Elokuva nähty ja itse pidin.
Madseniin henkilöitynyt sarjakuva omasi mytologioille ja hyvin pohjoismaiselle seikkailulle tyypillisen hengen jota elokuva tavoittaa.
Tanskalaisessa elokuvassa eeppisyys on läsnä mutta aasat ja jätit ovat savijalkaisia, inhimillisen erehtyväisiä. Oman egonsa ja ylpeytensä vankeja.
Jännästi tuntui kuin olisi katsonut Rajan ja Ronja Ryövärintyttären sekoitusta.
Madsenin Valhallan fanille tämä maittoi.
Olivat ymmärtäneet minkä Valerianin tekijät eivät, miten sovittaa elokuvalliseen muotoon sarjakuva. Jos tehdään tehdään sarjakuvan ehdoilla, sen mukaan.
Leikataan löysät pois ja läskit luista muttei rikota luita. Se olisi virhe.
Tanskalaista elokuvaa ja sarjoja seuranneena bongaa mitkä ovat yhteiskunnallista subtekstiä, mutta se ei häiritse kerrontaa vaan toimii yleismaailmallisena kerrontakeinona ei päälle liimattuna saarnaamisena.
Kristinuskon uupuminen viikinkien maailmasta ja elokuvasta on iso lisäplussa. Näyttelijät on roolitettu hyvin ja visuaalisesti kelpo esitys.
Toiminta ja taistelukohtauksissa olisin suonut muutakin kuin käsivaran ja nopeat leikkaukset mutta näillä mennään.
Se ja tehosteiden pikkuviat ovat ne isoimmat sudenkuopat.
Hyvin vertautuu myös Marvelin Thoreihin. Runsaasti samoja teemoja koska pohja on sama, mutta ero ei ole yksin kielessä ja budjetin koossa. Marvelin Thor oli sarjakuvansa näköinen, tämän kuvakieli teemat ja tempo olivat Valhallasta, kuten kuuluukin.
Tanskan kieli tätä jarruttelee, mutta sarjakuvan ja seikkailuelokuvien ystäville voi suositella.
