Katselin eilen ekaa kertaa Vihreän lyhdyn (extended, blu-ray).
Ihan hauskaa välipäivien katsottavaa. Miellyttävää oli se, miten arjesta tuli aivan absurdia hassujen voimien ja asun myötä. Sellaisia ne vanhat DC-sarjakuvat olivat. Universumissa matkusteltiin noin vain, suihkaus sinne ja takaisin.
Pidin kuvauksesta ja leikkauksesta, ja varsinkin alun hitaudesta ja rauhallisuudesta. Sen pienemmän pääkonnan kuolema hassattiin täysin, jotenkin se ei tuntunut miltään, ja Parallaxistakaan ei oikein irronnut mitään muuta kuin kekseliäs tuho (joka kyllä kotikatsomossa arvattiin etukäteen kiitos Lyhdyn koulutuksessa saaman vinkin takia).
Tämä koko juttu oli selvästi alustusta siihen seuraavaan GL-leffaan. Sitten pelittää varmasti paremmin. Ja pidin minä tästä enemmän kuin niistä Eks-miehistä ja Wolverinesta. Tosin en sitä uusinta eka luokkaa ole vielä nähnyt.
