Jatkuvajuonisuus ja jatkuvuus

[J Lehto]

Vaihdoin ajatuksia erään tahon kanssa, joka oli suurinpiirtein sitä mieltä, että lukijat ovat tätä nykyä niin lyhytjänteisiä, että jatkuvajuonisuus sanomalehtistripissä on miltei mahdotonta. Ihmiset eivät sillä lailla enää seuraa sarjakuvasivua, että muistaisivat mitä edellispäivänä ovat lukeneet.

Sai aikaan kutinaa niskakarvoissa. Jäi mietityttämään. Jos HS:n sarjakuvasivua ajattelee, niin ei käy kieltäminen etteikö Muumi tekisi jotenkin poukkoilevaa ja hieman antiikkista vaikutelmaa. Toki se on joka suhteessa hyvin omintakeinen sarja, jonka huumori on kaikkea muuta kuin bang, bang, ja punchline-tyyppiä. Mutta sehän vain korostaa sitä, että ennen sanomalehdet uskalsivat ottaa vähän kokeilevampaa kamaa julkaistaavakseen.

Minusta hyvän strippisarjakuvan tunnusmerkki on, että siinä on yhtenäisiä tarinanosasia, jotka kantavat useiden päivien ajan. Se ei ole ihan sama asia kuin tietyn teemaan tai henkilöön palaaminen säännöllisesti, kuten Reetassa ja Fingerporissa. Sellaisen näkeminen tuntuu vaan käyneen harvinaiseksi.

Kauhean iso osa sanomalehtisarjakuvista pyörittää helvetin puisevaa gägilinjaa, joten luulisi että jatkuvajuonisuus olisi pelastus totaaliseen tylsistymiseen. Onko vika kustantajissa vai tekijöiden ideattomuudessa?
 

[Reima Mäkinen]

Voihan se vika olla siinäkin että kukaan ei ole ottanut asiakseen uudistaa kerrontamuotoa. Siis tuoda jatkuvajuonista strippiä tälle vuosituhannelle. Vanhat suosikit Mustanaamiot ja Rip Kirbyt on pitäneet parhaansa mukaan vanhaa kulttuuria yllä kun samaan aikaan on alettu hokea tuota että "Ei niitä kukaan enää jaksa seurata". Vitsistrippi oli meillä aivan yhtä huonossa hapessa 20 vuotta sitten, siis ennen kuin Juba muutti odotusarvoja Viivillä ja Wagnerilla. Eri asia on sitten se että miten kauan strippejäkään kannattaa enää tehdä, jos (kun) sanomalehtien määrä vielä tästä hupenee.

[JanneT]

Asiasta onkin jo puhuttu ainakin Häämatka-sarjakuvani ketjussa. Vastaus lehtien toimituksissa on ollut vahvasti sen suuntaista  ettei lukijoilta löydy kiinnostusta tänä päivänä jatkuvajuonisten tarinoiden seuraamiseen. Itse en usko tuota alkuunkaan, sillä juuri jatkuvajuonisista kokonaisuuksista on aina tullut eniten palautetta.

Varmasti on paljon vedenjakajia kuten Rip Kirby, jolla on vakiintunut lukijakuntansa, joita ei välttämättä muut sarjakuvat edes kiinnosta, mutta toisaalta monelle lukijalle tämä on juuri se sarjakuva, joka jää lukematta. Ja sitten taas on Muumit, joiden rakenne  sanomalehtimuodossa alkaa olla auttamatta vanhentunut tämän päivän lukijalle. Mutta kyllä jatkuvajuonisessa sarjakuvassa on täysin mahdollista ottaa huomioon julkaisuformaatin vaatimukset ja tehdä kokonaisuudesta tämän päivän lukijaa kiinnostava, oli kyseessä sitten sivun, sunnuntaistripin, arkistripin tai mikä tahansa formaatti. Hyvin on tainnut vaikkapa Kramppeja ja Nyrjähdyksiäkin maistua Suomen Kuvalehden lukijoille siitä päätellen että sarjaa siellä edelleen julkaistaan.

[Miha]

Asiasta onkin jo puhuttu ainakin Häämatka-sarjakuvani ketjussa. Vastaus lehtien toimituksissa on ollut vahvasti sen suuntaista  ettei lukijoilta löydy kiinnostusta tänä päivänä jatkuvajuonisten tarinoiden seuraamiseen. Itse en usko tuota alkuunkaan, sillä juuri jatkuvajuonisista kokonaisuuksista on aina tullut eniten palautetta.

Hauska nähdä että lehtien toimituksissa ollaan aivan yhtä totaalisen pihalla asioista kuin aina ennenkin.

