Disney-hahmojen ensiesiintymisestä Suomessa

[T.Kokkila]

Kävin myös tuossa keväällä Kansalliskirjastossa selaamassa Seuroja, kun huomasin että ne on nykyään luettavissa päätteeltä. Hiukan toivoin, että lehdet olisi skannattu uudestaan ja väreissä, mutta tosiaan päätteelle on skannattu ne samat vanhat mikrofilmit... jotka ovat mustavalkoisia. Mikrofilmijärjestelmä on luultavasti aikoinaan ollutkin lähinnä tarkoitettu sanomalehtien tekstitiedon säilyttämiseen.

En oikein usko, että kirjasto antaa lehtiä skannattaviksi. Riippuu myös siitä onko vuosikerrat sidottu kirjoiksi, vai onko ne erillisinä lehtinä. Yleensä vanhoja lehtiä ei saisi kirjastossa valokopioidakaan.

Joitakin lehtiä aikoinaan valokuvasin digikameralla. Se oli sallittua ainakin Tampereella, mutta sillä lailla ei saa skannatun veroista jälkeä tietenkään. Jälki riippuu kameran resoluutiosta, valaistuksesta jne ja kuvat menee helposti vinoon. Muistiinpanoiksi kyllä käteviä.

Sarjakuva-arkistoa tai museota ei ole. Eikä yleensäkään kuvituksille omistettua museota. Semmoinenhan on ollut toiveissa jo pitkään, ja alan järjestöt ovat asiaa ajaneet eteenpäin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sarjakuvaseura tai muu instanssi saisi rahoittaa stipendillä tällaista sarjakuvien kartoituksen perustyötä: merkittäisiin lehtien sarjoja ja tarinoiden päiväyksiä järjestelmällisesti muistiin ja otettaisiin kameralla sarjoista näytteitä. Tai sitten joku sarjakuvafani puolen vuoden tukityöllistettynä tällaiseen hommaan?

[Darth Mika]

Sarjakuvaseura tai muu instanssi saisi rahoittaa stipendillä tällaista sarjakuvien kartoituksen perustyötä: merkittäisiin lehtien sarjoja ja tarinoiden päiväyksiä järjestelmällisesti muistiin ja otettaisiin kameralla sarjoista näytteitä. Tai sitten joku sarjakuvafani puolen vuoden tukityöllistettynä tällaiseen hommaan?

Mulle tää sarjakuvatouhu on harrastus ja sellaisena saa pysyäkin. Jos aletaan rahan takia tekemään, niin ainakin multa loppuu mielenkiinto kokonaan. Alkaa tuntuu työltä ja pakkopullalta. Noitahan voisi useampikin ihminen aina välillä kartoittaa ja sit pistettäis kaikki skannatut kuvat ja tiedot yhteiseen tietokantaan. Tää tulis äkkiä tehtyä, kun olis enemmän väkeä työstämässä.

[Timo Ronkainen]

Sit vähän mietin yhtäkin asiaa. Suomessa on elokuva-arkisto, museovirasto, rakennustaiteenvirasto jne. Mutta onko meillä sarjakuva-arkistoa, jonne on arkistoitu kaikki Suomessa julkaistut sarjakuvat.

Sarjakuvaseuralla on arkisto-kirjasto, mutta ei se varsinaista arkistointityötä laajassa mielessä ole tehnyt. Sarjakuvamuseohankkeesta on Kvaakissa keskusteltu.

Timo

[T.Kokkila]

Kuten Ronkainen Ratsupoliisi King-säikeessä totesi, vanhojen lehtien skannatut sarjakuvat yms eivät ole vapaita julkaistavaksi, tämä on syytä muistaa. Lehtien tekijänoikeudet ovat monimutkainen kysymys. Tekijänoikeus on Suomessa voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta, mutta lehdessä julkaistuun aineistoon liittyy muitakin osapuolia. Disney-yhtiö omistanee edelleen oikeudet sarjakuviin, tai ainakin niissä esiintyviin hahmoihin. Yhtiö on välittäjän kautta myynyt mahdollisesti kertajulkaisuoikeuden kyseisiin sarjoihin Seura-lehdelle, jolla taas on oletettavasti oikeudet ainakin käännöksiin.

