Marvel Noir

[Curtvile]

Spiderman Noir Eyes without a face


Marvelin noir-sarjan hämähäkkimiehen jatko pysyi samalla tasolla hyvän alun kanssa, syksyyn 1933 sijoittuva synkkä seikkailu on pulppia parhaimmillaan ja noir-hämis onkin nopeasti kohonnut itselläni yli normihämähäkkimiehen ikonoklastisella otteellaan.

Edellisen osan alkutarinan aiheuttamat seuraumukset ovat näkyvissä ja amerikan historian sosiaalisiin epäkohtiin tartutaan väkevästi ja julmasti. Carmine Di Giandomenicon taide on mainion elävää ja sulavaa ja tukee David Hinen jaFabrice Sapolskyn käsikirjoitusta.
Alkuun Hiekkamiehen ja tohtori Otto Octaviuksen sovittaminen hyvin synkkään ja enimmäkseen realistiseen dekkarimiljööseen epäilytti, mutta onnekseni pelko oli aiheeton.
Amerikan historian epäkohdat väännetään esiin haluttiin tai ei. yhteiskunnan rasismia ei peitellä, eikä seksismiäkään. Ja aina kun käsikirjoittajat ovat lukeneet historiansa eivätkä "korjaa" sitä sopimaan poliittiseen korrektiuteen tai vallitseviin poliittisiin oloihin on syytä iloita.

Natsismin uhkaa käsitellään myös sangen kypsästi eikä puhtasti sinä turhan yleisenä mennään siitä missä aita on matalin.

Noir-sarja on harvinaisen vankkaa materiaalia, mielestäni ja salakapakoitten pulphahmojen joissa on häivähdykset marvelin normihahmoihin soisi jotenkin päätyvän myös suomeksikin.
Toivoahan voi.

ISBN 978-0-7851-4450-2

[Doctor Phantomizer]

Nämä eivät ilmeisesti ole olleet Amerikassakaan mitään menestyksiä, joten turha toivoa suomeksi.

Kyllä kai jonkinlaista kiinnostusta lukijoilta löytyy kun näitä Noir-konseptiin kuuluvia tarinoita kuitenkin on tullut melko runsaasti. Mutta määrä on vähentynyt pikku hiljaa, eli lukijoiden kiinnostus alkaa hiipua. Ja ovathan nämä olleet kriitikoiden keskuudessa menestys. Eli mahdollisuus suomentamiseen on, mutta on se on hyvin pieni.

[Curtvile]

Tuota en ole vielä lukenut, mutta ensimmäinen Hämis-sarja oli vakuuttava. Daredevil noir ei taas minusta kovin kummoinen ollut. Nämä eivät ilmeisesti ole olleet Amerikassakaan mitään menestyksiä, joten turha toivoa suomeksi.

amerikan menestyskään ei takaa suomennoksia missään määrin, mutta vaikken ole noir-sarjasta lukenut vasta kuin molemmat hämähäkkimiehet, tuomarin, X-miehet ja daredevilin sekä wolverinen, näistä heikoin oli wolverine.
isoimmalle osallahan Noir hämis kun lienee tutuin Spiderman - Shattered dimensions-konsolipelistä eikä sarjakuvista.
Itse en daredevil noirissa paljoakaan vikaa löytänyt, jos kohta hahmo on pitkään ollut noir lajityypissä jo valmiiksi ihan nykyajassakin.

ottaen huomioon että ihmesarjakin sai niskalaukauksen en aikuisten oikeasti odottanutkaan että pätevänä pitämäni egmontin toimituskunta saisi moista ihmettä aikaiseksi ohi rahakirstun vartijain ja muiden kustantamoiden en ole nähnyt ryntäävän kieli pitkällä tämän genren laadukkaimpienkaan tuotteiden kohdalla laatimaan kustannussopimuksia.

sinällään harmi sillä ketjun nimihahmo^(* on taipunut ilahduttavalla tavalla niin ultimate-universumiin, kuin 88 vuotta tulevaisuuteenkin ja pulpin ja kovaksikeitettyjen dekkarien maastoon ilman suurempia häiriöitä lähetyksessä.
ihan jokaisesta sarjakuvahahmosta vastaavaa ei voida sanoa.

