Sarjisaarre vieraassa varastossa kiroiluttaa

[Nikopol]

Arvelin että sen on pakko olla just tuo filmi. Ameriikassa kaikki on suurempaa, ja teeveessämme menee nytkin pari sarjaa siitä miten toisen roinat ovat vintaasikultaa toisille. Panttilainaamo ja Huutokaupan metsästäjät. En ole seurannut tarkemmin, mutta suuresti ihmettelen jos kummassakaan ei ole vielä käsitelty sarjakuvia.
Keräily on kovaa hommaa, varsinkin jos sillä meinaa elää. Kun eräälle kirpputorille päätyi omaisten toimesta isohko levy- kirja- ja sarjakuvakokoelma, jopparit ajoivat paikalle kilpaa - osa jopa takseilla.
Mutta, pääasia että hyvä pääsee käyttöön eikä homehdu kellareissa tai vinteillä. Harvemmin mistään suomalaisesta julkaisusta niin paljon rahaa saa että siinä olisi kadehtimista. Enemmän minua nyppii FIDA-kirpputorien jeesustelu, niihin tulleista kirjalähetyksistä sensuroidaan "arveluttava" aineisto pois - ja poltetaan!

Huutokaupan metsästäjien yhdessä jaksossa Darrell kertoo uransa parhaasta löydöstä 90-luvun alusta. Kyseessä oli joku tuollainen varasto, josta oli löytynyt satojentuhansien arvoinen sarjakuvakokoelma. Tämän Darrell oli kuitenkin mennyt myymään eteenpäin ja tätä nykyä arvo olisi ilmeisesti ollut jo moninkertainen.

Ei ole pahemmin tullut kesämökillä käytyä pariin vuoteen, kun juoppo isäni rällästää siellä yleensä läpi kesän, mutta pikkusiskoni taas on viettänyt siellä paljon aikaa miehensä ja lastensa kanssa. Naapurin mökki oli vaihtanut omistajaa ja vanha omistaja oli jättänyt kaiken irtaimistonsa sinne. Uusi omistaja oli sanonut, että sieltä voisi viedä periaatteessa kaiken mitä haluaisi mukanaan kantaa. Pitkän johdattelun jälkeen päästään asiaan. Kun olin lapsi, kuului tuo mökki vielä toiselle henkilölle, kuin nämä nyt mainitut. Herttaiselle mammelille, joka lainasi pienelle Tero-pojalle "Aku Ankkoja" ja "Retu Ja Kumppanit" lehtiä. Vanhimmat Akut olivat muistaakseni vuodelta 1953, mutta varmuudella vuodelta 1954. Kaikki olivat kokonaisia vuosikertoja ja hyväkuntoisia ja noita oli johonkin 70-luvun puoliväliin asti. Teoriassa nämä siis saattaisivat olla tuolla vieläkin, mutta mene ja tiedä. Ehkäpä sisko vinkkaa, jos sinne joku päivä roskalava pihaan ilmestyy, voisi tehdä pikavisiitin tuonne.

[Tina DeMona]

Satuin juuri vahingossa tänään katsomaan tuota Huutokauppametsästäjät -ohjelmaa. Vaikutti kyllä melkoiselta touhulta tuo. Hirveä vääntö jostain ihmeen poreammeista. Mikäs siinä, jos leipänsä sillä tienaa. Itse en kyllä ehkä kokisi kovin mielekkääksi. Ehkäpä siksi en olekaan rikas?

Enemmän minua nyppii FIDA-kirpputorien jeesustelu, niihin tulleista kirjalähetyksistä sensuroidaan "arveluttava" aineisto pois - ja poltetaan!

Tekevätkö oikeasti noin? Kammottavaa!

[VesaK]

Tekevätkö oikeasti noin? Kammottavaa!

Joo-o, ainakin Salon FIDAssa oli tämmöinen meininki. Sinne oli päätynyt jonkun helsinkiläisen scifikeräilijän jäämistö, ja kaveri sai "puoliväkisin" ostettua eli pelastettua sieltä kirjoja, vaikka niitä ei ollut "hinnoiteltu" (eli lajiteltu) vielä. Vaikka kyseinen kaveri ei mitenkään erityisesti scifiä harrasta, mahdollinen polttokohtelu tuntui liian pahalta.

[K.I.P]

Satuin juuri vahingossa tänään katsomaan tuota Huutokauppametsästäjät -ohjelmaa. Vaikutti kyllä melkoiselta touhulta tuo.

Olen tuota satunnaisesti katsellut ja itseäni ihmetyttää ne hinnat mitä siinä heitellään.
Kaytetyn tavaran hinta arvioidaan monesti suuremmaksi, kuin mitä täältäkin saa kaupasta uutta ja jenkeissä tavaran on yleensä halvempaa kuin suomessa.