Tekijänoikeuslaissa puhutaan sitaattioikeudesta, jonka perusteella voi julkaista pätkän tekstiä tai näytteen vaikkapa sarjakuvasta, jos näyte liittyy esimerkiksi lehtijutussa käsiteltävään asiaan. Lähde täytyy tietysti mainita, eikä sitaatin laajuutta ole tarkasti määritelty. Mutta kokonainen sarjakuva menee jo siihen rajoille, puhumattakaan koosteesta sarjakuvia.

Omaan käyttöön sarjakuvia saa toki skannailla, ja julkaista vaikka listoja julkaistuista sarjiksista, kuten vaikkapa Inducks tekee. Kansalliskirjastolla ja muutamilla kirjastoilla on erivapaus pitää yllä mikrofilmikirjastoa, jossa vanhat ja uudemmatkin lehdet on tallennettu. Nämä siirtyvät tietysti tietokoneelle hiljalleen, mutta Kansalliskirjaston sivuilla vapaasti verkossa luettavat lehdet päättyvät nyt kai jonnekin vuoteen 1909. Sitä uudemmat voi lukea vain paikan päällä.

[Darth Mika]

Omaan käyttöön sarjakuvia saa toki skannailla, ja julkaista vaikka listoja julkaistuista sarjiksista, kuten vaikkapa Inducks tekee. Kansalliskirjastolla ja muutamilla kirjastoilla on erivapaus pitää yllä mikrofilmikirjastoa, jossa vanhat ja uudemmatkin lehdet on tallennettu. Nämä siirtyvät tietysti tietokoneelle hiljalleen, mutta Kansalliskirjaston sivuilla vapaasti verkossa luettavat lehdet päättyvät nyt kai jonnekin vuoteen 1909. Sitä uudemmat voi lukea vain paikan päällä.

Siis saisin omaan käyttöön noita skannailla kirjastossa aikakausilehdistä, mutta jos meen kirjastoon kannettava ja skanneri mukana ja rupeen skannailemaan vanhoja lehtiä, niin varmasti tulee joku sanomaan, että toi on rikollista. Eikä auta, että sanon et tää tulee omaan käyttöön.

[Timo Ronkainen]

Vaikea sanoa. Minä kopsasin talteen Saku Sämpylän yliopiston kirjastossa aluksi omaa käyttöä varten, mutta ne tulivat sitten osaksi Laikku 5:sta. Luvat olivat toki jo siinä vaiheessa kunnossa. Mutta kirjaston säännöt kyllä kielsivät kopioinnin ja erityisesti näitten vanhojen painotuotteiden osalta. Olen tehnyt rikoksen taiteen vuoksi. 

Timo

[Lurker]

Vaikea sanoa. Minä kopsasin talteen Saku Sämpylän yliopiston kirjastossa aluksi omaa käyttöä varten, mutta ne tulivat sitten osaksi Laikku 5:sta. Luvat olivat toki jo siinä vaiheessa kunnossa. Mutta kirjaston säännöt kyllä kielsivät kopioinnin ja erityisesti näitten vanhojen painotuotteiden osalta. Olen tehnyt rikoksen taiteen vuoksi. 

Timo

Kirjaston säännöt eivät kuulu ymmärtääkseni rikoslakiin. Heh! Jos julkaisua ennen on luvat kunnossa, niin lakia on noudatettu. Voit huoata helpotuksesta.

[T.Kokkila]

Kirjaston kopiontikielto on luullakseni olemassa lähinnä siksi, että lehdet halutaan säilyttää hyvässä kunnossa. Jatkuva kopiokoneeseen tai skanneriin länttääminen ei tee niiden kunnolle hyvää.

[Timo Ronkainen]

Kirjaston kopiontikielto on luullakseni olemassa lähinnä siksi, että lehdet halutaan säilyttää hyvässä kunnossa. Jatkuva kopiokoneeseen tai skanneriin länttääminen ei tee niiden kunnolle hyvää.

Juu, aivan. Mut nyt sitä Saku Sämpylää ei tarvi enää kenenkään kopioida. Mutta julkaisun kunnosta päätellen sitä ei ollu kukaan sitten jotain kai 1960-luvun sieltä varastosta hakenu hypisteltäväksi.

