En ollut huomannut televisiosarjan ilmaantumista telkkariruutuihin, mutta kiinnitin "Mimu 1 : Päiväkirjaelämää" -albumiin huomiota Tampereen Akateemisessa. Vaaleanpunainen ulkoasu pisti vähän mietityttämään, mutta osin työjuttujenkin takia ajattelin kuitenkin ostaa sen omaan hyllyyni uuden "Fingerporin" sijasta. Ei tarvinnut katua.
Suomennetun albumin lisäksi olen lukenut kaksi englanniksi käännettyä jatko-osaa, ja tältä pohjalta olen taipuvainen sanomaan, että tämä on parasta uutta lastensarjakuvaa sitten... Niin, minkä? Juban ja "Minervan"? Azuman ja "Yotsuban"? Ei kymmenen molemmin puolin oleville tytöille ole niin kauheasti laatusarjakuvaa tarjolla.
Neel osaa tosiaan hommansa. Lämminhenkisen huumorin lisäksi sarjakuvassa on mukana vakavampiakin tasoja (päähenkilön tykkäämisjutut ja perheen isä, joka tullee saamaan jatkossa näkyvämpää roolia), eikä juonta kuljeteta ihan niitä kaikkein helpoimpia polkuja pitkin, mikä sai ainakin minut koukutettua aika tehokkaasti.
Silkkaa parhautta.