Luettua

[JV]

Ja Veltti, makuasioista pitää kiistellä. Joo, olet varmaan oikeassa että Daredevil on eheämpi kokonaisuus silleen tarinatekninessä mielessä ja kuvitukseltaankin, mutta Elektran tarina, hahmot ja sata lasissa meininki viehättää itseäni enemmän.

Ei kai tässä sentään käsirysyyn tarvitse ryhtyä... Onhan se Elektra Assassin tommoisella hisoriallisella perspektiivilläkin aika merkittävä paketti, uskalias pläjäys aikanaan, eikä noin rohkeaa kerrontaa nykypäivänäkään kyllästymiseen asti näy. Ja Love and War tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan- muutaman vuoden kokeneempana tehdyn, eikä Millerin oma Elektra elääkään ollenkaan huonompi ole.

[tertsi]

Peter Bagge: Buddy, Haaveilija

Tämä sarjakuva oli positiivinen yllätys. Tarinat olivatkin selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Ja oikeastaan ihan hauskojakin. Managerijutut olivat  painoteknisesti hieman pielessä, muste oli levinnyt liikaa.

Tuskin enää toista tämmöistä ostan, mutta jos tulee vastaan kirjastossa, lainaan varmasti.


Modesty Blaise: Black Pearl (Titan Books)
Tuntuu siltä, että tämä Modesty -kokoelma tuli liian myöhään. Kunnollisia paino-originaaleja ei enää ole, luulisin. Sen verran epätasaista materiaalia nämä kirjat sisältävät. ( Omistan neljä Titan-Modestyä.) Jotkin stripit tuskin edes näkyvät, suurin osa viivoista on hävinnyt olemattomiin. Joissakin taas ohuet viivat ovat aivan läjässä, muodostaen vain yhden ruman mustan alueen. Tuntuu, että joitakin strippejä on digitaalisesti korjailtu, tuloksena periaatteessa siisti lopputulos, mutta Jim Holdawayn mestarillinen kädenjälki on poissa. Myönnetään, että on siellä joukossa hyvän näköistäkin jälkeä.

Mitä tulee itse tarinoihin, niin ne ovat taattua O'Donnell-laatua. Jännittäviä ja hauskoja.

Mutta jos löydätte jostain vanhoja Modesty Blaiseja (ennen digiaikaa painettuja), niin ostakaa ennemmin niitä.
Esim. ruotsalaiset Special-Comicsit on painettu hyvin.
 

On muuten harmi, että Holdawayn ja O'Donnellin Romeo Brown -sarjakuvasta ei ole säästynyt yhtä ainutta originaalipiirrosta.

[Maso]

Sienkiewicz-keskusteluun en uskalla muuten puuttua kuin toteamalla, että itse pidin Elektra Assassanista, Love & War'ista ja Bendisin (ja Mackin) Daredevilistä kovasti kaikista. Bendisin Elektra jätti vähän kylmemmäksi.

Vaikka olenkin vanha Marvel-zombi, on parin viime viikon aikana tullut luettua lähinnä Vertigon tavaraa; "vanhat tutut" Lucifer (vol 8) ja 100 Bullets (vol 8) eivät pettäneet tälläkään kertaa. Fables'in neljä ekaa albumiakin olivat (melkein) ennakko-odotusten mukaisia (mutta loistavia siis kuitenkin). Seuraavaksi ehkä taas Marvelia (Ennisin Punisheria, Fury, Black Widow) tai sitten viimeinkin Astro Cityt.

[JV]

Minulla ollut oikein into päällä sarjakuvan suhteen: ruotsalaiset C'est Bon -antologiat, Glömp 7, Hannu Eskon Päiväkirja, Trondheimin Jussi jänis ja epäonnen kivi, Mikrokosmos, Dupuyn& Berberianin Jeanin elämää 1, Horschemeierin Mother, come home, Jasonin Jag vill visa dig något , ja Blanketsin yritän vielä ehtiä lukemaan ennen Istanbulin matkaa...

