Saga vol 1
Brian K Vaughan Fiona Staples
Image comics
Tämä on sarjakuva jonka ei pitäisi toimia. Otetaan Shakespearen Romeo ja Julia ja lykätään se scifantistiseen miljööhön.
On eri rotuja, kuninkaallisia joiden pään tilalla on televisio ja ja.
Mutta se pahus toimii.
Mikä pahinta, se toimii vaikken pidä päähenkilöistä. Tai no Alana, rakastavaisten sotilaiden naispuolinen taho on ok mutta Markossa on jotakuinkin kaikki mitä inhota voi: turha nättipoika joka on vegaanipasifistihippi, väkivaltainen ja tunteikas sellainen (onko niitä muunkinlaisia??) jotka saavat lapsen vastoin todennäköisyyksiä.
Tietenkin nuorikko jälkikasvuineen joutuvat pakomatkalle ja heitä seuraavat...no oikeastaan kaikki ja vielä pihtiputaan marttamummojen nypläys &palkkamurhaseura kaupan päälle.
A E van Vogtin Slanista otetaan hysteerinen pakomatka, Tolkien ja Lucas itkevät happoisen maailmanluonnin perään ja tämän pitäisi olla sarjakuvallinen sudokukudelma, nippu kliseitä, hetken hupia, kevyttä viihdettä.
Mutta ne sivuhahmot ja se miten tarina on kerrottu vetää valkoisen kääpiön massalla sisäänsä.Izabel, The Will ja The Stalk elävät ja hengittävät.
Niin ja Hazel on symppis.
Ja Sextillionin maailma on ihan oma lukunsa.
Surullinen ja perverssi yhtä aikaa.
Ja ensimmäinen osa jätetään cliffhangeriin ja vaikka toivonkin pääosanesittäjinä toimiville tuoreille vanhemmille pestiä teuraana niin jatko kiinnostaa.
Vaughan on selvästi ykkössarjan materiaalillaan liikkeellä á la EX Machina, Pride of Baghdad, Runaways eikä Y the last manin linjalla.
Fiona Staplesin piirrosjälki auttaa, kaikki on selkeän ilmavaa mutta ei kliinistä, jokin viivassa saa sen näyttämään kuin piirtäjä olisi juuri hetki sitten luonnostellut sivun edessäsi kuulakärkikynällä.
Mikä pahinta saavat koko homman muutenkin näyttämään helpolta, orgaaniselta.
Image comicsin linja, "tekijä: sinä omistat sarjakuvasi, sinä päätät "näyttää millainen voi olla toimiva sarjakuvan kustannusmalli.
Sagn pitäisi olla liian kummallinen ollakseen kaupallista viihdesarjakuvaa ja se on selkeästi liian ammattimainen ollakseen riittävän indie-altsu-ja artsu mutta kummasti se on löytänyt yleisönsä.
Vaikka osa yleisöstä niistä päähenkilöistä ei pidäkään.
