Schuiten & Peeters: Kuumetta Urbicandessa

[xml]

Onko mitään havaintoja, että Schuiten & Peetersin "Les cités obscures"-sarjaa olisi tulossa uudestaan suomeksi? Likehän julkaisi vuonna 1991 "Kuumetta Urbicandessa" -albumin.
Casterman Foreign Rights Guide 2011 kertoo, että julkaisuoikeudet olisi Suomeen myyty (vuoden 2009 luettelossa näin ei ollut).

[Lönkka]

Kannattaa hankkia. Näyttävää jälkeä ja visioita.

Todellakin!

[Timo Ronkainen]

Mielenkiintoista. Pitää seurata tilannetta. Tuota Kuumetta Urbicandessa saa muuten edelleenkin.

Ajatella. Kertoo vähän siitä miten se on käynyt kaupaksi. Jotain albumia saa normaalimyynnistä vielä 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen! Taisi hieno albumi mennä useimmilta yli hilseen.

Timo

[tertsi]

Taisi hieno albumi mennä useimmilta yli hilseen.

Pitääpä lukea tuo, vaikka kirjastosta. Mulla on noita samaa sarjaa olevia jatkiksina A Suivre -lehdissä. Mutta ranska oli liian monomutkaista mun kielitaidolleni. Jäi lukematta.

[Spip-orava]

Schuiten näyttää tulevan Sarjakuvafestivaaleille Helsingin-kaupunkiin tänävuonna. Se on hienoa! Harmi että tuotantoa on niin vähän käännetty ja harmi sekin että itselläni on juuri silloin työviikonloppu.

[Petteri Oja]

Syksyllä on tulossa suomeksi La Douce eli Kaunokainen. Arktiselta Banaanilta. Mies + juna -rakkaustarina (tirsk).

Veturinkuljettaja Leon Van Belin työura lähestyy loppuaan. Hän ei odota eläkepäiviä innolla, vaan tarraa kaikin voimin rautatieläisen uraansa. Erityisen kiintynyt Leon on työvälineeseensä, yli kaksikymmenmetriseen höyryveturiin, jonka kanssa hän on matkannut yli satatuhatta kilometriä. Leon on nimennyt 12004‐veturin Kaunokaisekseen (La Douce).

Steampunk‐henkisessä, meidän todellisuuttamme muistuttavassa maailmassa kehitys kuitenkin etenee vääjäämättömästi. Rautatieverkkoa korvataan köysikaapelivaunuilla ja Van Bel menettää työpaikkansa. Pelastaakseen Kultasensa romuttamiselta Leon yrittää kaapata sen, mutta epäonnistuu. Silti hän uskoo, ettei hänen rakasta veturiaan ole tuhottu, vaan se on varastoitu tuntemattomaan paikkaan. Van Bel aloittaa etsimisen kaapelivaunun avulla seuranaan mykkä nuori nainen, johon hän on tutustunut dramaattisissa olosuhteissa.

François Schuiten (s. 1956) tunnetaan erityisesti Benoît Peetersin kanssa tehdystä Hämärän kaupungit -teossarjasta. Hänen piirrostyylinsä on pikkutarkkaa ja runsasviivaista, sivukokonaisuudet huokuvat massiivisuutta. Kaunokainen on Schuitenin ensimmäinen sooloteos.

[Jyrki Vainio]

Yhdistelmä steampunk + Schuiten kuulostaa erittäin lupaavalta.

Kuumetta Urbicandessa teki aikoinaan suuren vaikutuksen. Näytti vähän kuivakalta pintapuolisella selailulla, mutta kun oikein istui alas ja luki, niin oli erinomainen albumi.

Jokunen muu albumi on tullut vastaan englanninkielisinä laitoksina, mutta ne eivät ole jotenkin tuntuneet yltävän ihan samalle tasolle.

[mlietzen]

Kaunokainen arvioitu.



Lisää tällaista, kiitos.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kaunokainen arvioitu.

Todella elävästi kirjoitettu arvostelu! Kiitos. Sen ansiosta tekee mieli tutustua tähän albumiin, vaikka lähtöarvoisesti tällainen sarjakuva ei yleensä ole ihan minun juttuni.

Kustantajan nimi olisi varmaan hyvä lukea vähintään alkutiedoissa?

[mlietzen]

Kustantajan nimi olisi varmaan hyvä lukea vähintään alkutiedoissa?

Oho hups, oli jäänyt pois. Lisäsin.

[Petteri Oja]

Pitäiskö tätä olla Suomalaisessa Kirjakaupassa?

Pitäisi tietysti. Mutta tuskin on.

[VesaK]

Pitäiskö tätä olla Suomalaisessa Kirjakaupassa?

Sehän on vain suomalainen kirjakauppa, siellä ei ole juuri mitään tän syksyn uutuuksista. Ei oo Kaunokaista eikä Puskaradiota, esimerkiksi. Mutta osta Sofin uusin ja Angry Birds -rompetta! Niitä on.

[tertsi]

Ei ollut Kaunokainen minun makuuni.

 Alkuasetelma, ilmapiiri kiinnostavia. Piirrokset paikoitellen upeita. Veturi julumetun komia.

"Juoni" ei pysty pitämään kiinnostusta yllä. Junankuljettajaa lukuunottamatta henkilöt ovat kovin mitäänsanomattomia, varsinkin se patsaiden keräilijä on täysi huti. Tytön mukanaolo tuntuu päälleliimatulta, pikku vilauttelu kiusaannuttaa. Paljon parjatussa Valkoisessa tiikerissä paljon parjattu paljas pinta istuu kokonaisuuteen sata kertaa paremmin kuin tässä tarinakyhäelmässä.

Harmitti, kun en ehtinyt lukea Kaunokaista ennen Koipeliini-äänestystä. Luulin, että se olisi voinut saada yhden esikarsintaäänistäni. Mutta ei, se ei olisi ollut lähelläkään yltää top vitoseeni. Mitään vahinkoa ei onneksi siis  tapahtunut.

[Timo Ronkainen]

Tytön mukanaolo tuntuu päälleliimatulta, pikku vilauttelu kiusaannuttaa.

Tuli tosta tosiaan vähän 80-lukulaisen manaramainen olo. Muutenkin sarja oli semmonen joka olis voinu ilmestyä jo 80-luvun Tapiirissa jatkiksena.

Timo

[tertsi]

Mullekin tuli Manara mieleen! Johtuiko mustavalkoisuudesta ja ohuella viivalla hahmotelluista hahmoista vai mistä...