Jussi jänis yllätti ihan lukukelpoisuudellaan, ulkokohtaisesti se on näyttänyt niin törkeän rumalle ja tarpeettomalle, pitkälti karun tietokonevärityksensä myötä.

Jason on ihan parhaita sarjakuvantekijöitä kautta maailman, sarjakuvan Kaurismäki.

Horschemeierin Mother, come home ei ollut ihan Comics Journalin hehkutuksen veroinen, mutta varsin kunnianhimoinen graaf. novelli kuitenkin.

Dupuy&Berberianiakin olen vierastanut pallonenien johdosta, mutta Jeanin elämää onkin varsin miellyttävää viihdettä.

[Turo]

Viime aikoina on tullut luettua kohtuullisen paljon kuvaa. Robin hood metsien ikäveikko, Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Blueberryn nuoruus, Aqfaq unien vanki ja Tilsan uusin, ilma-autolla Kaliforniaan ovat olleet luettavina.

Robin Hood, metsien ikäveikko yllätti positiivisesti.Piirrosjälki oli veikeän reteetä ja juoni täynnä hauskoja yksityiskohtia. Uusi ranskalainen sarjakuva on minun mieleeni, toivottavasti sitä julkaistaan vain lisää.

Olen ihmetellyt että miksi en ole aikaisemmin lukenut kramppeja ja nyrjähdyksiä. Siksipä otin kirjastosta mukaani muutaman, ja ihastuin niihin täysin. Nuutisen piirrosjälki on lentoisaa ja elävää, sopii hyvin sarjan käsikirjoitukseen. Toivonenkin piirtää  hyvin.

Blueberryn nuoruus on kevyttä luettavaa verrattuna mustikan myöhempiin seikkailuihin. Harmittaa, kun kirjastossa ei ole Zoom alppareita. ( Mutta sain hankittua nuoruus kakkosen kirjastosta 0.2 eurolla!)
 
Aqfaq on myös jäänyt hyllyn, mutta päätin kokeilla sitä. Kiehtovaa tässä on juuri juonen järjettömyys. Järjettömyys on myös Tlsalle ominainen juttu. Ilma-autolla kaliforniaan oli pettymys, ehkä odotettavasti. Tilsan särmä on kadonnut vuosien saatossa, mutta savupiippu juttu oli kyllä niin kaukaa haettu, että sille oli pakko nauraa.

[Petteri Oja]

Blueberryn nuoruus on kevyttä luettavaa verrattuna mustikan myöhempiin seikkailuihin. Harmittaa, kun kirjastossa ei ole Zoom alppareita.

Zoom-albumit ovat just semmoista tavaraa mitä saattaa löytää parilla eurolla kuppaisien divareiden laareista ja kymmenellä eurolla asiantuntevista paikoista. Mutta ainakin niitä löytää. Muutaman viikon sisällä olen hankkinut yhdeksän Zoom-albumia, enkä yhdestäkään ole maksanut yli viittä euroa. Joukossa kolme ekaa Blueberryä. On muuten hyvä seikkailusarja: Navaho, Bob Morane, Bruno Brazil, Punaparta. Ainoastaan Mic Vaillant on turhanpäiväinen.

Mikä muuten oli albumisarjan numero 14? Lakoman sivut mainitsevat niitä tulleen sen verran, mutten onnistunut löytämään viimeisen nimeä.

[Petteri Oja]

Tarinassa Hurjat on myös mukana tosielämän kuskeja, mm. Hannu Mikkola! Muita Mic Vaillanteja en ole vielä lukenut, mutta tuo ei kyllä sykähdyttänyt millään tavalla. Tosin siinäkin viitattiin aikaisempiin tapahtumiin joista mulla ei ole hajua. Kenties useamman peräkkäisen albumin lukeminen toisi tarinoihin lisää sisältöä..

