Remo Williams, The Destroyer

[Garwin]

Onkohan tästä aiheesta aiemmin keskusteltu? En ainakaan löytänyt.Tuli vaan mieleen ilmestyikö noita Marvelin The Destroyer lehtiä ikinään suomeksi? Pokkareita tuli luettua aikoinaan (alkoi muistaakseni Surmaaja-nimisenä) ja ne olivat tosi hyviä, ainakin alkupään kirjat. Niitä on kai vuodesta 1971 ilmestynyt englanniksi lähes 150 kpl. Sitten 1985 tuli elokuva: Remo-aseeton ja vaarallinen, pääosissa Fred Ward, Remo ja Joel Grey, Chiun. Minusta elokuva on ollut aliarvostettu, sillä olen aina pitänyt siitä. Tarkoitus oli kai tehdä myös jatko-osia, jos se olisi menestynyt paremmin. Ehkä siitä pitäminen vaatii kirjoihin tutustumista. Äskettäin löysin netistä myös TV-sarjapilotin vuodelta 1988, josta en ollut kuullutkaan. Siinä Remoa näytteli Jeffrey Meek ja Chiunia Roddy McDowall. Sarja tuntui vähintään yhtä hyvältä, kuin elokuva. Tietysti vähän vanhentuneelta: vaatteet, hiukset, ym. 80-lukua. Valitettavasti sekin jäi vain tuohon yhteen osaan. Mikäköhän näissä minuun vetoaa? Tässä olisi taas yksi aihe kunnollisen elokuvan, tai TV-sarjan tekoon (kuten Modesty Blaise ja Morgan Kane). 

[Timo Ronkainen]

En ole yhtäkään Remo -kirjaa muistaakseni lukenut, mutta tuo Fred Wardin tähdittämä leffa on varsin vinkeä ja veikee pakkaus. Aliarvostettu.

Timo

[Lurker]

Luin joskus pari pokkaria; niissä ei logiikasta tai luonnon laista juuri välitetty. Pulp-kirjallisuutta puhtaimmillaan.

[Kreegah Bundolo]

Remo Williams, mies joka voi yhdellä etusormen huitaisulla tappaa miehen ja saattaa naisen hekuman partaalle.

[Jukka]

Nostalgia valtaa mielen. Remoja on kyllä tullut luettua paljon aikoinaan. Loistavaa matkalukemista ja hauskaa viihdettä. Ainakin vielä 90-luvulla noita löysi divareista hyvin.

Aina kun oli lähdössä reissuun niin piti käydä hakemassa setti Remoja ja Nick Cartereita ja mitä näitä kolmannen maailmansodan jälkeiseen Amerikkaan sijoittuvia nyt oli.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Destroyer_(fiction)

[Renezz]

Kyllä on sääli ettei näitä pokkareita kuten Remo enää ilmesty.
Kaikki Remot ja Surmaajat on vielä tallessa.
Niitten luku alkaa jälleen alusta, kunhan saan kaikki Morgan Kanet luettua (taitaa olla nro 60 nyt menossa).
Ajattelin että luen nyt nämä viimeistä kertaa, kun ikääkin on jo sen verran että tuskin enää kymmenen vuoden päästä jaksan alkaa noita tihrustella suurennuslasin avulla.
Nuo kaksi sarjaa on tullut säilytettyä, mutta esim. Nick Carterit ja Clay Allisonit  tuli hävitettyä.

[FreakyMike]

Minäkin keräsin teininä kaikki suomeksi julkaistut Remo pokkarit ja muistan nähneeni siitä tehdyn englanninkielisen sarjakuvankin Vekaranjärven sotilaskodin kirjastossa 1997, mutta tarina ei ollut muistaakseni niin vauhdikas kuin mitä olin tottunut pokkareista lukemaan. Leffakin oli aika hyvä, mutta nimihahmo oli siinä melko vaatimaton niihin tarinoiden superagenttijuttuihin verrattuna.

Hauskoja ne luotien väistelyt ja kaikki muut erikoiset taistelutekniikat ja kyvyt, mitä Remo oppi mestarinsa johdolla. Hyppäsi muun muassa lentokoneesta ilman varusteita, juoksi autoja kiinni ja niin edelleen.

[Garwin]

Kaikki Remot ja Surmaajat on vielä tallessa.

Miten monta niitä suomennettuja on?

[Renezz]

Miten monta niitä suomennettuja on?

Numerot 1-12 Surmaajia
Remoista minulta löytyy 13-62
Remo Speciaalit 1-19

Remot numerosta 63 eteenpäin ovat sitten Surmaajien 2.painosta.
Yllättäen myös niiden nimet ovat muutettu, eli esimerkiksi minulla on Remo numero 67 nimellä "Maa Myytävänä" joka ilmestyi Surmaajana numero 5 nimellä "Maalitauluna".
En tiedä monta 2.painosta ilmestyi (pelkät Surmaajat??).

Korjatkoon joku jos huomaa että minulta puuttuu jotain

[FreakyMike]

Tein aikoinaan listan missä on pokkareiden tarkat nimet ja numerot. http://koti.mbnet.fi/~zuge/comixfreak/pokkarit2.html

Omasta kokoelmasta on suurin osa tuota kakkospainosta, mutta vain kymmenelle alkupään osalle laitettiin uudet nimet uusintakierroksella. Tiedä sitten mikä syy senkin takana oli..

[tmielone]

Remo oli kyllä nuoruuteni suosikkeja. Nick Carten oli pirun tylsä Remoon verrattuna. Enää en paljoa tarinoista muista mutta se on jäänyt elävästi mieleen etteivät Remo ja Chiu käyttäneet otteluissa vöitä sillä aikoinaan joku lajin guru oli kuristettu omalla vyöllään. Kaikkea sitä nuoren ihmisen mieleen syöpyykin.