^*) Leikkasin tämän Hämähäkkimies-ketjusta. JL

[koivumäki]

En ole lukenut Noir-tuotoksista muita kuin Ryhmä-X:ää käsittelevän osan, joka oli mielestäni varsin sekava, eikä tehnyt vaikutusta. Lähti divariin muitta mutkitta. Nyt heräsi kiinnostus sarjaa kohtaan uudelleen, joten pitänee tarkistaa nuo muita hahmoja käsittelevät osaset.

[Curtvile]

X-miehiä on kaksi Noir-minisarjaa. Luin vasta ensimmäisen, eikä hahmoilla ole aidon X-Menin kanssa mitään tekemistä. Ensimmäinen minisarja on tyly rikostarina, ja kyllä tuo menee läpi sellaisista pitäville. Ei supervoimia, ei mutantteja.

kyllä ja ei minusta. Kun itse luin ekan osuuden se yllätti positiivisesti ja lähinnä juuri siinä että hahmot ja käytös olivat mutanteista mutta tyly rikostarina summaa hyvin kokonaisuuden.
itse pidin juuri siitä että supervoimat lostivat poissaolollaan, mutta jälkikäteen ajatellen supersankareiden eritoten x-miästen faneille voi silti olla hiukan liikaa.

[tolppis]

Luin Luke Cage Noirin, kiintoisa ja oikeastaan ei edes supersankari-stoori vaan ihan ihkaoikea dekkaristoori. Tombstonekin oli vaan sairas (sananmukaisesti) friikki eikä mikään ihmeheebo.

[Curtvile]

Dominic Fortune on tutustumisen arvoinen ainakin nuo vanhemmat, olen Chaykinin tuoreinta Fortunea ajoittain muistanut etsiä, kuitenkaan löytämättä.

kävin etsimässä Luettua-ketjusta oman arvioni ensimmäisestä Spiderman noirista

Spiderman Noir



Marvelin Noir-sarja ottaa "tutut" supersankarit ja siirtää ne 20-30-lukujen synkeään rikosmaastoon. X-men noir oli paljon parempi kuin ododtin koska supervoimia ei ollut ja tarina oli viehättävän rujo.

Hämähäkkimies on aina ollut kirkasvärinen pirteän seikkailullinen hahmo, joten suhtauduin tähänkin sovitukseen ennalta epäillen.

30-luvun lamakaudelle sijoittuva tarina muuttaa kuitenkin asetelmaa positiivisesti:
peter parker on orpo jonka ensimmäisen maailmansodan veteraanisetä Ben on murhattu sosialistisen aktiivisuutensa takia.

Marvelversumin kakkosdivarilaisia on käytetty tässä oivallisesti niin pulphenkisyydessä kuin poliittisissa kannoissa.
neljännen valtiomahdin ja yhteiskunnan raha määrää asenteen kritisointi on kuvattu amerikkalaisittain rohkeasti.
Myötätuntopisteet ovat ammattiliittojen ja köyhällistön takana, laki ja oikeus on varattu niille joilla on rahaa ostaa se.

Nuoren Peter Parkerin piirteet ovat vakihämäriin verrattuna tutut mutta huumorista on tingittu ja nuoruuden kiihko esitetään hienosti.
Hämähäkin puremasta saadut voimat ovat heikoin lenkki ja ovat muuttaa vaivalla luodun ajankuvan ja juonen farssimaiseksi. Tältä vältytään, mutta vain vaivoin.

Voiman tuoma vastuu ja seuraumukset on tuotu tähänkin, mutta aivan loppua lukuunottamatta tunnelma on pidetty noirissa yllättävän hyvin.

graafisesti jälki on miellyttävän rosoista ja tekee maailmasta sopivan kauhtuneen ja eletyn oloisen.

Mikäli sosiaalisesti tiedostava kovaksikeitetty rikos ja Carnivale-tv-sarjan henkinen pulp uppoaa voi tätä minisarjan kokoomaa suositella.
Värikkään hämähäkkimiehen ystäville ehkä karvaan makuista kalkkia.

[Doctor Phantomizer]

Suomeksikin Dominic nähtiin May-tädin vanhainkodissa 80-luvulla.

Hyvä tarina olikin. Tuli positiivisesti mieleen kaikki ikinä lukemani pulp-tarinat. En ole varmaan pitkään aikaan lukenut 24 sivuun tiivistettyä tarinaa, jossa on niin paljon energiaa. Kuin tiivistäisi Yön Ritarin tai sen Dan Daren paluu tarinan 24 sivuun. Näin sitä paitsi muutenkin tehdään ne parhaimmat crossoverit.