista.

[Jiksi]

Jannen listaukseen on suora linkki myös aloitusviestissäni. Tähän liittyen sijoitin myös tämän ketjun juuri lännenalueelle, koska arvelin että Turok kiinnostaisi ensisijaisesti sen lukijoita. Sarja kuitenkin lienee Hopeanuolen kautta heille keskimäärin paremmin tuttu kuin muille Kvaakin lukijoille. Mutta kuten Jukka totesi, keskustellaan jatkossa itse sarjan sisällöstä.

Turok ja Andar ovat alkuperäisessä sarjassa todellakin aitoja intiaaneja, jotka päätyvät "kadonnut maailma" -ympäristöön, jota dinosaurukset asuttavat. Tässä suhteessa Turok on hyvinkin Willer-henkinen astuessaan genrerajojen ulkopuolelle, eli hahmojen perusolemus ja -taidot säilyvät vaikka ympäristö vaihtuu.

Valiantin sarja on tietysti enemmän scifiä, ensimmäisissä numeroissa kun Turokia vastassa ovat kyborgidinosarurukset. Aloitusnumeroiden muodostaman tarinakokonaisuuden jälkeen sarja siirtyy hyvinkin maanläheiseen suuntaan. Teemoissa on yhteiskunnallista otetta ja tapahtumapaikkana muistini mukaan keskilänsi ja dinosauruksetkin ovat enää tavallisia petoja, jotka tietyllä tapaa tuovat oman hauskan mausteensa. Koetan kaivaa nuo lehdet kaapista joku kaunis päivä, niin voin vahvistaa muistikuvani, muistan ettei lehden saama suunta aikanaan minua kiinnostanut ja jätin sarjan kesken muiden Valiant-sarjojen tavoin.

Samoihin aikoihin myös Mike Grell työsti sarjaa nimeltään Shaman's Tears, jossa oli enemmän mystiikkaa, ja hataran muistini mukaan oli hyvinkin yhteiskunnallinen ote. Ensimmäisen numeron pitäisi löytyä jostain Turokin suunnalta, joten voin samalla tarkistaa etteivät muistikuvissani nämä kaksi sarjaa ole menneet pahasti sekaisin.

Dark Horsen uutuussarja näyttää keskittyvän aloitusnumerossaan ensisijaisesti intiaanien välienselvittelyyn, mutta jo kannessakin esiintyy dinosauruskuvasto, mitä ilman Turok-sarja ei enää olisikaan Turok-sarja.

Mainitaan nyt vielä, että Dark Horse on ennen uutta sarjaansa julkaissut alkuperäistä Turokia kokoelmina.