Mun pinna ei kestä jos työ ei etene joutuisastii. Ja haaveilen tässä vielä saavani josku tulevaisuudessa s jotain piirtämishommia. Työtahdin ja -menetelmien on syytä olla rivakoita, jotta työhön käytetty aika ja siitä saatu palkkio olisivat jossain suhteessa keskenään.
Mä en olis ihan kauhean huolissani noista "ongelmista" koska joka päivä ja koko ajan ei kuitenkaan voi piirtää (ei siksi ettei siihen olisi niksinsä joilla fysiikan saa tottelemaan, vaan koska sitten ajaa itsensä loppuun eikä ehdi kokea sitä elämää josta niihin piirroksiin tulee sisältö). Jos on paljon pientä nysväystä vaativa sivu, niin sitä tekee keskittyneesti aikansa, sitten taas samassa ajassa saa käytettyä saman ajan kahvinjuontiin ja internettiin.
Tärkeintä on miettiä, että sen minkä piirtää, piirtää niin hyvin kuin osaa. Kädet, jalat, kasvot ja vaikka polkupyörät vaativat kaikki harjoitusta ollakseen itsensä eikä vain piirroksen näköisiä. Jos aikoo käyttää varjoja, pitää mennä taskulampun kanssa pimeään kylpyhuoneeseen opettelemaan peilistä niitä varjoja.
"Elävät" työvälineet (sivellin, terä, liitu) säästävät aikaa siinäkin, ettei viivasta tarvitse erikseen tehdä elävää lisäämällä turhia yksityiskohtia.
Niitä palkkioita on paha miettiä. Kirjankannesta saa saman rahan kuin 64-sivuisesta albumista, ei noita voi verrata. Saman materiaalin lehtijulkaisusta saa 30 kertaa enemmän kuin kirjajulkaisusta. Esimerkiksi. Jos yhtään laskee rahaa, jää työ tekemättä. Parempi vain miettiä, että jos vuokra on maksettu ja kaapissa ruokaa, on mahdollisuus keskittyä työhön, sen pidemmälle suunnitteleminen ei näissä hommissa onnistu. Joskus tulee enemmän, silloin voi vaikka ostaa auton ja ajaa sillä maailman halki pitääkseen aivot ravittuina uusiin tarinoihin :-D
T: Sarjakuvantekijä ammatikseen vuodesta 1986.