Luettua

[VesaK]

Ennisin & co. "uudistama" Punisher on kovaa kamaa. Kun Nyrokin kaikki parituhatta gangsteria on tapettu, Tuomari käy tuomitsemaan talouskrimejä jne.
The Slavers on esmes hyvinkin pirteä opus sarjassa.

[tertsi]

Ou Le regard ne porte pas/Katseen kantamattomissa 1 ja 2.

Ensimmäinen albumi oli oikein hyvää sarjakuvaa. Kiinnostava juoni, jossa ripaus mystiikkaa mukana. Jatkoa jäi todella odottamaan mielenkiinnolla.

Toisessa albumissa (tapahtuu parikymmentä vuotta ensimmäisen albun jälkeen) kaikki sitten lässähtää totaalisesti. Yliluonnollisten tapahtumien selitys on ihan mielenkiintoinen ja omaperäinenkin, mutta henkilöhahmot ja heidän motiivinsa eivät vedonneet ainakaan minuun. Väli-Amerikan viidakko ei ollut myöskään mielestäni onnistunein kulissi tapahtumille.
Albumissa oleva loppukohtaus on nähty noin sata kertaa.

Pettymys.

Pieni varaus:
Ranskan taitoni on sitä luokkaa, että jotain olennaista on toki voinut mennä silmieni ohi.

[tertsi]

Luin pari Rubiini-albumia: Halloween-stoorin ja Sarjamurhaajan. Huolellisesti kehitettyjä juonikuvioita, lukemisen kerran aloitettuani oli pakko jatkaa loppuun asti. Siitä täydet pisteet.
Piirrokset on piirretty huolella, mutta taso heittelee aika lailla ja hahmot eivät ole oikein luonnollisia/rentoja, vaan jonkin sortin pökkelöitä. De Lazare taitaa muuten pitää erikoisesti pepuista!

Dramaturgia ja kuvakerronta on paikoin hieman kömpelöä, mutta sitten joskus taas oikeinkin hyvää.

Mukavaa kirjastosta lainattavaa sarjakuvaa tämä Rubiini. Eiköhän nuo muutkin sarjan albumit tule luettua.

Aika ison tykin Rubiini onnistuu piilottamaan pikkuisen nahkatakkinsa alle.
Mutta niinhän Ressun koirankoppiinkin sopi vaikka mitä!

[tertsi]

Pratt: Morgan.
Aika herkullista rentoa Prattia, siis tuo piirrosjälki. Meheviä mustia pintoja.
Tarina tasaisen tavallinen ja hiukan pitkäpiimäinen. Ihan OK.

Mahtipontiset artikkelit albumin alussa ovat hiukan huvittavia. Minusta pelkän sarjakuvan pitäisi kertoa kaikki olennainen ajasta ja taustoista.


Mikä olisi OIKEIN hyvä Pratt-albumi?
Muistan pitäneeni "Tarkan laukauksen sambasta" ja "Konsert för harpan och nitroglyserinistä".

[Reijo Valta]

Michael Farr: Professor Calculus

Tämä tulikin yllättäen jo viime viikolla, vaikka virallinen julkaisupäivä on ensi maanantaina. Opus on osa Farrin 12-osaista Tintin seikkailujen hahmoja esittelevää kirjasarjaa.

Tuhatkauno esitellään perinteisesti ja esikuvansa Auguste Piccardin rinnalla. Ei ylimääräisiä syvyyspsykologisia teorioita.

[tertsi]

Corto Maltese: Mu

Jopas jotakin! Ei ollut päätä eikä häntää koko "tarinassa". Todellinen pohjanoteeraus!
Välinpitämätöntä työtä  ja lukijakuntaa aliarvioiva tekele.

[pertti jarla]

Todellisuus ON sikäli tarua ihmeellisempää, että historian kahinoista ammentavat Corto Malteset ovat rikkaampia ja kiinnostavampia kuin päänsisäiset, Steinerin ja muiden metafyysisistä höpinöistä ammentavat episodit. Muutenkin historia on kiinnostavampaa, opettavampaa ja ajatuksia herättävämpää kuin fiilispohjalla surffaileva mystiikka ja new age-hömppä.