Tai sitten ei. Autourheilusarjakuvat purivat kyllä lapsena kun keräsin Autopartio 525:ttä, mutta ei enää sen jälkeen.

Niin ja kiitos tiedosta, Joe. Nyt muistan Buddyn jossain myös nähneeni.

[tertsi]

Olisiko tämä viimoisin Mic Vaillant? Ilmestynyt tänä syksynä.

http://www.bdnet.com/9782870980781/alb.htm

[tertsi]

Tigresse Blanche 2: Peau de pêche et cravate de soie (Yann, Conrad)

Olipa mukava sarjakuvakokemus. Vauhdikas, sopivan mutkikas juoni, ruumishuone, salaseura, kansainvälisiä agentteja, Hong Kong, 100 000 dollaria, englantilainen himokas hienostorouva, karvainen tuntematon rakastaja, kommunisteja, lentotukialus, ujo gentlemanni, vähäpukeinen aasialaisneito...
Ja huumoria kaiken yllä. Kyynisyyttä tietenkään unohtamatta.

Hieno tietokoneväritys. Ei mitään filttereitä tai efektejä. Tasaista pintaa ja huomaamattomia gradientteja, mutta värit todella harkittuja ja täyteläisiä. Ja Didier Conrad piirtää edelleen rennosti eli hyvin eli virtuoosimaisesti ja henkeäsalpaavasti. (Vaikka pidänkin hänen aiemmasta rosoisemmasta, vähemmän sliipatusta  tyylistään enemmän. Mutta taito ja tekniikka karttuu tehdessä.) Ja vielä kaiken muun hyvän lisäksi Conradin tyyli on sillai mukavan vanhanaikaistakin. Mies on Franquininsa ja Morriksensa lukenut.



http://www.24heures.ch/vqhome/le_journal/nos_dossiers/BD/abc_bd_250905.html

[Ilja Rautsi]

Robert Hunter/Timothy Truman: Dog Moon

Oudosti romantisoitua aavehömppää. Ei jättännyt mitään päähän.

Doug Moench/Kelley Jones: Batman: jotain

Unohtui jo nimikin, joka tapauksessa kolmas osa tekijöiden Elseworlds-Batman-vampyyrijutuissa. Luin lähinnä Kelleyn taiteen takia, tarina oli (kas kas) yhtä tyhjän kanssa. Mieleenpainuvin seikka oli Kelleyn piirtämän Batmanin kylkiluut, helvetin hienon näköiset. Muistui taas mieleen miksen juuri enää jaksa lukea tällaista.

Roberta Gregory: Bitchy´s School Daze

Jostain syystä tämä iski enemmän kuin aiemmin lukemani Bitchy Bitchit. Gregoryn piirrosjälki on isoilta osin luotaan työntävää ja tekstiläjien määrän luulisi olevan vastenmielistä lukukokemuksen luontevuuden kannalta, mutta yllättäen näin ei ole. Hämmentävää miten hyvin Gregory saa hahmon jatkuvan ajatusvirran kulkemaan kiinnostavasti. Ja hei, tässä oli paljon hyviä pointteja!

John Wagner/Vince Locke: A History of Violence

Ihan jees pulpmainen välienselvittelymysteeri, mutta Cronenbergin elokuvasovitus vie tarinan huomattavasti mielenkiintoisemmille urille ja on muutenkin vain, no, syvällisempi.

Daniel Clowes: Orgy Bound

Piti lukea uudestaan, hämmästyttävää miten yksi sivun mittainen sarjakuva hyönteisiä naivasta pojasta voi pelastaa koko päivän. Sensual Santa ajoi taas kerran hysterian partaalle.

[rama]

Minulla ollut oikein into päällä sarjakuvan suhteen: ruotsalaiset C'est Bon -antologiat...

Saanko kysyä uteliaisuuttani mitä Veltti tykkäsit niistä C'est Bonin antologioista? Varsinkin Elftorpin cyberpunk-sarjasta.

