Tässä ketjussa ei ole oikein puhuttu siitä, että sarjakuvantekijä voi elättää itsensä aivan siedettävästi muilla kuvitustöillä. Asiakkaiden löytäminen on vähän vaikeaa, ja on toki ärsyttävää kun omimmat sarjakuvaprojektit jäävät ilta- ja viikonloppuhommiksi. Mutta kyllä silleen albumikin syntyy, tosin hitaasti.
Kuka voi, kuka ei. Albumin varsinaisen aktiivivaiheen aikana ei oikein voi tehdä mitään muuta hommaa jos haluaa tehdä hyvää jälkeä, jopa sellaiset arkiset asiat kuin laskujen avaaminen ovat täysin mahdottomia. (Ja miksi laskuja avaisikaan, milläs maksat kun rahaa ei ole ennen kuin työ on valmis, sitä ennen joka penni pitää laittaa talteen ruokaa ja vuokraa varten.)
(Sitten kun homma on pelkkää piirtämistä, voi toki piirtää muutakin. Mulla on yleensä kaksi eriluonteista sarjaa samanaikaisesti piirrettävänä, niin toisesta saa kaivattua vaihtelua. Saippuaa alkoi vastareaktiona Parkkipaikan loputtomalta tuntuvalle tussaamiselle.)
Työttömyys tuntuisi varmaan kaikista jotka eivät sitä ole kokeneet erinomaiselta ajalta piirtää kannattamatonta albumia hengissäpysyminen turvattuna, mutta kyllä yhteiskunta on rakennettu niin että työttömyys on kokopäivätyötä, ei siinä ehdi piirtää, tuskin edes ajatella omiaan. Joka päivälle on keksitty jotain ihmisarvoa alentavaa kiusaa, josta selviää vain pitämällä mielenkiinnon muissa kuin omissa asioissa

(ainoan työttömyysvuoteni aikana luin koko Lauttasaaren kirjaston, ensin kaunokirjallisuuden, sitten elämäkerrat, sitten eri alojen ammattikirjallisuuden, 8-10 kirjan päivätahtia).