Varsinkin tuo "piestään sopivalla astalolla" on sarjassamme se-hankalampi-ja-kivuliaampi-itsemurhametodi.
No niin, jos mustakarhu tulee niskaan, sitä ei kannata paeta, koska ei juosten onnistu. Eikä kannata leikkiä kuollutta, se syö. Sen sijaan tunnetaan tapauksia, jossa karhu on saatu ajettua pakoon joko metelillä tai lyömällä sitä jollakin. Jos muu ei auta. pitää
hakata se kuoliaaksi. Tiedetäänhän aikuisen mustakarhun paenneen kotikissaakin puuhun. Ei taitaisi suomalainen karhu moiseen alentua.
Karhuhan ei turhaan väistä ihmistä – jos ihminen olisi oikeasti helppo saalis, se kannattaisi syödä aina kun saa kiinni siinä missä joku peurakin. Sen sijaan ihminen luonnontilassa (metsästäjä-keräilijänä) liikkuu ryhmissä, jotka painavat saman verran kuin karhukin, mutta toimivat itsenäisesti, ovat aseistautuneita vähintään keihäillä ja hyvässä lykyssä niiden mukana on symbioottisusia. Vähemmästäkin näkee nalle painajaisia.
Perustavaa laatua oleva lihansyöjän matematiikkahan lähtee siitä, että vaarallisia eläimiä voi pyytää, muttei liian vaarallisia – jos yhdellä saaliilla elää viikon ja taistelu sen kanssa tuottaa kuolettavan vamman 10% todennäköisyydellä, on yli vuoden sisään kuollut yli 50% todennäköisyydellä, ja yksinäisenkin keihäsmiehen kimppuun käyvälle karhulle tuo riski on paljon isompi. Keihäs keuhkoon ja se siinä, vaikka puhtia riittäisikin vielä sen verran, että "kostoksi" voi tappaa sen ihmisen. (mustakarhu ei taida olla ihan eläinkunnan parhaimpia riskianalyysin tekijöitä, jos se hyökkää ihmisten kimppuun, mutta pakenee kissoja?)
Samaan tapaan kivikautista mammutinmetsästystä kuvataan usein tähän tapaan, tämäkin kuva on ilmeisesti jonkun ihan virallisen "kivikauden asutus"-reitin varrelta:
Jokainen voi itse pohtia, paljonko on mieshukka, jos tasamaalla käy seipäällä kymmenen tonnin karvanorsun kimppuun, ja paljonko sen sopii olla, ettei koko porukka kuole ensimmäisen vuoden aikana. Sen sijaan ihmiset tietysti harrastivat mitä epäurheilijamaisimpia konsteja mammuttien saamiseksi jyrkänteeltä alas, suohon, ansakuoppaan tai muuten avuttomaan tilaan. Siinä niitä sitten sopi viskoa kivillä ja keihäillä. Jotkut tutkijat ovat epäilleet, että kun ihmiset saapuivat Pohjois-Amerikkaan, nämä eivät edes vaivautuneet säilömään mammutinlihaa mitenkään, kun aina saattoi kaataa uuden. Ilman kanta romahti.
Sinällään hauska miettiä tuota maalausta. Onko taiteilija ajatellut, että kivikauden ihmiset olivat tyhmiä apinamiehiä, jotka eivät tajunneet fiksumpien tekniikoiden päälle mitään, vai onko alitajuntaan vaikuttanut sodankäynti, jossa kyllä on sodasta toiseen nähty juuri noin idioottimaisia hyökkäyksiä?
On-topic! Kaikkien aikakoneseikkailujen ja luola-ankkojen takia, kai nyt Aku Ankassakin on joskus mammutti kaadettu?
Aihe: Aku Ankka metsällä (Luettu 6048 kertaa)