Nuo tekkien ja biojen esittelyruudut tuntuvat vähän "virallisilta". Voisi olla kiinnostavampaa, jos niissä näytettäisiin mies-nainen-arkkitehtuuri-kaavan sijaan esim. jokin kulttuurien piirteitä kuvaava "kohtaus" tyyliin mekkejä suunnittelemassa jotain kyberjuttuja, ja bioja... ööh... halaamassa puita tai jotain.
Muuten on sanottava, että kallistun samaan suuntaan Jukan kanssa. Minusta on mielenkiintoisempaa, kun hahmojen ja maailmojen taustat ujutetaan osaksi kerrontaa sen sijaan, että ne tarjoillaan "sellaisenaan".
Esimerkiksi tähän tyyliin: Bio-tyttö herää, ja biokulttuuri esitellään lukijalle tämän aamutoimien kautta. Sitten aamupalalle, ja perheenjäsenet vaihtavat muutaman sanan päivän suunnitelmistaan: "Minä en kyllä yhtään tykkää siitä, että sinä pyörit niiden tekkien porukoissa" "Minähän tapaan ketä haluan! Ette te minua määräile!" "Etkö sinä tyttö tajua, että tekit tuhosivat koko Maapallon! Teknologia on syöpä joka <jne>" "Mutta minä rakastan Dirkiä!" <juoksee itkien puutarhaan>
Näin Romeo/Julia -juonirakennelma on alustettu, biokulttuuri esitelty ja bio/tek -konflikti tuotu esille, ja samalla juoni etenee koko ajan. Seuraavassa kohtauksessa esitellään tekit, ja kulttuurien ja historian detaljeja tarkennetaan sitä mukaa, kun tarina niitä vaatii.
Toinen jekku, jolla ekspositio voi olla vähän suorempaakin, on ns. "tyhmä päähenkilö"-strategia: päähenkilö tulee menneisyydestä/ tulevaisuudesta/ muusta kulttuurista tai kärsii muistinmenetyksestä tms. Näin hän on yhtä pihalla ympäröivästä maailmasta kuin lukijakin, ja hänelle pitää koko ajan selittää, miten homma toimii. Samalla päähenkilöstä voi helposti tehdä salaperäisen hahmon, jonka taustoja paljastellaan vähän kerrallaan, ja lukijoiden mielenkiinto säilyy. Harry Potter on tästä hyvä esimerkki.
Muutenkin se, että aina ei paljasteta kaikkea kerralla jättää kertojan hihaan ässiä, joita voi lätkiä pöytään aina kun tahti tuntuu vähän hidastuvan.
