Luettua

[hdc]

Ja hyvillä Signature-sarjan mangoilla jatketaan, Ooku - The Inner Chamberista on menossa viides osa ja onhan tämä ihan loistava.
Paralleelihistoriaa tehdään, eli mikä olikaan se syy joka aiheutti Japanin lähes täydellisen eristäytymisen Tokugawa-suvun shogunaattikaudella 1633...no, sehän oli tietysti tappava kulkutauti joka iski nuoriin miehiin, jonka seurauksena sukupuoliroolit kääntyivät ympäri ja yhteiskunta koki muutenkin rajuja muutoksia.
Tuloksena hieno historiallinen manga jossa eivät roninit juhli vaan samurait voivat keskittyä olennaiseen, eli pukeutumaan hienosti, juomaan teetä, katselemaan kirsikankukkia ja juonittelemaan. Erityisesti tuohon viimeiseen, tämä keskittyy täysillä politiikkaan ja yhteiskuntaan.

[Aura]

Vera Brosgolin esikoisalbumi Anya's Ghost oli varsin miellyttävä tuttavuus. Ei se mikään maailmoja kaatavan ihmeellinen ehkä ole, mutta toimivaa, hyvin tehtyä sarjakuvaa. Tykkäsin hahmonkuvauksestakin, ja todennäköisesti tsekkaan seuraavankin albumin joka tekijältä ehkä tulee...

Previkka on luettavissa täällä.

[tolppis]

Kun jäi tuo festareilla sosialiseeraus aika vähiin ja samoin ne ostokset kun alkaa rahat käydä - huokaus - vähiin taas niin sainpahan ainakin luettua kirjastosta lainattua kamaa pois. Huomenna seuraa lisää raporttia kunhan saan ylös että MITÄ muuta olen lukenut.

Näistä en enää muista mitään, luin nämä männä viikolla, kaikki olivat hiukan...outoja:

Deadpool: Suicide kings

Batman: Dead to rights

(Red) Hulk vs X-force

Nämä luin siis sunnuntaina:

Lewis & Clark

http://us.macmillan.com/lewisclark

- Erinomainen ihan eurooppalaisiin vastaaviin historiallisiin/elämänkerralliisiin sarjakuviin verrattavaa laatukauraa. Herättääkin kysymyksen: miksi minusta tuntuu
että USA:laista sarjakuvaa hiukan halveksitaan, jos käytän näin radikaalia ilmausta, Suomessa? Tarkoitan nimenomaan tällaista ei-supersankari-sarjakuvaa jota tehdään MYÖS USA:ssa ja usein ihan yhtä mallikkaasti ja taidolla kuin Euroopassakin. Just a thought. Onneksi on kirjastot, voin todeta jälleen kerran.

Grandville Mon Amour

Talbotin kakkosalppari on melkeinpä parempi kuin ensimmäinen jo nimestä lähtien (vrt. sanonta Paris mon amour). Ajankuva ja eräänalainen "viktoriaaninen" tunnelma välittyvät edelleen mainiosti.

[Lönkka]

Vera Brosgolin esikoisalbumi Anya's Ghost oli varsin miellyttävä tuttavuus. Ei se mikään maailmoja kaatavan ihmeellinen ehkä ole, mutta toimivaa, hyvin tehtyä sarjakuvaa.

Esikoisalbumiksi tosiaan aikamoinen taidonnäyte!
Itse ostan takuuvarmasti seuraavatkin jutut Veralta.

[tolppis]

Jos alkaisin lausua näitä niin tässä olisi se kohta jossa HUUUUHHH vetäisin syvään henkeä ja sitten lähtee:

Amerikan vampyyri 1

- Paljon parempi kuin oletin niin tarinallisesti kuin kuvituksellisesti. Voisihan tämän hommatta jos jostain joskus halvalla lähtee.

Off road

- Pikkuinen "roadmovie"-sarjis josta en tosin enää muista kauheesti kun luin jo n. 1 kk sitten.

Star Wars, The Clone wars: Slaves of the Republic

- Tämäkin oli positiivinen ylläri niin tarinallisesti kuin kuvituksellisestikin vaikka aluksi epäilytti etenkin se animaatiomainen kuvitus mutta toimi. Hyvä seikkailusarjis.

100 Bullets: Once upon a crime

- Oliko tämä nyt sitten se vika kokooma vai toka vika vai mitä? Lakkasin tätä taannoin ostamasta kun aloin tipahtaa salajuonikuvioista niin pahasti kärryiltä ja suoraan sanoen tämä sarjakuva heikkeni numero numerolta. Enkä kyllä tästäkään muista parin päivän jälkeen yhtään mitään.

Kevin Smith: Green Hornet vol. 1

Ihan ok vaikka olikin liialla tekstillä  dialogin suhteen täyteen tupattu. Sinänsä kiintoisaa että tästä piti alunperin tulla se Green Hornet elokuva.

Warren Ellis & Amanda Conner: Two-Step

- Yllättäen   tosi outoa ja värikästä kamaa Ellisiltä. Nopealukuinen ja mitäänsanomaton sinänsä mutta ihan hupaisa. Vähän vasemmalla kädellä Ellis on tämän kai kyhännyt kokoon. Connerin kuvitus oli parempi kuin tarina vaikka sinänsä stoori sisälsi muutamia pimeitä sicko-juttuja kuten autoja raiskaava isohko miekkonen.

Rosinski & Van Hamme : Western

- Tältä odotin länggärifanina PALJON enemmän. Jälleen liian tekstipitoista etenkin omituinen päähenkilön elämästä 10 vuotta laatikoin selittävä osio alpparin alkupuolella joka oli melkeinpä kiinnostavampi kuin itse tarina siitä lähtien eteenpäin. Hämyinen kuvitus oli sinänsä aika patinaisen sopivaa westerniin.