Itselläni ollut pyörimässä jatkuvajuoninen sarjisblogi vuodesta 2008, kohta sadassa sivussa mennään, pääosa lukijoista nörttejä jotka ovat myyttien mukaan "keskittymiskyvyttömiä", ja vuoden tauon jälkeen lukijoita ilmestyi 750 kappaletta yhdessä päivässä.

Ei, into jatkuvajuonisten tarinoiden seuraamiseen ei ole kadonnut.

[JJ Naas]

Eikös Kari Sihvonenkin tehnyt jonkun jatkuvajuonisen stripin. Toimi mielestäni ihan hyvin. Rip Kirbyjä ja Modesty Blaiseja olen aina hieman vierastanut, sillä niiden kerronta on niin intensiivistä ja paikoin tekstintäytteistä että ahdistaa. Muumeja on helpompi seurata sillä niiden fiilistelevässä kerronnassa pysyy saippuasarjamaisesti mukana vaikka joskus jäisikin pari strippiä välistä.

[Emppu]

Niin no, netistä on pikkasen helpompi lukea jatkuvajuonisempaa kuin jostain pirun sanomalehdestä, jota allekirjoittanut lukee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Villimpi Pohjola on mun mielestäni ollut kiva konsepti sinänsä, koska pidemmät kokonaisuudethan näkyy paremmin kirjoista kun taas strippimallit toimivat yksinäänkin sellaisenaan.

[J Lehto]

Asiasta onkin jo puhuttu ainakin Häämatka-sarjakuvani ketjussa. Vastaus lehtien toimituksissa on ollut vahvasti sen suuntaista  ettei lukijoilta löydy kiinnostusta tänä päivänä jatkuvajuonisten tarinoiden seuraamiseen. Itse en usko tuota alkuunkaan, sillä juuri jatkuvajuonisista kokonaisuuksista on aina tullut eniten palautetta.

Outoa ajattelua toimituksissa. Niidenhän etu se on, jos lukijan saa koukutettua johonkin sarjaan. Vai onko tästä tehty jotain tutkimusta?

"Haa, pääsihän se Mikki-hiiri pois sieltä tynnyristä."

[hdc]

Rip Kirbyjä ja Modesty Blaiseja olen aina hieman vierastanut, sillä niiden kerronta on niin intensiivistä ja paikoin tekstintäytteistä että ahdistaa. Muumeja on helpompi seurata sillä niiden fiilistelevässä kerronnassa pysyy saippuasarjamaisesti mukana vaikka joskus jäisikin pari strippiä välistä.

Joo, en lue Hesaria joka päivä mutta olen pysynyt kohtalaisesti kärryillä Muumeissa, siinä missä Rip Kirbya en seurannut edes silloin kun luin ne sarjakuvat joka päivä...

Monissa vitsisarjoissa on tuota että esim. yhden viikon stripeistä voi muodostua isompi kokonaisuus, ainakin ne Tenavat, Helmiä sioille, Kamut, Viivi ja Wagner, Reetta...

[VesaK]

Kari Sihvonen on tehnyt mm. Liisa-jatkosarjan, joka on myös saatavilla albumiksi koottuna.

Televisiohan nämäkin (lähes) tappoi, sanomalehtisarjakuvien jatkuvajuonisuuden jo 1950-luvulla. Euroopassa lehtien jatkosarjat ovat eläneet pitempään.

Televisio-ohjelmatietojen mahduttamisen takia myös strippien määrä lehdissä on vähentynyt ja julkaisukoko pienentynyt, ei niihin kovin eeppistä meininkiä ja sädehtivää grafiikkaa mahdu.  

Iltalehden Modesty-uusinnoista (lillukkaväreineen) näkee tuskallisen selvästi miten käy, kun isompaan julkaisukokoon tehty sarja survotaan niin pieneksi kuin mahdollista. Laajakankaalta matkatelkkariin. Ei houkuttele seuraamaan.   

[Reima Mäkinen]

Televisiohan nämäkin (lähes) tappoi, sanomalehtisarjakuvien jatkuvajuonisuuden jo 1950-luvulla. Euroopassa lehtien jatkosarjat ovat eläneet pitempään.   

Niin ja netti sekä medioiden omistuksen keskittyminen sekä yleisön fragmentoituminen tappoivat sen jälkeen päivittäin ilmestyvät lehdet, joita siis on Suomessakin enää vain muutama. Että siinä mielessä markkinoita jatkuvajuoniselle stripille on aika nihkeästi. Nettiinhän jokainen voi vapaasti räpeltää mitä tykkää, mutta heikosti on siitäkään elannoksi.