Paras A. Franquinin Piko ja Fantasio, äänestä!

[Lurker]

Nyt kun uustulkintoja Pikosta ja Fantasiosta ilmestyy "solkenaan", on aika palata ajassa taaksepäin, André Franquinin albumeihin. Toki mukana olivat Jidéhem, Rosy, Greg ja muutama muukin, mutta Franquinin nimiin yo. albumit voidaan laskea.

Mikä niistä on paras? Vaikea valinta, joten saat äänestää kahta! Kerro perustelusi samalla kun äänestät.

Kuplamiehet, Tembo Tabu ja Pienoismallit on jätetty pois, koska ne ovat lyhyitä tarinoita.

Äänestys kestää kaksi kuukautta (62 päivää).

[haplo]

Olen juuri aloittelemassa Pikon ja Fantasion uusintakierrosta, Kehän kuninkaat on jo luettu ja Sieninevan velho pitäisi etsiä kirjastosta seuraavaksi. Äänestin kuitenkin nuoruusvuosien osin hämärienkin muistikuvien perusteella. Äänet menivät Kultakaivoksen gorillat sekä SOS... Bretzelburg kutsuu -tarinoille. Lähellä ääntä olivat myös tarinat Buddhan vanki ja Palombian diktaattori, mutta noihin edellä mainittuihin päädyin. Molempien muistelen olleen nuoresta pojasta koukuttavia ja jännittäviä, vaikkei mitään kummempia muistikuvia olekaan. Franquinin Niilot on jäänyt paremmin mieleen.

Jostain syystä Bretzelburgin kansikin on hyvin mielessä. Pitäisi tuoda albumit maalta tänne kaupunkiin jahka hyllytilaa saadaan lisää.

[Lurker]

Taistelu perinnöstä on vanhemmista albumeista suosikkini. Siinä kieppeillä sarja jalostui parhauteen ja piirrostyyli notkistui.

Marsupilamin perhe on vastustamaton viidakkoromanssi. Kehystarina on sekin niin hyvä, matkakertomus diaesityksenä.

[Keuhko]

Sarvikuonojahti on jäänyt parhaiten mieleen, varsinkin tietty kohtaus, jossa P ja F nappaavat saman sarvikuonon kahdesti. 

[Jari Lehtinen]

Mieli tekisi antaa ääni Gregin ja Jidéhemin kanssa tehdyille 1960-luvun vaihteen spektaakkeleille. Rhongdjuu. En mieti sittenkään enempää. Kyllä se on Buddhan vanki. Tällaista ei enää tehdä!

Lapsiamme muistakaa
varovasti ajakaa

[Janne]

Tuo äänestysaika on liian lyhyt. Pitäisi ehtiä vähän lueskella...

[tertsi]

Vauvakuumetta on myös lyhyttarina, samassa albumissa yhdessä Bravo The Brothersin kanssa.
Toivottavasti kumpikin saa silti olla äänestettävänä.

[K.I.P]

Sarvikuonojahti ja Z niin kuin Zorbul.
Edellinen esitteli hulvattoman seikkailun lisäksi Turbotractionin ja jälkimmäinen Zorbulin.

Oikeastaan pitäisi antaa pisteet melkein kaikille.
Hämäräperäinen hylky, Kultakaivoksen gorillat ja Buddhan vanki, jotka edustavat jo vakavampaa jännitystä, ovat myös erittäin hyviä.

Nöökäle Lubroz !

[tertsi]

Marsupilamin pesä on helpoin valita. Todella poikkeuksellinen juoni, ei mitään rosvoja ja pollareita, vaan perhe-elämän kuvausta. Tunneasteikolla mennään laidasta laitaan, rakkaus, pettymys, onni, pienokaisten syntymä, vaara jne.  Franquin tavoittaa hyvin luontodokumenttien tunnelman, Kitariina on kuin Suomen TV:stä tuttu kertojanääni. Gagit seuraavat toisiaan taukoamattomana jonona. Toistoa käytetty loistavasti, mm. jaguaarin häntä.

Toinen ehdokas on vaikeampi päättää. Vaaka kallistuu niukasti Bravo The Brothersien suuntaan.
Turboahdettua kohellusta! Apinoita ja rauhoittavia lääkkeitä. Nam!

En ole koskaan pitänyt Vauvanvaippoja Sieninevassa -tarinasta, mutta Brothersien erinomaisuus saa minut kuitenkin äänestämään tätä albumia, jossa nämä molemmat tarinat ilmestyivät.

Marsupilamin pesän kakkostarinana ilmestyi Gorillojen markkinat.

[tertsi]

matkakertomus diaesityksenä.

Kyllä Kitariina näytti ihan oikeaa elokuvaa eikä mitään stillejä!

[Lurker]

Kyllä Kitariina näytti ihan oikeaa elokuvaa eikä mitään stillejä!

Tosiaankin, muistini oli taas ns. luova.

Marsupilamin pesä on sarjakuvataiteen huippuja, jotenkin se kietoo lukijan sisäänsä, ihmeellisesti.

Zorbul taas on nostalgisen futuristinen, aitoa tulevaisuusretroa.

[haplo]

En muista Marsupilamin pesää lainkaan, vaikka uskonkin sen lukeneeni. Kuulostaa kuitenkin siltä että se on Franquinin P&F:ssä samaa kastia kuin Castafioren korut Tinteissä. Täysin muista tarinoista poikkeava juoni joka jää pitkiksi ajoiksi lukijan mieleen. Odotan innolla että uusintalukemiseni etenee tuonne saakka. Tahti ei tosin ole kova, sillä albumit ovat kirjastosta ahkerasti lainassa. Sama homma monen muun lukuprojektin kanssa.

[VesaK]

Omasta mielestäni Zorbulin varjo on parempi kuin Z niinkuin Zorbul. Hypnotisoivan teknodiktaattorin hahmo on viety huippuunsa.
Harmi että Charles Dupuis ei halunnut lisää Zetaa, "Vauvanvaippoja" oli eräänlainen kompromissi ja sitten Franq luopuikin Pikosta ja Fantasiosta keskittyäkseen omiinsa, Niiloon ja Marsupilamiin.

Kaukorannoille kiitos siitäkin että "Zorglub" on suomeksi Zorbul eikä vaikkapa Zafir.

[Jari Lehtinen]

Zorbulin varjo toimi niin kauan, kunnes juoni meni ilmeisesti umpisolmuun ja tilanne pelastettiin poimimalla Zantafio naftaliinista takaisin palvelukseen. Jo ensimmäisellä lukukerralla pikkupoikana se tuntui minusta halvalta ratkaisulta. "Hei, otetaan tähän Musta Pekka -tyyliin joku vanha konna."

[hdc]

Marsupilamin perheeseen ja Z niinkuin Zorbuliin päädyin, vaikka tosiaan se Zorbulin varjon alkuosa oli minusta parempi, mutta Santafiosta en sitten perustanut...
Bravo Brothers oli toki myös hieno mutta se albumin nimitarina taas ei niinkään.

Pari tuolla on sellaista joihin on aika ristiriitainen suhtautuminen, esim. Buddhan vanki on toisaalta tosi hyvä ja toisaalta siinä menee sekä se ihmelaite että Marsupilami vähän liiaksi kaikkien ongelmien ratkaisijoiksi.
Ja pari tuolla on sellaista joita en ole lukenut piiiitkään aikaan eikä omasta hyllystä löydy joten en kykene niistä oikein luotettavasti mitään sanomaan...