Tietääkö kukaan ovatko ohjelman lopputuloshinnat todella myymällä saatuja ?

[The Spirit]

Huutokaupan metsästäjät Texasissa löyty ensinumero MAD:sta ja vuosikertaa, jotain saman aikakauden leluja liittyen siihen.. en muista enää tarkkaan, mutta arvoa tais kertyä reilu $30000.

Tänään tuli tuo jakso Discovery-channelilta. Ei niiden arvo ollut kuin $3000, jos olisivat olleet minttejä niin arvo olisi ollut $20000.

Tietääkö kukaan ovatko ohjelman lopputuloshinnat todella myymällä saatuja ?

Eivät ne ole myyntihintoja, vaan arvioita vain pääasiassa. Joissakin jaksoissa on tavara saatu myytyä eteenpäin.

[Rauta]

Eivät ne ole myyntihintoja, vaan arvioita vain pääasiassa. Joissakin jaksoissa on tavara saatu myytyä eteenpäin.

Näin just. Tosin kaikki ovat kauppiaita ja hettävät hintoja, joilla laittavat ne myyntiin. Osaavat varmasti hinnoitella, jos kaupallaan elävät. Shown vuoksi saattavat vähän vetää yläkantiin.
Paitsi Dave, joka vetää selkeästi yläkantiin. Jos Dave löytäisi varastostaan laatikollisen kakkaa, toteasi hän varmaan "Lannoitetta 20 $".

[VesaK]

Ei niiden arvo ollut kuin $3000, jos olisivat olleet minttejä niin arvo olisi ollut $20000.

FOXilta. Mut mut, vähän ihmetyttää kyllä tuollainen arvoheittely. Suurin osa MADeista oli 1950-luvun lopulta, vaan joukossa oli myös MAD #1 (1952), ja sen listahinta vähän heikommassakin kunnossa on nykyisin luokkaa 7000 - 10000$. 

[Joe_Smith]

Tilanne on nyt se, että rahaa tulee kuin suokuokalla! Laitoin ensimmäisen erän Huutonettiin, reilut 30 lehteä. Plusaldona on jo satanen, jos kaikki maksavat huutonsa. Pitää nyt päivän puhteeksi laitella lisää.

Korkeäjänistykset ovat kuulema tavaraa, joka pitäisi olla helppo saada kaupaksi. Näin väitti työkaveri. Huutonetin perusteella ei missään hirveissä hinnoissa liiku. Mutta kaipa nuokin ajan kanssa menevät kun laittaa lähtöhinnaksi sen 50 senttiä.

[Jari Lehtinen]

Eiköhän tämä liity tuohon Mile High Collectioniin, josta ostaja itse kertoilee tuolla sivulla ja sen jatko-osissa (tosin hän ei missään nimessä suostu allekirjoittamaan "huijari"-nimitystä)

Huomasin, että Churchin perhettä kohtaan on vaikea tuntea minkäänlaista sympatiaa. Isä piilottelee sarjakuviaan vuosikymmenet kellarissa munalukon takana eikä anna muiden koskea niihin. Heti kun perhe suinkin voi, se haluaa päästä niistä kirotuista eroon. He heittävät piirtäjäisän omankin tuotannon huis hiiteen. Paljonko he saavat maksuksi sarjakuvista, se ei edes heitä kiinnosta, vaan he ovat valmiita ottamaan vastaan minkä tahansa summan saadakseen talon tyhjäksi jotta voivat myydä sen oitis. - Eikä Edgar Church ole vielä edes kuollut, vaan viimeisillään vielä kahden kuukauden ajan.

Kun he eivät kuitenkaan saa taloaan kaupaksi, mutta kuulevat että Churchin sarjakuvakokoelmaa on myyty kovista summista, niin nämä näppärät nostavat oikeusjutun kauppiasta vastaan ja häviävät senkin.

Sellaisia ihmisiä.

[Joe_Smith]

Päädyin sitten laittamaan korkkareitten lähtöhinnaksi kymmenen senttiä. Meniväthän ne sitten kaupaksi.

Nyt on myyty kaikki sarjisaarteen lehdet paitsi Ankkoja ja muutamia muita satunnaisia lehtiä. Saldoksi kertyi loppujen lopuksi n. tonni. Ei huonosti mutta olihan siinä hommaakin.

Tästä innostuneena hiivin kellariin ja kaivelin sieltä lisää myytävää. Ne pitää laittaa seuraavaksi esille. Sen jälkeen on vuorossa kirjat ja pahoin pelkään, että niitten jälkeen myyn lasten lelutkin.