kun seuraavaksi Sarvilevyjen ohi kuljet, niin se Hernandez kovakantinen, joka ei ollut Chance in Hell, vaan se tissikantinen, niin käteiskaupat saman tien. Jos Sarjis Expoa on hallussa, niin sekin vielä?
Mitä tulee tuohon muuhun kritiikkiin, niin se lienee kirous joka kaikilla "skeneillä" on, ei pelkästään suomi sarjakuvassa? Uutta verta on vaikea saada kovin paljoa, ja lieneekö niillä jo omat kuviot - mitä lie ovatkaan?
Ilmeisesti viikko yleisesti oli sinänsä toimiva. Lapsia oli kurssilla ja näyttely kunnialla pystyssä..
En yleensä käy sarjisnäyttelyissä ja festarit menee pääsääntöisesti hankintoja tehdessä. Se vaatisi aika hervottoman annoksen herran ehtoollista että voi jotenkin sovittautua tilanteeseen joka vaatii keskustua ja eläytymistä muihinkin aiheisiin kuin omiin kiinnostuksiin. Itse en mitenkään paheksu pienten piirien puuhastelua, koska se on sitä mite ihan elääksenikin teen, mutta tietty joskus tuntuu että itse asia jää jalkoihin. ts. bilejärkkäämiset, kilpailut, näyttelyt, apurahat,... Hätäisesti suditaan kasaan (ks. vaikka kemin sarjis juttu uudesta Sarjainfosta josta kritiikkiä suomalaisille tekijöille), mutta se anti mikä esim. ulkopuoliselle palloilijalle siitä irtoaa, voi olla hävettävä. Ei siinä muuta ongelmaa ole, kuin että asian korjaaminen (=panostus) olisi vain asennekysymys ja jää valinnaksi millä tasolla haluaa toimia ja mitkä asiat on olennaisia.