David Petersen: Mouse Guard

[toukonelonen]

Tämäkään ei varmaan ole oikea paikka, mutta kun minulla on niin kova hinku aloittaa keskustelu tästä sarjakuvasta... Jos tälle on sopivampi paikka, niin saa siirtää. Tai jos täällä on jo keskusteltu aiheesta (en  löytänyt haku-komennolla).

Pitkään aikaan ei mikään ole herättänyt mielenkiintoani niinkuin tämä David Petersenin Mouse Guard. Olen vasta hankkimisasteella, mutta kuulisin mielelläni kommentteja..

Ja tietääkö kukaan, onko Fall 1152 täysin sama asia kuin Autumn 1152?

[Lurker]

Minulle tulee mieleen tuosta joku lukemaan aloittamani fantasiakirjasarja, ...

Brian Jacquesin Redwall-sarja, jota julkaistiin suomeksikin.

[Hamilkar]

Eipä hirveästi kritisoitavaa ole perussarjassa - Fall 1152 ja Winter 1152 todella huolella tehtyjä - kovat kannet, hyvä paperi ja kaikki. Piirrosjälki ja juonikin on ihan parhaasta päästä. Mutta Legends of the Guard oli kyllä karvas pettymys - siinähän lähinnä Petersenin Achaia-kaverit yms. saavat osoittaa 'taitojaan' pienten juttujen parissa. Jätin kesken kun oli niin huono. Mutta pääsarja on rrrautaa mielestäni. 3. sykli käsittelee Black Axen seikkailuja.

[Timo Ronkainen]

Mouse Guardista oli vähäsen sivulausessa täällä Sarjakuvaromaanit -ketjussa.

Timo

[Jena Baran]

Sarjan aloitusosa Mouse Guard : Autumn 1152 muuten löytyy ainakin Hakunilan kirjastosta ja Oulun pääkirjastosta, tällä hetkellä hyllyssä molemmissa. Jälkimmäisen minä lahjoitin sinne, koska en erikoisemmin perustanut tarinasta. Kirjan muoto ja piirrokset olivat kyllä toimivia. Miksei jatkoakin voisi lukea, muttei enää omalla rahalla.

[Jarkko Sikiö]

Mouse Guard -värityskirja, hinta 15 dollaria.

Eikö olisi järkevämpää värittää jotain tavallisia mv-opuksia, kuten Fantagraphicsin Artists Edition -julkaisuja? Ei värittäminen loppuisi kesken myöskään Marvelin ja DC:n paksujen opuksien kanssa.

[Darzee]

Mouse Guard on oikein luettava sarja, vaikkei yllä esimerkiksi Luupäiden tasolle. Toki viimeksi mainittu on tyyliltään ja ilmapiiriltään vähän erilainen, mutta vedin sen nyt tähän vertailukohdaksi, kun molemmissa on kyse tällaisesta eeppisestä fantasiasta tai sen tapaisesta.

Mouse Guardin rakennuspalikat ovat sen verran tuttuja jokaiselle vähänkin fantasiaa kuluttaneelle, että jotain vielä omaperäisempää kuin hiirten oma sivilisaatio olisi tarvittu. Letkeyttä kaipaisin, jotenkin sarja tuntuu vähän liian vakavalta ottaen huomioon se, että päähenkilöt ovat jyrsijöitä. Voihan sitä hiirten avulla kertoa vakaviakin tarinoita, mutta ei tämän nyt ole tarkoitus Mausiin vertautua.

Redwall (jonka ensimmäinen osa, sekin nimeltään "Redwall" on myös sovitettu sarjakuvaksi) tästä tietysti tulee mieleen. Jos ei ole aivan antaumuksellinen puhuvien eläinten ystävä, ei Redwallia kannata lukea kuin kolme ensimmäistä osaa. Niiden jälkeen sarja toistaa itseään todella pahasti. Suomentaminen lopetettiin kymmenenteen kirjaan, eikä uusia seikkailuja ole kai alkukielelläkään tullut Brian Jacquesin kuoltua. Sellaisia ei kyllä olisi vaikea kirjoittaa, jos halua olisi.

[KaiketsuZ]

Mouse Guard on oikein luettava sarja, vaikkei yllä esimerkiksi Luupäiden tasolle. Toki viimeksi mainittu on tyyliltään ja ilmapiiriltään vähän erilainen, mutta vedin sen nyt tähän vertailukohdaksi, kun molemmissa on kyse tällaisesta eeppisestä fantasiasta tai sen tapaisesta.

Mouse Guardin rakennuspalikat ovat sen verran tuttuja jokaiselle vähänkin fantasiaa kuluttaneelle, että jotain vielä omaperäisempää kuin hiirten oma sivilisaatio olisi tarvittu. Letkeyttä kaipaisin, jotenkin sarja tuntuu vähän liian vakavalta ottaen huomioon se, että päähenkilöt ovat jyrsijöitä. Voihan sitä hiirten avulla kertoa vakaviakin tarinoita, mutta ei tämän nyt ole tarkoitus Mausiin vertautua.

