Sarjakuvasta Radio Helsingissä TÄNÄÄN ti 12.4. 2011 klo 12

[Lönkka]

Ei se juontaja totaalisen pihalla näistä asioista kuitenkaan ollut.

Ihan mainio keskustelutuokio.

[Heippa]

No ei pihalla, vaikka välillä mielipide kumpusi silkasta ennakkoluulosta ja mutu-pohjalta. Melkein kuuli kun haastateltavilla humisivat päät täysillä että mitähän tuollaiseen kommenttiin vastaisi. Mutta mielenkiintoisiakin ajatuksia lennähteli suuntaan jos toiseenkin.

[VesaK]

Korneimmalta kuulosti jankkaaminen siitä, miten kauan menee aikaa yhden tekstisivun kirjoittamiseen tai sarjakuvasivun tekemiseen.

Siitäpä vaan pusaamaan sarjakuvia kun niitä tekee niin helposti, kuten nyt vaikka Kallion + Takalon "Ottopoikia ja työläistyttöjä". Aku Ankkakin tulee joka viikko, ottakaa Walt Disneyn tahdista mallia. 

http://www.tampere.fi/vapriikki/nayttely/ottopoikia-ja-tyolaistyttoja.html

On se todellinen kotimainen romaanitaide vähän toista, lukekaapas nyt vaikka Reijo Mäen, Arto Paasilinnan ja Jussi Lähteen tuoreimmat - niistä suorastaan haistaa kuinka raskasta on sanataiteen luominen. Kaikkien näiden tekoon on selvästi mennyt useita viikkoja. 

[roju]

Tää oli tarkka huomio:

No ei pihalla, vaikka välillä mielipide kumpusi silkasta ennakkoluulosta ja mutu-pohjalta. Melkein kuuli kun haastateltavilla humisivat päät täysillä että mitähän tuollaiseen kommenttiin vastaisi. Mutta mielenkiintoisiakin ajatuksia lennähteli suuntaan jos toiseenkin.

Mä vähän luulen, että tolla keskustelun vetäjällä oli sellainen paholaisen asianajaja -positio tuossa keskustelussa, ettei homma mene ihan hymistelyksi. Aika useinhan kuulee sellaista aika mielenkiinnotonta kulttuurikeskustelua, kun ihmiset ovat kaikesta suunnilleen samaa mieltä tai eivät halua asettua poikkiteloin minkään kanssa. Onhan tuo yksi tapa koettaa pitää sarjakuvaummikonkin kuuntelijan mielenkiintoa yllä. Onnistunut tai ei, sen voi jokainen itse päättää.

[Timo Ronkainen]

Korneimmalta kuulosti jankkaaminen siitä, miten kauan menee aikaa yhden tekstisivun kirjoittamiseen tai sarjakuvasivun tekemiseen. Hieno peruste arvottaa asioita. 

Sama karahti korvaan, vaan toisaalta kaikki on suhteellista, yksi hioo lyhyttä tekstiään viikkotolkulla absinttihöyryjensä välissä, senttari vetää viikonlopun aikana pari kpl kolmesataasivuista kirjaa.
24-sivuisia sarjakuvalehtiä on tehty yhdessä vuorokaudessa, toisaalta yhtä albumia on viilattu ja tehty viisi-kuusikin vuotta.
Kaskun kirjoittaa semmoisen keksittyään kymmenessä sekunnissa, mutta sarjakuvassa vastaava strippinä, sen piirtäminen kestää useamman tunnin, kuitenkin kauemmin.
Et sikäli vähän tuommoiset turhaa.

Timo

[tertsi]

Romaanissa voi kirjoittaa: Roistot sapuivat helikopterilla.

Sarjakuvassa pitää piirtää tietty helikopteri. Etsiä referenssikuva. Tai referenssijuvia, jos helikopteri esiintyy useammassa kuvakulmassa = Hiukan isompi homma kuin kolmen sanan naputtelu tietokoneella.

[Heippa]

Siitäpä vaan pusaamaan sarjakuvia kun niitä tekee niin helposti, kuten nyt vaikka Kallion + Takalon "Ottopoikia ja työläistyttöjä". Aku Ankkakin tulee joka viikko, ottakaa Walt Disneyn tahdista mallia. 

Niin. Tuntui kuunnellessa hassulta lähinnä se, miten juontaja pyrki asettamaan "oikean" kirjallisuuden korkeammalle sillä perusteella että sen tekemiseen menee paljon enemmän aikaa. Ehkä ulkoasu ja sisältökin voisivat olla hyviä arvottamisperusteita kun sarjakuvasta puhutaan. Eli tarkoitin että sivuosastolle karataan siinä vaiheessa kun aletaan pohtia, kumpi on parempaa (=arvokkaampaa, eli siihen kannattaa enemmän kohdistaa apurahoja ym. tukia), kirjallisuus vai sarjakuva.

Mutta tottahan se on että keskustelusta tulee kuohkeampaa kun vähän provosoi.

