Päällystakki sen sijaan on upea sovitus Gogolin työstä. Toteutustekniikka, ilmaisu ja kokonaisuuden hallinta ovat kaikki Larmolan käpälissä.
Vaikkei tämä nyt ihan otsikon mukaan mene, ja sarjakuvayleissivistyksenikin kanssa on niin ja näin, niin silti rohkenen tulla tänne vailla piirustustaitoa nimettömänä huutelemaan, että luin juuri lehtiversion
Päällystakista. Täytyy sanoa, että kovat ennakko-odotukset tapaavat usein pilata nautinnon lähes mistä vain, olipa kyseessä kirja, elo- tai sarjakuva. Päällystakkia kun on kehuttu vähän joka puolella, niin ennakkoasenne alkoi olla jo valmiiksi negatiivinen;
ei se noin hyvä voi millään olla. Ja jumalauta oli se.
Olen Gogolini kyllä lukenut, mutten muista olenko aikoinani juuri Päällystakin päntännyt, ilmeisesti en. Kivin sovitus loi ihmeellisen efektin: tarina oli yhtaikaa tuttu ja aivan uusi. Ja lukemaan aloittaessani oli itsestään selvää, että tämän lehtiversion omaksuminen riittää saavuttamaan tarpeeksi sivistystä tämän sarjakuvan osalta. Nyt tuntuu siltä, että albumi uusine herkkuineen pitäisi myös hankkia .
Kiitos ja anteeksi.