Luettua

[EO]

Kolme varjoa:
http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1489

Huusin puoli sokkona huutonetistä, tarkoituksena oli saada tämä vain sivukauppana paremman rinnalle. No pääkohde jäi saamatta, mutta nyt jälkikäteen ei jäänyt tämä yksittäin ostettunakaan harmittamaan.

Tarkistin etukäteen vain pari ensimmäistä sivua netistä ja vaikutti niin nätin kurvikkaalta, että oli pakko nähdä lisää oli tarina mitä tahansa.

Jälki on pääosin sellaista johon itsekin haluaisin kyetä, mutta tyyli tai pikemminkin tekniikka vaihtelee jaksoittain tunnelman mukaan. Pimeässä vedetään suttuisempaa, lähes hiilipiirrosta vastaavaa jälkeä ja iloisissa, valoisissa kohtauksissa hyvinkin yksityiskohtaista ja terävää viivaa.

Tarina on ajoittain turhan jeesustelua, mutta ei kuitenkaan liiaksi ja aluksi abstraktilta hötöltä vaikuttavatkin asiat saavat pääosin ymmärrettävän, konkreettisemman selityksen myöhemmin. Ei kuitenkaan täysin, mutta käteen ei jää lopuksi mikään taiteellisen haihattelun maku vaan hyväksyttävä kokonaisuus eikä asiaa tarvitse enää nukkumaan mennessä yöpimeässä selvitellä.

Tarina ei ehkä houkuttele toista kertaa lukemaan, joten saattaa olla ensimmäinen tapaus jonka kehtaisin repiä sivuiksi ja liimailla seinille, jos joskus taas julisteista innostun.

[Jarkko Sikiö]

Luin hyvän matkaa uutta Age of Apocalypse -minisarjaa. Alkuperäinen Tuhon aika, kuten se suomennettiin, oli huikea trippi vaihtoehtotulevaisuuteen. Suomessa sitä oli sen verran leikelty, että kokonaisuus vaikutti paremmalta kuin todellisuudessa sitten olikaan, mutta vikoineenkin Tuhon aika oli melkoista hubaa.

Tässä uudessa yrityksessä ei ole mitään alkuperäisen sarjan taikaa. Tyhmimmät ideat otetaan alle heti alkuun, eli pääpaha ei enää ole Tuho itse, keskeisimmässä roolissa häärivät sankarimutantit menettävät voimansa, pahat mutantit herätetään henkiin ja päähenkilöinä on paljon värittömiä hahmoja.

Kokonaisuus viimeistellään realismilla, joka tässä tapauksessa merkitsee paljon mustia pintoja, harmaaseen murrettuja värejä ja agenttiseikkailujen suuntaan kallistuva käsikirjoitus.

Ei Tuhon aikaan maanläheisyys sovi; mielikuvituksellisia visioita ja värejä, niitä tämä kaipaa.

Kun mutanttien ystävien kannalta pääosassa eivät ole mutantit ja supersankareiden harrastajat jäävät hekin kaipaamaan supersankarimeininkiä, en oikein saa kiinni kenelle tämä on edes suunnattu. Ei kuitenkaan alkuperäisen Tuhon ajan ystäville.

[Doctor Phantomizer]

No, ongelmahan näissä "Simsalabim! Maailma on muuttunut!" jutuissa on, että ne ovat jo niin oma genre supersankari tarinoina, että kukaan ei oikeastaan tunnu ymmärtävän, että kenelle ne on suunnattu, tai ketä ne palvelee, mutta hyvin ne tuntuu kaupaksi menevän. Anakin välillä. Mutta kuinka kauan?