[tertsi]

Niin. Tuntui kuunnellessa hassulta lähinnä se, miten juontaja pyrki asettamaan "oikean" kirjallisuuden korkeammalle sillä perusteella että sen tekemiseen menee paljon enemmän aikaa.

Totta. Prosessilla ei ole väliä, lopputulos ratkaisee.

[Timo Ronkainen]

Romaanissa voi kirjoittaa: Roistot sapuivat helikopterilla.

Sarjakuvassa pitää piirtää tietty helikopteri. Etsiä referenssikuva. Tai referenssijuvia, jos helikopteri esiintyy useammassa kuvakulmassa = Hiukan isompi homma kuin kolmen sanan naputtelu tietokoneella.

Todella totta, toisaalta asiaan on vaikuttamassa kovasti sarjikseen valittu tyyli. Reippaasti yksinkertaistamalla, hahmot melkein tikku-ukkoja: helikopterikin voi olla viitteellinen - eipä tarvi referenssejä. Mutta menee siihenkin aikaa enemmän kuin kolmen sanan naputteluun.

Mutta pointtihan oli se että ei tätä käytettyä aikaa voi oikein, ainakaan täysin, käyttää arvottamiseen. Vaikka olis miten hyvin piirretyt ja just oikean malliset helikopterit, niin sillä ei o paljon väliä, jos itse sarjakuva (tarina) on paska.

"Three years in making!"

Timo

[tertsi]

sarjikseen valittu tyyli. Reippaasti yksinkertaistamalla, hahmot melkein tikku-ukkoja: helikopterikin voi olla viitteellinen - eipä tarvi referenssejä.

Ai joo, unohdin nuo,
kun ei ole tullut kyseistä genreä juurikaan luettua.

[Miha]

Romaanissa voi kirjoittaa: Roistot sapuivat helikopterilla.

Sarjakuvassa pitää piirtää tietty helikopteri. Etsiä referenssikuva. Tai referenssijuvia, jos helikopteri esiintyy useammassa kuvakulmassa = Hiukan isompi homma kuin kolmen sanan naputtelu tietokoneella.

Tai sitten voi kirjoittaa ketkä roistot, mitä he tuumailivat, mihin vuorokauden aikaan, missä kaupungissa, millainen sää, mitä reittiä lentävät, minkä tyylinen helikopteri, millaiset varusteet heillä olivat yllään, istuiko luotiliivi hyvin, ärsyttikö vastapäisen rosmon röyhtäys, kutittiko kankunväliä muttei kyennyt raapimaan, jne jne jne

Samalla lailla suurimman osan noista detaileista voisi tunkea yhteen paneeliin, mutta tekeekö se tarinasta yhtään sen parempaa onkin kysymys erikseen ja varmaan aika näkemyskysymys jopa.

[tertsi]

Väittäisin, että Mihan esimerkin piirtäminen vie enemmän aikaa kuin kirjallinen kuvailu. Esim: Minkälaiset on luotiliivit.

Äkkiä voi googlettaa ja kuvailla nuo liivit sanoilla, piirtämiseen ei nettikuvat usein riitä (liian alhainen resoluutio).

Mutta tällä ei ole väliä, lopputulos ratkaisee. On hyviä kirjoja ja hyviä sarjakuvia. En osaa sanoa kummat on parempia.


Osaanpa: Sarjakuvat  

[Heippa]

Tertsin ja aiempien hauskat esimerkit tuottivat päivän parhaat naurut positiivisessa mielessä. Täten olkoon tästä lähtien piirtämisen hitauden ja nopeuden määrittelyssä ääripäinä tikku-ukkohelikopteri (=nopeus) ja luotiliivit(=hitaus). (Vrt. Mohsin kovuusasteikko.)

Nyt keksimään vielä kaikki ne väliasteet niin elämä on ihanaa!

[Timo Ronkainen]

Hyvä että positiivisessa 
Mutta on se vaan niin, että vain se, joka on tehnyt sarjakuvia vähänkään enemmän, voi tarkemmin tietää miten paljon siinä on duunia.
Romaania en oo tehny, mutta ei se ole sekään mitään iisiä hommaa.
Mutta meneeköhän tässä jo kohta ohjelman (siis keskustelimme radio-ohjelmasta, uskokaa tai älkää) pointti ohi?

Timo

[Heippa]

Hyvä että positiivisessa 

Timo

Ehdottomasti pelkästään positiivisessa: olivat hyviä konkreettisia esimerkkejä.

Vielä itse aiheesta: Hyvää kun on tottunut kaivamaan asioista, niin tässä Nummisen Salomonin tuomiossa on tietysti se positiivista että palkinto ja tapahtuma sai mm. HS:n "skandaalijutun" ja otsikon radio-ohjelman muodossa paljon sellaista mediahuomiota jota paitsi se olisi jäänyt ilman tämänvuotista tapahtumien kulkua.

Jostain syystä ei tainnut olla kovin paljon uutisointia Tampereen tapahtumasta muuten. Tai sitten en vain huomannut.