Tuota...minusta Öventsers oli aika jees. Tosin minä nyt olenkin ikuturso, eikun ikuteini.
Toisaalta, ainoa kohta joka leffassa jäi klassikkokohtaukseksi oli, jep, "Puny god"
Nykyään kun tulee harvemmin luettua sarjiksia saati käytyä edes leffassa niin oli elokuva minkä genren alainen tahansa tai "kevyt" tai "vakava" tai mitä hittoa hyvänsä, täytyy entistäkin tarkemmin arvioida ennen leffan valintaa että "tulenko minä pitämään tästä?". Koska olen elänyt koko pienen ikäni superheeroksien parissa (ja kyllä, luen kirjojakin, muutakin kuin hih, sarjakuvakirjoja) niin todennäköisyys että tulen pitämään uudesta superheeroselokuvasta edes jollain tasolla (vaikkapa sitten pelkkänä "pornona") on suurempi kuin jonkun pienemmän indieelokuvan kanssa joka kertoo vaikkapa tarinan (heitän ensimmäisen mieleen tulevan aiheen, älkää kysykö miksi) yksinhuoltajaäidistä ja tämän elämän vaikeuksista. Se ei silti sano ettenkö EHKÄ voisi pitää sellaisestakin elokuvasta...
Noin yleensä ottaen olen sitä mieltä että ns. Hollywood-hömppää ja (kyllä, sellaistakin ON paljon Suomen kankahilla) Suomalaisfilmi-hömppää on liikaa ensi-illoissa. Lisää saisi olla esim. brittielokuvia tai vaikkapa pohjoismaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia elokuvia. Hitto, vaikka sitten olisi norjalaista supersankarihömppää!
