Emäntä ei salli pikakelausta, joten koko elokuvan tavallisten kuolevaisten tavoin kärsittyäni minun on laukaistava absoluuttinen totuus: elokuva on teinien tyylitajulle kustomoitu pökäle.
emäntäsi saa lisäpisteitä ja olisin luullut että tämä tuolla arvosanalla kolisee sinulle sitten, mutta uskoisin että syymme olla piittaamatta elokuvasta ovat eri.
Jiksi perustelkoot itse minulla on syyni:
Minulle Fassbenderin hassaaminen sekä näyttelijä että roolihahmonaan on sovituksen isoimpia syntejä. Tuotantoarvot olivat toki enemmän kuin mallillaan mutta kokonaisuuteen oli juonen osalta jätetty Peckinpahin Raivopäät-Convoyn kaluston mentäviä aukkoja.
Kuuban kriisi ja kylmä sota sekä toisen maailmansodan fasismin varjo ovat kaikki erinomaisia allegorioita joista olisi Peter von Baghia lainaten saanut "syvätarkan postmodernin yhteistaideteoksen".
Nyt saavutuksen sijaan saatiin vain potentiaalin tajuaminen, ei muuta. Jos X-men 3 ei olisi ollut himphamppuklöntti ja Wolverinen ensimmäinen elokuva tehnyt sisäisestä logiikasta Modesty Blaise-pistävän perhosen ja Batman ´66n odotusarvoista tuskin armo kävisi oikeudesta.
X3n ja Wolpin jälkeen Jope Ruonansuun roolitus elokuvaan vaikka Psylocken rooliin ei olisi minua hämmentänyt.
Hahmojen motivaatioihin ja mielenmaisemaan uppoutuminen on aina plussaa lajityypistä huolimatta, mutta onnistumisprosentin on silloin oltava merkittävästi korkeampi kuin First classissa.
Itse en Claremontin kauniit & Mutantit saippuaa kaipaa elokuviin ja olenkin valmis laittamaan elokuvan puutteet ohjaajan piikkiin.
Aiempi sarjakuvasovitus Kick-ass kun petti joka kohdassa joka erosi sarjakuvasta ja jopa Stardust oli myöhemmin kirjana luettuna parempi kuin Vaughnin elokuvaräpellys joka luottaa atsovärien jumalaiseen voimaan ohi tarinankerronnan ja henkilöohjauksen.
Henkilöohjaajana on kuten monasti mainostamani kotimainen ohjaaja, jota monet suitsuttavat parhaan ikinä: näistä henkilöistä ei vain välitä.
Käsikirjoituksessa ei periaatteessa ole vikaa ja näyttelijätkin yrittävät.
On vaan ihan sama kuka mitäkin tekee. henkilökohtaiset voitot ja tappiot ovat tasan yhtä tyhjän kanssa.
Siinä mielessä Singerin palaaminen jatkon osalta puikkoihin on kammottavasta Superman returns teelmästä (operaatio Valkyriesta nyt puhumattakaan)huolimatta askel oikeaan suuntaan.
Ensimmäisissä X-meneissä kun oli yritystä, hapuillen mutta sarjakuvan teemojen ja niiden henkilöhahmojen maailmaa edes yritettiin tavoittaa.
Parhaiten elokuvan ongelmat ehkä summasi naiseni graafikkokaveri " marvel-leffoissa henkilökohtainen kasvu ja kehitys sankaruuteen tai vihollisuuteen on ihan parasta mutta sitten tulee piiiiitkä lopputaistelu jonka aikana mielenkiinto haipuu kuin pieru saharaan"
vrt mm Amazing Spiderman.
Days of Future kun past omaa erinomaisen, aikaakin kestäneen, pohjamateriaalin. Tämäkin tullee nähtyä mutta edellisten 3n X-leffan myötä oma odotusarvo on siellä nollan tuntumassa, ehkä hiukan alle mutta lähellä kuitenkin.
Pahasti epäilen että minä olen se partaansa kirouksia mumiseva äreä silmälappuinen tyyppi salissa mikäli joku tämän Turun suunnalla teatterissa samaan aikaan katsoo.