[Reijo Valta]

Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro

Esittelee muun muassa Rottamiehen osana hämmentävien muodonmuutosten sarjaa. Vaikka kaikki menetetään, niin se ei silti ole loppu. Pimeiden huoneiden salaisuus paljastuu vain ovia avaamalla.

t. Reijo

[Lönkka]

Hellboy: Darkness Calls 1
(Dark Horse)
Eka Duncan Fegredon piirtämä HB-numero osottautui aika pahuksen hyväksi. Huoli tason romahtamisesta oli täysin turha jäljen ollessa varmaankin komeinta Fegredoa ikinä. Ja yleisilme ei juurikaan eroa Mignolan jäljestä. Olisi ihan jännä tietää tekikö Migonla vaan käsiksen vai kynäilikö jonkinmoisia karkeita pohjia Fegredolle.

Midnighter 7
(DC)
Sarjan ehdottomasti paras jakso, mikä ei nyt sinänsä kovin vaikeaa kun taso ei ole niin kummonen ollut. Kässääjä Brian K Vaughan on onnistunut kirjoittamaan hyvin nimihahmon oloisen stoorin käyttäen stoorin suurena ideana Midnighterin erikoiskykyä kyeteä laskemaan kaikki tilanteiden mahdolliset lopputulokset joka sitten esiteään kertomalla tarina käänteisessä järjestyksessä sivu kerrallaan. Julkaisumuodosta johtuen siis ei sisällä kaikkia mahdollisia variaatioita vaan pelkästään yhden, mutta on yllättävän mukavasti toimiva jippo.

[Wade]

Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro

Oliko hyvä? Meinaan, että kun olen nääs itse hommaamassa myös, jotta näyttikö hyvältä?

[Reijo Valta]

Oliko hyvä?

Oli hyvä, vaikka kryptisesti tulikin se ilmaistua. Aseman sivuilla on näytepätkä luettavissa.

t. Reijo

[Wade]

Justiinsa hilluin noilla sivuilla, mutten tajunnut tuota. Joo, ihan suomalaisen näköistä sarjakuvaa.

[Matti Karjalainen]

Tiitu Takalo - Kehä

Sarjakuva kahden nyrkkeilyä harrastavan tytön välisestä ystävyydestä, joka muuttuu ajan myötä rakkaudeksi. Ei hassumpi juttu, vaikka mielestäni realistisen tarinan loppuhuipennus oli vähäsen vaisu: ehkä olisin odottanut vähän enemmän dramatiikkaa. Henkilöiden tunteita kuvattiin hyvin, tosin päähenkilön poikaystävä oli vähän kliseinen tapaus. Takalon kynänjälki oli mielestäni onnistunutta, ja miellytti huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi "Josefiina leipoo" -sarjakuvassa.

Corto Maltese: Mu. Jopas jotakin! Ei ollut päätä eikä häntää koko "tarinassa". Todellinen pohjanoteeraus!
Välinpitämätöntä työtä  ja lukijakuntaa aliarvioiva tekele.

Komppaan kuin Steve Cropper ainakin. Ja voitte uskoa, että kun ensikosketus Corto Malteseen tapahtui kakarana juuri tuon Mu-tarinan kautta, niin siinä oli jonkinlainen kynnys ottaa käsiinsä seuraava albumi.

[Lönkka]

Komppaan kuin Steve Cropper ainakin. Ja voitte uskoa, että kun ensikosketus Corto Malteseen tapahtui kakarana juuri tuon Mu-tarinan kautta, niin siinä oli jonkinlainen kynnys ottaa käsiinsä seuraava albumi.

Niin totta.
Kymppivuotiaana tämän vuoksi Corto oli ehdottomasti Non-Stopin paskinta antia, mutta myöhemmin on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla. Mutta ei helpointa stooria tosiaan heitetty alussa kehiin!

[Timo Ronkainen]

Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro

Arvostelu etusivulla

Timo