Kevin Smith: Batman the Widening Gyre

- Huh, olipahan loppu. Tämän jatko on pakko lukea. Enempää en sanokaan. Tykkäsin tästä paljon vaikka ehkä vika aukeama olikin jopa liian julma. No rest for the wicked nor Batman.

Huh. Ja huomenna lisää reportaashia.

[Doctor Phantomizer]

Amerikan vampyyri 1
- Paljon parempi kuin oletin niin tarinallisesti kuin kuvituksellisesti. Voisihan tämän hommatta jos jostain joskus halvalla lähtee.

Yritin tässä yksi päivä lukea tätä yhtä lehteä pidemmälle. Aiemmin olin sanonut ensimmäisen lehden jälkeen että moido. Nyt pääsin tokaan lehteen, ja taas sanoin että moi. Ei iske kuvitus, tarina, ruutujako, tarinankuljetus tapa eikä mikään. En pidä, ja sillä selvä. Eikä ne vampyyrit tässä mielestäni uhkaavammaksi tms. muuttuneet. FZVA:ssa sen sijaan vampyyrit vaikuttivat uhkaavalta, ollen kuitenkin edes vähän persoonallisia. Eivätkä olleet mitään Twilight vampyyrejä.

[haplo]

Rosinski & Van Hamme : Western

- Tältä odotin länggärifanina PALJON enemmän. Jälleen liian tekstipitoista etenkin omituinen päähenkilön elämästä 10 vuotta laatikoin selittävä osio alpparin alkupuolella joka oli melkeinpä kiinnostavampi kuin itse tarina siitä lähtien eteenpäin. Hämyinen kuvitus oli sinänsä aika patinaisen sopivaa westerniin.

Kiitos tällaisen esiintuomisesta! Täytyy pistää muistiin nyt kun sekä tekijäpari että aihepiiri ovat tulleet enemmän esille omalla kohdalla. Edellinen Chinkelin ja jälkimmäinen monenkin sarjan avulla.

Ja heti perään täytyy sanoa ettei se Chinkelin lopetus kyllä kovin kummoinen ollut ja tarinakin, vaikka mainio olikin, tuntui hieman kiireelliseltä eikä mihinkään kovin paljoa paneuduttu.

Lännensarjakuvassa löysin vihdoin Ken Parkerin, ei siitä sen enempää. Mutta vielä hienompaa oli päästä lukemaan vuoden verran päivittäisiä Buffalo Bill-strippejä, eli reippaasti päälle 300 kappaletta julkaistuna kerran päivässä sanomalehdessä. Harmikseni jäi selvittämättä Martti Viitalan kädenjäljen asema noissa stripeissä. Olihan noissa omat kummallisuutensa tarinankerronnassa, mutta tarinoiden meininki sai mukaansa.

Seuraavaksi täytyy alkaa ihmettelemään, mistä saisi käsiinsä lisää Kari Leppäsen Achilles Wiggeniä...

[Curtvile]

Seuraavaksi täytyy alkaa ihmettelemään, mistä saisi käsiinsä lisää Kari Leppäsen Achilles Wiggeniä...

Portti-lehdessä ilmestynyt jo vuosia.

[Curtvile]

Viime päivinä tullut luettua tavallistakin enemmän, mutta yksi on jota on pakko kehua.
Tuli luettua ensimmäisen kerran matkalla sarjisfestareille ja uudestaan ja uudestaan sen jälkeen.



Becky Cloonan on jumalatar ja nero. Tämä 20 sivuinen omakustanne on Cloonanin oma sivuprojekti jota tekee muiden isoille kustantamoille tehtyjen sarjisproggisten ohessa.

Mustavalkoisen graafisen kaunis ja uskomattoman toimiva sarjakuva joka ylittää pituutensa rajat moninkertaisesti.
Takakannessa sarjakuvaa kehuvat Mike Mignola, Guy Davis, Frank Quitely ja Gerard Way ja syystä.

[Kreegah Bundolo]

Viime päivinä tullut luettua tavallistakin enemmän, mutta yksi on jota on pakko kehua.

Mistä tällaista Suomessa saa?

[Curtvile]

öh, en minä vaan tiedä. Itse kun tilasin suoraan tekijältä.

[Kreegah Bundolo]

Ah, okei. Tilasin itselleni tekijän nettikaupasta. Joku tuossa näyterivissä herätti mielenkiintoni.

[Lönkka]

Becky on aivan mahtava -tämä on mennyt ohi joten tilaus mäni justiinsa -kiitti infosta!

Pitänee interwebin kautta koettaa metsästää tuo aiempi Minis -kokooma jostain...

[Petteri Oja]

Becky Cloonan on jumalatar ja nero. Tämä 20 sivuinen omakustanne on Cloonanin oma sivuprojekti jota tekee muiden isoille kustantamoille tehtyjen sarjisproggisten ohessa.

Olen lukenut vain kuvittamansa American Virginin, mikä oli kyllä todella huono.

[JP]

Suosittelen Wolvesia lämpimästi. Beckyn jälki on oikeasti ihan käsittämättömän hienoa. Itse tutustuin hänen töihin Flightin ja Demon kautta. Ilmeisesti Demon toka kokoelmakin on jo ehtinyt pihalle.

Olen koittanut houkutella häntä kevääksi Tampere kuplii -tapahtumaan heavy metal karaoken ja oluen voimin, pitäkää peukkuja.