M. A. Jeskanen : Perkele -myytillisiä tarinoita

[Janne Kuusinen]

Härifrån tvättas Norman Bates -näkökulma: Perkele oli niin hyvä teos, että siitä piti jopa vanha äitini, jonka mielestä kaikki on lähtökohtaisasti scheisseä paitsi Erkki Tanttu ja Kari Suomalainen. Nyt tuntuu niin kovin epäreilulta, että Jeskanen ja Tietäväinen joutuvat kilpailemaan samasta Finlandiasta. Joka tapauksessa sille, että ko. palkinto menee WSOY:lle, vedonlyöntikerroin on noin 0,9...

Kun M.A.Numminen jätti palkinnon myöntämättä (vaimitensenytsittenmenikään), niin nyt voisi kyllä kompensaationa jakaa kaksi ykköspalkintoa. Mitenkään muita ehdokkaita väheksymättä.

Koetin vielä kehittää tähän jotain näpsäkkää noista nimien M.A. -alkukirjaimista, mutten keksinyt.

[hatinufer]

Perkele oli perkeleen hyvä ja Santala saatanan hyvä. Sano siinä sitten kumpi on parempi. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen kallistun hieman jälkimmäisen suuntaan, sillä pidempi tarina toi hahmoihin enemmän syvyyttä.

Itse päädyin samaan lopputulokseen. Tosin luin Santalan ensin, ja Perkeleen vasta sitten. Jälkimmäisessä, eli ensimmäisessä, hämäsi hetken  Blåkulla-tarina, ihan vain siksi, kun olen Guilloun kirjan lukenut pariinkin kertaan.
Jäätäviä piiroksia, sivukaupalla, etenkin Santalassa. Santala iski kuin tuhat volttia!

Täällä on puhuttu siitä, kumpi Kovista Nimistä ansaitsisi sarjisFinlandian. Aiemmin, lukematta Jeskasen opuksia, liputin Tietäväisen suuntaan. Nyt en enää tiedä kumman tekijän työ pitäisi palkita.

[Janne Kuusinen]

Täällä on puhuttu siitä, kumpi Kovista Nimistä ansaitsisi sarjisFinlandian. Aiemmin, lukematta Jeskasen opuksia, liputin Tietäväisen suuntaan. Nyt en enää tiedä kumman tekijän työ pitäisi palkita.

Luin Santalan eilen. En enää minäkään. Ehdottaisin, että vuosi 2012 vietettäisiin kaksi kertaa, jotta voitaisiin palkita molemmat.

[CryingBlueRain]

Santala oli toki jo luettu, mutta tulipa vihdoin nyt ostettuakin. Ja onhan se niin tolkuttoman komea sarjakuvaromaani, että pakko on laittaa tällainen vähän turhempi viesti ihan vain ketjun nostamiseksi.

Tekijä on tavoittanut suomalaisesta kansanperinteestä jotain hyvin olennaista groteskiutta. Historiallinen kuvasto ja taiteelliset anakronismit lyövät kättä niin tyylikkäästi ettei ole tosikaan. Kaiken ytimenä on suuri draama yksilön tunteista ja kasvusta kohti moraalista tietoisuutta, ohi kostonhimon ja itsekkyyden.

[petteri tikkanen]

Onkohan Jeskaselta tulossa piakkoin jotain uutta? Odotan mielenkiinnolla.