Redwall (jonka ensimmäinen osa, sekin nimeltään "Redwall" on myös sovitettu sarjakuvaksi) tästä tietysti tulee mieleen. Jos ei ole aivan antaumuksellinen puhuvien eläinten ystävä, ei Redwallia kannata lukea kuin kolme ensimmäistä osaa. Niiden jälkeen sarja toistaa itseään todella pahasti. Suomentaminen lopetettiin kymmenenteen kirjaan, eikä uusia seikkailuja ole kai alkukielelläkään tullut Brian Jacquesin kuoltua. Sellaisia ei kyllä olisi vaikea kirjoittaa, jos halua olisi.

Mouse Guard vertautuu omissa kirjoissani Blacksadiin siinä mielessä että molemmissa upea taide hämäsi luulemaan kokonaisuutta paremmaksi kuin se on. Tarinoiden heppoisuutta ei ensimmäisillä lukukerroilla kuvitusta ihastellessa huomioinut. Pisteet ovat laskeneet pahasti uusintakierroksella, vaikka kyllä näitä edelleen lukee.

Petersenin tarinat ovat tosiaan loppupeleissä aika bulkkifantasiaa ja niissä on välillä myös todella pahoja aukkoja sekä kummallista logiikkaa. Ehkä harmittavin ongelma sarjan potentiaalin kannalta on kuitenkin se, että Petersen ei saa hiirisivilisaation maailmaa kovin kiinnostavaksi. Karttaliitteitä ja yksityiskohtaisia kuvauksia hiirien käyttämistä ruokailuastioista sun muista riittää aina kirjan lopussa mutta varsinaisessa tarinassa se maailma ei vaan elä, vaan tuntuu sarjalta tarinankuljetuksen kannalta olennaisia tapahtumapaikkoja ja henkilöitä. Vähän kuin ne 90-luvun tusinatason tietokoneroolipelit, joissa vaan warpattiin luolasta torniin ja sieltä seikkailijan sekatavarakauppaan ilman mitään illuusiota pelaajan hahmon näkökentän ulkopuolella omaa elämäänsä elävästä maailmasta.

Hamilkarin vanhaan viestiin viitaten: Legends of the Guard volume 2 on mielestäni yllättävänkin hyvin ideoitu ja ihan mukavaa luettavaa, ensimmäinen osa tosiaan turhaakin turhempi. Toisessakin kirjassa tosin muutamista tarinoista tulee se ikävä fiilis, että taas on annettu myös kaveriporukan "vähemmän lahjakkaille" jäsenille duunia ikään kuin kohteliaisuudesta, ostaja maksakoot vähän kyseenalaisen työllistämisen. No, Mouse Guardin nimellä kieltämättä muutenkin julkaistaan turhan paljon mielekkyydeltään kyseenalaista oheistavaraa. Varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka vähän varsinaista päätarinaa on saatu aikaiseksi.

Redwallista olen lukenut vain Darzeen mainitseman sarjakuvasovituksen, joka oli ihan ok mutta ei herättänyt sanottavaa kiinnostusta tutustua kirjoihin. Hirveän yksinkertainen ja ennalta-arvattava tarina, varmaan joskus 13-vuotiaana olisin pitänyt enemmänkin. Jos kirja on juoneltaan monimutkaisempi niin kertokaa ihmeessä.

[Darzee]

Ei ole "Redwall" (suom. "Soturi Matiaksen miekka") kauhean monimutkainen, vaikka sarjakuvaan juonta onkin tiivistetty. Kirja on sovitettu myös piirrossarjaksi, joka noudattelee alkuperäisteosta uskollisemmin.

[Darzee]

Sarjakuvaversiota en tunne.

Sarjakuvaversioon pätee KaiketsuZ:n edellä lausuma. Hiukan siinä tietysti oiotaan kirjan juonta, mutta yleissävy on kyllä alkuperäisteokselle uskollinen hyvässä ja pahassa.

Tämmöinenkin hiirifantasiasarja näyttää olevan. Enpä ole itse tutustunut.

Eläintarinat usein vetoavat erityisesti nuoriin. Niinpä eläinfantasia on paljolti ahmimisikäisille suunnattu genre, jossa uusien tarinoiden runsas tuotanto on tärkeää varsinkin romaanipuolella. Erin Hunter -kollektiivin kissa-, karhu- ja koiratarinat ovat malliesimerkkejä. Setämäisyyden uhallakin on todettava, ettei niitä oikein aikuinen jaksa lukea, eikä ole tarkoituskaan. Johonkin "Ruohometsän kansaan" ja osin muuhunkin Richard Adamsin tuotantoon sen sijaan tarttuu aina mielellään uudelleen.

Mouse Guardia on sen sijaan tullut aiemmin mainittuun tapaan aika säästeliäästi, vaikka oheissälää onkin pukattu ulos.