[Ossi Hiekkala]

Green River Killer:

Rauhallisesti etenevä tositapahtumiin perustuva kertomus pitkästä poliisitutkimuksesta sarjamurhaajan kiinni saamiseksi. Hengeltään Zodiac-elokuvan tyylinen. En pidä sarjamurhaajajutuista, koska yleensä ne on täytetty halpahintaisilla shokkiefekteillä ja tarkoituksenhakuisilla kummallisuuksilla. Tämä puistatti minua aivan eri tavalla hiljaisessa ja realistisessa tavanomaisuudessaan. Kertomus kulkee useassa aikatasossa ja murhaajan henkilöllisyyskin on tiedossa jo alusta pitäen. Taide on realistista mutta kuvissa on tilaa hengittää.

[mlietzen]

 

Michel Rabagliati: Paul Joins the Scouts (Paul au Parc)

Vuosi on 1970 ja tällä kertaa Rabagliatin alter ego seikkailee sudenpentuna. Myös kitaraa rämpytetään ja pussaillaan. Taustalla vaikuttaa Québecin vapautusrintama, pieni radikaali järjestö, joka varastaa kidnappauksillaan otsikot.

Jo seitsemäs albumi saagassa, Rabagliatin kynä ja kerronta kulkevat edelleen hienosti, mutta lukijaa kenties vähän väsyttää. Onhan näitä nuoruusjuttuja jo ollut, Paul has a Summer Job -albumissa jo oltiin kesäleirillä ja tehtiin tuttavuutta tyttöjen kanssa, ehkä siksi lievä déjà vu. Ehkä uuden tarinan osaset jäävät myös vähän erillisiksi, eikä kokonaisuus iske sen takia samalla tavalla turpiin.

[Spip-orava]

Muutamia viikkoja sitten ostin netistä muutaman Moebiuksen niteen. Siitä sitten alkoi postiluukulla norkoilu, kun myyjä jo seuraavana päivänä ilmoitti postittaneensa tilauksensa. Vaan hermot meinasi mennä odotuksessa kun tuo Ranskan posti koitti kulkea minua kohti. Etanamaisen hitaasti.
Tänään koitti se päivä että kesälukemiset saapui. Erinäisten kiireiden ja autolla kaahattujen kilometrien jälkeen ehdin nyt vasta illalla avaamaan pakettia. Ja se olikin varsinainen paketti-paketin sisällä sydeemi. Hermot oli taas mennä ja epäilin että se viimeinen, -ehkä kuudes sisäkkäinen, paketti sisältäisi vaan patonkimaan kotieläinten kuivattuja jätöksiä. Vaan löytyihän ne Mobben kirjat sieltä!
En ole ennen lämminnyt hirveästi tälle Inside Moebius-sarjalle, mutta erästä kvaakkilaista saa syyttää että olen tälle tielle lähtenyt ja nyt keräillyt sarjaa. Voi vanukas miten rakastan näiden paksua huokoista paperia! Värit on siinä kuin kotonaan, vaikka vaaleita muuten ovatkin. Mobben linjat toimii hienosti ja kaunista jälkeä jaksaa katsella. Tarinat näissä on aika trippejä, joissa muista Moebius / Gir albumeista tutut hahmot seikkailevat surrealistisessa mielikuvitusmaailmassa Mobben päästä. Opusten jonkinasteisessa kääntämisessä itselleni meneekin sitten tämä kesä. Painetaan edit-nappulaa kun olen kunnolla lukenut koko sarjan ja päivitetään status kvaakkiin. 

[Timo Ronkainen]

Kerrankin hyvin pakattu! Tuskin oli kirjan kulmissa kolhuja. 

Timo

[kespa]

The Amazing Spider-Man: The Complete Ben Reilly Epic Books 1-6

Kahlattuani ensin kaikki kloonisaagan epic bookit läpi, on tänä vuonna ollut projektina lukea kaikki Ben Reilly epicit ja nyt sain luettua läpi viimeisenkin.