[yamiyugi]

Mix kaikki on nykyään poissa?! KIrjoitan mä mihin vaan niin aina kaikki on poissa eikä vastaa kysymyksiini!!! 

[Matti Karjalainen]

Ainoastaan Mic Vaillant on turhanpäiväinen

"Le Mansin kummitus" on hieno sarjakuva-albumi, mutta muutenpa nuo seikkailut ovat kyllä aika puisevia, eikä niitä ole jaksanut pahemmin lukea teini-iän moottoriurheilu-innostuksen hiivuttua.

Olisiko tämä viimoisin Mic Vaillant? Ilmestynyt tänä syksynä.
http://www.bdnet.com/9782870980781/alb.htm

Mic Vaillantia siis julkaistaan vielä? Eipä olisi uskonut. Kansikuva tuo muuten mieleen "Le Mansin kummituksen" kohtauksen, jossa Leader-tallin muumion mieleen tuoviin tamineisiin pukeutunut taustapiru houkuttelee Micin öiseen katsomoon ja usuttaa sitten kätyrinsä tämän kimppuun.

Käsittääkseni Gratonin studion tekijät tekevät sarjaa yhä ja seassa seikkailee oikeitakin kuskeja. Zoomissa Vaillantin tallissakin oli oikea belgialaiskuski Jacky Ickx ja joku toinenkin.

Sellainen kuva olisi jäänyt, että jopa valtaosa Vaillant-tallin kilpakumppaneista olisi ollut 1970-luvun suuruuksia (sivuroolia näytellyt amerikkalainen Steve Warson - jos nyt muistan nimen oikein - oli sentään fiktiivinen). Muun muassa Gilles Villeneuven kanssa ajettiin urakalla kilpaa.

[Antti Vainio]

Eipäs ole mikään sarjakuva naurattanut pitkään aikaan niinkuin Ubu kolmosen lopussa olevat Chris Waren  lyhkäiset Adventures of G.I. Jim Action Club

[Hanna]

Posti toi taas vähän aikaa sitten paketin Amerikan ihmemaan Amazonista, eivätkä rahat menneet todellakaan hukkaan:

Jason Little: Shutterbug Follies
Enemmän tai vähemmän perinteinen rikostarina, jonka pyörteisiin valokuvausliikkeessä työskentelä Bee-tyttönen ajautuu. Tarina itsessään oli mukiinmenevä ja mielenkiintoinen, mutta se mikä tässä erityisesti kiehtoi oli piirrosjälki ja huolellisesti valitut värit. Vaikutteita taisi olla otettu ainakin eurooppalaisilta piirtäjiltä. Päähenkilö oli todella elävä ja samaistuttava, samoin monet muutkin henkilöt olivat paljon enemmän kuin pelkkää tussia ja paperia. Kokonaisuudessaan oikein nautittava teos! 9/10 pistettä.

Roberta Gregory: Life's a Bitch
Pakko-ostos kaikille Bitchy Bitch -faneille! Ensimmäinen osa BB-kokoelmasta, joka niputtaa yhteen Midgen koko katkeran elämän. Mukana myös ainakin Suomessa ennennäkemätön pätkä Midgen elämää. Kakkososaa odotellen... 10/10 pistettä.

Jeffrey Brown: Clumsy
Kun tätä niin kovasti on kehuttu niin ajattelin omaan pessimistiseen tapaani, ettei tämä yksinkertaisesti voi olla hyvä. No, olihan se kuitenkin hyvä. En kyllä antaisi tälle ihan niitä kaikkia suitsutuksia mitä se on saanut, mutta kyllä tämä silti oli jotensakin hellyttävä ja melankolinen. Brownin kömpelö piirrostyyli tökki alussa minulle aika pahasti, mutta pidemmän päälle se olikin varsin ilmeikästä ja "tarinaan" erinomaisesti sopivaa. 8,5 pistettä kymmenestä.