Jäin eilen katsomaan televisiosta osat Days of Future Past ja Apocalypse putkeen.
Kurkkasin vanhat kommenttini elokuvista ja vaikka en enää vihaa First Class -aloitusta, niin en sitä oikein kestä kunnolla katsoakaan.
Sen sijaan Days of Future Past on ehdottomasti yksi suosikeistani, siinä on paljon hienoja juttuja, joita poimii vielä useamman katsomiskerran jälkeen.
Tällä kertaa huomion kiinnitti kohtaus, jossa Magneto pelkin sanoin tarttuu Mystikkoon kuristusotteella tilanteessa, jossa ensimmäinen uhkaa hänen henkeään. Fassbender vetää kohtauksen hypnoottisesti lävitse. Lopussa Xavier tekee Mystikolle saman käänteisenä, eli laskee hänet irti otteestaan.
Tämä terävöittää hirmuisen hienosti, kuinka Magneto taivuttaa muut tahtoonsa ja Xavier – joka kyvyillään pystyisi tekemään juuri saman – antaa päinvastoin muiden tehdä valintansa.
Tähän teemaan palataan vielä seuraavassa osassa Apocalypsen tavoitellessa maailman hallintaa Xavierin kyvyillä.
Tämä DoP on kirkkaasti supersankarielokuvien parhaimmistoa.
Lopulta yllätin itseni sen suhteen, kuinka paljon pidin Apocalypse -osasta. Oikeastaan siinä ei silittänyt enää toisella kertaa vastakarvaan mikään. Koko elokuva kulkee hyvin suoraviivaisesti eteenpäin ja kaikki siihen lisätty on kiinni tässä peruslinjassa. Yleisempänä kommenttina nämä elokuvat muodostavat mukavan kokonaisuuden, kun Dark Phoenix tavallaan alustettiin tämän aikana.
Tässä kiinnitin erityisesti huomiota erikoistehosteisiin. Ensi alkuun pidin niitä vähän mitään sanomattomina, mutta nyt erityisesti Magneton raaka luonnonvoimien hallinta on vaikuttavan näköistä toteutettiin se sitten maankuorta repivien magneettikenttien liikehdintänä tai samojen voimien näkymättömästi liikuttelevina rahtikontteina.
Tietysti Elohopea on kaikkien suosikki, mutta mutanttivoimien siirtämisessä valkokankaalle on käytetty miellyttävän paljon mielikuvitusta.
Tiedän seuraavaa kirjoittaessani olevani vähemmistössä ja oman piikittelyhistorian huomioiden täytyy ihan näin erikseen varoittaa etten trollaa vaan kyse on aidosta positiivisen kautta koetusta mielipiteestä: Minä pidän X-Men-elokuvista –sekä ensimmäisestä trilogiasta että näistä kahdesta jälkimmäisestä First Class -sarjan osasta – enemmän kuin Avengers-elokuvista, koska niissä on keskimäärin paremmat näyttelijät sekä parempi käsikirjoitus.
Lapsena Ryhmä-X oli se rakkain sarjakuvalehti, jonka hahmoista ei aikuisiälläkään olisi tahtonut päästää irti. Kun ei vuosikymmeneen ole sarjakuvalehdet sytyttäneet, niin on mukava riemuita sitten näistä elokuvista.
Odotan Dark Phoenix -elokuvaa oikein, oikein kovasti ja toivon sen jälkeen Marvelin keksivän hyvää käyttöä mutanttisankareille oikein, oikein kovasti.