Alkuun sarjassa on vielä Purppurahämiksen sekoiluja, mutta Benin ottaessa Hämähäkkimiehen identiteetin päästään mielestäni jo hiukan parempiin tarinoihin. Oikeastaan aikalailla pidin koko sarjan ajan Jurgensin ja kumppaneiden päälehtien tarinoista. Samaa ei voi kyllä mitenkään sanoa esimerkiksi Spider-Man Team Upeista, Spider-Man Unlimitedista ja monesta muusta täytetarinasta New Warriors tie inneistä puhumattakaan. Nämä tarinat olivat usein niin lukukelvotonta kamaa, että oikein hirvitti ja muutama tarina oli pakko jättää kesken, kun ei vaan pystynyt. Taiteessakaan nämä stoorit eivät yleensä parhaasta päästä olleet.

Kirjat sisältävät melko paljon suomentamatonta kamaa ja ehkä näistä tarinoista parhaiten jäivät mieleen Spider-Man: The Osborn journals ja Spider-Man The Final Adventure. Kumpikin stoori olisi ollut kyllä aikanaan ihan valaiseva. Osbornin stoori valottaa todella hyvin taustoja ja kauniista taiteesta vastaa mestarillinen Kyle Hotz. Final Adventure puolestaan kertoo stoorin, miten Peter menetti voimansa. Tähän tarinaan viitattiin useasti päälehdissä, joten olisi voinut olla ihan oleellinen. Mutta pääasiassa voi kyllä sanoa, että Suomen toimituksessa tehtiin kyllä melko hyvää työtä tarinoiden valinnan suhteen.

Kelle näitä sitten suosittelisi? Kirjat ovat isoja, niissä on paljon luettavaa, mutta tietysti koko paketillekin tulee hintaa, jos uutena ostaa. Parhaiten ehkä toimivat nostalgiatrippinä tuon ajan hämiksiin. Niistä käy kyllä ihan hyvin selväksi mikä tuon ajan sarjakuvissa oli hyvää ja mikä huonoa (lisäksi olen lukenut lähiaikoina Age of Apocalypse ja Onslaught-saagat, jotka myös vahvistavat omaa näkemystäni). Näissä kirjoissa (kloonisaaga mukaanlukien) on kuitenkin suunnilleen kahden vuoden ajalta Hämismatskut mitä silloin on ulos tullut. Selkeästi tämä on kuitenkin parempi kokonaisuus kuin kloonisaaga, mutta, jos tämän setin aikoo lukea niin kai se kloonisaaga kannattaa silti  lukea ensin.

Olen kyllä näiden Epic Bookien fani, ja toivon, että niitä ilmestyisi jatkossakin hämiksen seikkailuista. JMS:n tarinoita onkin jo koottu, mutta väliin jää silti iso aukko, ja ennemmin toivoisin koottavaksi tarinoita ennen kloonisaagaa. Toisaalta tabletin hankinta on jo aiheuttanut sen, että kaikkia väliinjätettyjä tarinoita tulee ahmittua kauheaa vauhtia sen kautta, joten se tulee jatkossa vaikuttamaan hankintapäätöksiin näiden osalta.

[X-men]

Tuli tuo Teräsnyrkki-kirja lainattua ja luettua ja vaikka tarinat olivat lyhyitä niin olivat ne silti mukavaa luettavaa. Tosi iso kontrasti kyllä myöhempiin tarinoihin jossa Nyrkki on Salainen Agentti.

[Janne]

Luin myös vaihteeksi Hämiksen Taistelutoverit oikein ajan kanssa. Hyvähän se oli edelleen, muutama juttu kohosi selvästi edukseen: Millerin Tuomaristoori ja Starlinin Thanos episodi. Ryhmä-X:n esiintyminen oli ihanan nolo.

Löysin tällaisen yllätyksekseni kirpparilta. En tiennyt, että tällainen on tehty, joten en yhtään tiennyt, että mitä odottaa. Mutta kuten edellinen kirjoittaja totesi, niin hyvähän se oli. Itse asiassa se oli suorastaan hauska. Ne hämikset, mitä olen lukenut, ovat mielestäni aika totisia, mutta tässä kirjoittaja olivat päässet irrottelemaan. Ehkäpä siksi, että itse hämis ei ollut ihan joka stoorissa pääosassa, jolloin jututkin välttivät niitä tutuimpia kaavoja.