Timo

[Darth Mika]

Lähdin tänään taas kansalliskirjastoon katselemaan noita Seura-lehtiä. Menin kysymään, että missä ne oikeat aikakausilehdet oikein on. Kuulemma Seuraa ei saa edes katseltavaksi...kuulemma erityisissä tapauksissa jotkut tutkijat ovat saaneet niitä selailla. Olin vähän niinkuin huuli pyöreenä. SIIS TÄH!
Ei edes saa vilkaista jotain 30-luvun lehteä!!!

Mitä järkeä on kerätä noita lehtiä, kun niitä ei edes saa lukea. Virkailija kertoi, että mikrofilmit on lukemista varten. Kyllä tulevat polvet saavat hyvin musta-valkoisen kuvan sen ajan Suomesta, kun eivät saa edes värillisiä lehtiä katsottavaksi.
Sen ymmärtäis, jos olis kyseessä jotkin superhuippuarvokkaat 1500-luvun kirjat, mutta että jotkin 30-luvun lehdet on niin arvokkaita, ettei niitä anneta katseltavaksi. Siellä ne opukset nyt sitten pölyttyy arkistossa ja kukaan ei saa katsoakaan niihin. Voihan Aku Ankan olemattomat pökät mitä hulluutta!

Soitin Pasilaan kirjastoon ja kysyin onko siellä käytäntö muuttunut yhtä pähkähulluksi. Kuulemma siellä kaikki aineisto on vapaasti saatavilla, ilman rajoituksia...no lainata ei vanhoja Seuroja saa kylläkään, mutta kyllä niitä saa katsella.
On se hyvä, että edes jossain tajutaan kirjastojen oikea tehtävä!

[Callipygia]

Maailmahan muuttui värilliseksi vasta joskus 30-luvulla mikäli Calvinin isään uskominen 

[CryingBlueRain]

Sen ymmärtäis, jos olis kyseessä jotkin superhuippuarvokkaat 1500-luvun kirjat, mutta että jotkin 30-luvun lehdet on niin arvokkaita, ettei niitä anneta katseltavaksi. Siellä ne opukset nyt sitten pölyttyy arkistossa ja kukaan ei saa katsoakaan niihin. Voihan Aku Ankan olemattomat pökät mitä hulluutta!

Kansalliskirjaston tärkein tehtävä on turvata niiden 1930-luvun lehtien säilyminen tulevaisuuteen.  Mitä vähemmän arkistoituja lehtiä käsitellään, sitä paremmassa kunnossa ne pysyvät. Tietysti on tärkeää, että joissain kirjastoissa kuka tahansa pääsee lukemaan vanhoja aikakauslehtiä, mutta tärkeimpien kansalliskokoelmien käyttö pitää rajoittaa minimiin.

Pääasia kuitenkin on, että pääset jatkamaan tutkimuksiasi Pasilan kirjastossa.

[Darth Mika]

Sit niille kaikille tiedoksi, jotka suunnittelevat käydä katsomassa aitoja originaaleja seura-lehtiä vuosilta 1935-1936. Kävin meinaa Pasilassa, jossa mun tietääkseni on ainoat pääkaupunkiseudun seurat yleisesti saatavana luettavaksi ei siis lainattavaksi. Siellä ei ole vuosilta 1935-36 seuroja, jostain kumman syystä. Joko ne on luettu puhki tai ovat niin vaikeasti saatavia, ettei Helmet ole pystynyt hankkimaan niitä.

Onkohan mitään paikkaa missä noita vois käydä katsomassa? Yliopistolla olis, mut kun eivät anna luettavaksi.

Pitää kai yrittää etsiä noita divareista. Niillä saattaa olla ihan hyväkin markkina-arvo tulevaisuudessa, jos niiden saaminen luettavaksikin on näin hankalaa.

Tampereen kirjastoissa saattais ollakin, mut en nyt kyllä lähde "Nääsvilleen" tommosen takia. Kyllä mä nää jotenkin luen ja skannaan vielä tai ostan sit alkuperäiset.

[Janne]

Kannataisko kysyä suoraan Seuralta (www.seura.fi), olisko heillä jossain arkistoa, jossa pääsisi skannailemaan? Jos arkisto on, niin se saattaa hyvinkin olla juuri Helsingissä. Sano vaan ihan rehdisti, että tekisit sarjakuvatutkimusta ja 30-luvun Seurat olisivat siihen ensiarvoisen tärkeitä. Eli pieni nuoleskelu kuuluu asiaan.