Äiti opetti minut lukemaan vähän ennen kouluun menoa. Aapista tavailtiin ja joitakin satunnaisia satukirjoja. Sarjakuvia en tainnut nähdä kuin Savon Sanomissa.
Mutta sitten olin perunatalkoissa eräässä isossa talossa parin kilometrin päässä kotoa. Taisi olla toka luokka aluillaan. Pieni poika ei jaksa koko päivää perunoita kaivaa, joten jossain vaiheessa siirryin ison maalaistalon tupaan. Siellä emäntä teki talkooväelle ruokaa ja kun huomasi meikäläisen niin sanoi, että tuolla sängyn alla on laatikko, jossa on Aku Ankkoja.
Niin, se oli siis niin iso maalaistalo, että tuvassakin pitkän ruokapöydän ja kaiken muun lisäksi oli yksi sänkykin. Ja toden totta, siellä oli itse asiassa kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä Akuja. Kyseisen talon lapset olivat meikäläistä huomattavasti vanhempia ja heille tilatut Ankat siellä lymysi. Viimeisimmät numerot olivat kai vuodelta 1965, ensimmäiset 50-luvun alkupuolelta. Suurin osa oli kannettomia tai kannet oli irrallaan. Luin iltapäivän niitä siinä. Mutta kun lehtiä oli satoja, en milään kerennyt kaikkia lukmaan.
Seuraavat kolme neljä talvea kävin tässä maalaistalossa ahkerasti kylässä. Koulun jälkeen kävellä linttasin sinne, makasin sängyllä pari tuntia lueskellen Akuja. Vanha emäntä tarjosi mehua ja kuulusteli juorut. Perheen muu väki oli silloin tietenkin töissä tai jossain muualla. Pois lähtiessä otin aina muutaman Ankan kotilainaan.
Tämän naapurin lisäksi sarjakuvaintoiluuni vaikutti paljon kummisetäni, joka asui naapurissa. Heille tuli Aku Ankka, vaikka perheen nuorin lapsi oli minua kymmenen vuotta vanhempi. Itse asiassa Akun pääasiallinen lukija oli kummisetäni. Siihen aikaan rupesin ostelemaan itse Lucky Lukeja ja Asterikseja. Uuden ostoksen saatuani kiikutin sen lainaan kummisedälleni ja vastavuoroisesti otin luettavakseni kassillisen vanhoja Akuja. Tosin sitten ihan liian varhain kummisetäni kuoli ja Ankan tilauksenkin lopettivat. Oi niitä aikoja.
Joskus tulee mieleen, että pitäisi kysäistä siltä entisen naapurin nykyiseltä isännältä, siis siltä minua kymmenen vuotta vanhemmalta hepulta, että vieläkö sillä olisi ne Ankat tallessa. Minulla on vahva epäilys, että ne ovat talon vintillä pahvilaatikossa.
Aihe: Miten opin lukemaan sarjakuvia (Luettu 1206 kertaa)