[X-men]

Tuli Age of Ultron luettua ja oli paikoitellen hauskaa luettavaa mutta oli turhan sekava ja koko tarina olisi voitu hoitaa lyhyemmässäkin ajassa ja paljon vähemmillä hahmoilla. Yritystä oli mutta lässähti pahoin piakkoin alkamisen jälkeen.

[Doctor Phantomizer]

Minusta taas hahmoja oli kerrankin sopivasti eikä joutunut miettimään kuka hitto kukakin on. Se on nimittäin hyvin yleistä jopa silloinkin kun on lukenut muut lehdet.
Tässä oli jopa pitkästä aikaa ihan kunnon selkeä tarinakin. Toisin kuin vaikka Avengers vs. X-Menissä tai Siegessä, jotka olivat lähinnä tarinan lopetuksia tms. Lisäksi tässä ei jäätyy "Simsalabim! Kaikki on muuttunut!" tilanteiden äärelle liikaa, mikä aina ärsyttää minua kun aloitus on tämäntyyppinen. Muutokset tapahtuivat myös kerrankin melko luonnollisesti. Ja ennen kaikkea, ne olivat kiinnostavia.

MUTTA:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mikä tämä juttu oli, että Miles Morales olisi kuollut?
Siis. Galactus tuli Ultimate universumiin, ellen väärin ymmärtänyt.
Ja Angela normiversumiin. Ja kaiken muistava Wolverine kuoli, ja mitään muistamaton, muutenkin erilainen Wolverine ei. Vai?

[Korro]

En ole päätäni vaivannut paljoakaan sarjakuvien juonilla. Kuvituksen (HITCH) olisi ainoa syyni ostaa Age of ultron.

Tämä on sisäinen nismini. Tai vaihe, milloin en lue sarjakuvia. Fiilistelen kuvien perusteella.

[Korro]

Kirjakaupassa syyllistyin ostamaan Ville Ranta : Kyllä eikä ei .Rannan viimeisin teos, luin samalta istumalta. Mielenkiintoinen albumi. Säilyttää ehdottomasti lukukerroissa toiseenkin kertaan. Jännää oli lukea väritettyä Rantaa. Jos en väärin muista niin en Villen blogin lisäksi ole lukenut Rantaa väreissä.

Ajattelin seuraavaksi ostaa Petteri Tikkasen viimeisimmän.

Tukekaa Villeä ja ostakaa hänen teos.

[X-men]

Minusta taas hahmoja oli kerrankin sopivasti eikä joutunut miettimään kuka hitto kukakin on.

MUTTA:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ultimate Galactus ja Hämis. Ja kaiken muistava Wolverine kuoli, ja mitään muistamaton, muutenkin erilainen Wolverine ei. Vai?

Totta tuokin mutta vähemmälläkin olisi pärjätty (esim. pelkät Uncanny Avengerssit). Alkujaan oli selvää että AUta ei saa tehtyä tekemättömäksi muulla kuin retconnilla jos se tapahtuu normiversumissa ja retconhan siinä tehtiinkin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ultimaatit selvivävät omassa eventissään. Yksi Wolvie (enemmän aikamatkaillut) ilmeisesti kuoli ja ruumis jäi Kadonneeseen Valtakuntaan eli siitä voidaan kehittää myöhemmin jotain (esim. Apocalypse herättää tämän henkiin ja tekee hänestä uuden ratsumiehen) mutta saman kokenut Näkymätön Nainen jäi henkiin (ja missään ei käsittääkseni kerrottu että miten tämä palasi takaisin Reedin ja muiden luo (jos edes palasi kun alkuperäistä syytä lähteä aika-aluksesta ei ollut enää eli taas paradoksi)).