SARJAKUVA-FINLANDIA-PALKINTO 2011

[Dennis]

Katin voitto ei yllättänyt kait ketään, näinhän nämä menee, Paakkasen palkitseminen oli kyllä hyvä homma. Kerrankin  näin.

Samaa mieltä Illodiinin kanssa siitä, että hyvä homma, ettei Ville Ranta voittanut.

[Curtvile]

Itseltäni lukematta toinen palkituista SarjakuvaFinlandioista eli Kovácsin teos, jos kohta aiempi näyttö on ollut hillittömän hyvää.
Paakkasen sijoitus on nostaa uskoa ihmiskuntaa kohtaan.

Nykäsen Mummon ja Hypénin Nannan olisin suonut sijoittuvan myös korkeammalle  jopa palkintosijoille mutta M. A: Numminen kieltämättä osoitti näillä valinnoillansa olevansa ns. mies paikallaan.

Liityn seurueeseen Illodiinin ja Denniksen nurkkaukseen skoolaamaan tälle iloiselle tapahtumalle ja suomalaiselle sarjakuvalle.

[keijoahlqvist]

mutta pääasia oli, ettei joku Ville Ranta voittanut, vaan glooriaa, ja rahaa, jaettiin sellaisille, jotka osaavat myös piirtää. Sanon minä.

Onneksi olkoon. Harvoin ihmiset leuhkivat puutteillaan, mutta rohkeutta osoittaa paljastaa ettei ymmärrä piirtämisestä mitään - eikä lukemisesta.

Olisi mainiota nähdä jonkun piirtävän ilman luonnoksia saman määrän informaatiota, vivahteita ja osuvaa tunnetta kuin Ville. Koitahan kopsata joku Rannan sivu ja yritä sitten toteuttaa oma versiosi valitsemallasi tekniikalla, niin alat oivaltaa mitä piirtämällä kertomisen taika on.

[Jyrki Vainio]

Eli siis tiivistäen:

Jollekin sarjakuvalle halutaan antaa palkinto = uskomaton määrä valitusta, urputusta ja loukattuja tunteita

Mitään sarjakuvaa ei palkita, vaan kritisoidaan, että kaikissa on jotain puutteita = kaikki ovat iloisia ja taputtavat

Joskus vielä ehkä ymmärränkin kunnolla suomalaista sielunmaisemaa, mutta se päivä ei ole ainakaan tänään.

[[kivi]]

Eli siis tiivistäen:

Jollekin sarjakuvalle halutaan antaa palkinto = uskomaton määrä valitusta, urputusta ja loukattuja tunteita

Mitään sarjakuvaa ei palkita, vaan kritisoidaan, että kaikissa on jotain puutteita = kaikki ovat iloisia ja taputtavat

Joskus vielä ehkä ymmärränkin kunnolla suomalaista sielunmaisemaa, mutta se päivä ei ole ainakaan tänään.

Joo, ei näemmä. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta olet ihan metsässä


"Illodiini" heitti typerää provoa, mutta yleinen riemu Nummisen päätökseen kumpuaa mun nähdäkseni jotakuinkin seuraavasta: loppukarsinnassa valittujen teosten joukossa ei ollut yhtään sellaista teosta jolle olisi voitu myöntää ensimmäinen palkinto yksinään ilman että se olisi ollut selkeästi epäoikeudenmukaista. Nyt toiselle sijalle nousivat hyvät sarjakuvateokset jotka saattoi palkita ilman negaatiota muita rankattuja kohtaan.

Syynä (jatkan teoriaani) on osin otannan pienuus, osin otantaan vaikuttavat kiistämättömät käytännön tekijät. On olemassa tekijöitä jotka ovat "yleisön ennakkosuosikkeja" ja joita ei siksi voi jättää pois. Pyritään ottamaan mahdollisimman tasainen otanta sarjakuvan eri muodoista jottei päästä sanomaan ettei mukana ollut yhtään historiaa/ novellikerrontaa/ eläimiä/ huumoria jne. On olemassa tekijöitä joiden mahdollinen voitto olisi kiusallinen selittää, ja näitä ei voi ottaa mukaan. Ja sitten kaikki pitää saada mahtumaan kärkikymppiin, mikä tarkoittaa että jokaisen teoksen pitää edustaa niin montaa eri asiaa jotta otanta olisi tasapuolinen, etteivät ne voi olla kovin jyrkästi mielipiteitä jakavia lajissaan - eikä samasta lajista voi olla liian montaa edustajaa.

Pienin yhteinen nimittäjä. Keskinkertaisuus. Vaikka kaikki ehdokkaat olivat ehdottomasti hyviä, oli asetelma silti sellainen, ettei yhtä voi nostaa toisten yläpuolelle kyseenalaistamatta valintakriteerejä.

[Ossi Hiekkala]

Se, jos mikä on säälittävää, on se että ihmiset iloitsevat siitä, ettei joku pärjännyt eikä siitä, että joku pärjäsi. Ei ihme, että Kääkissä ei moni tekijä liiemmin viihdy.

[Antti Vainio]

Tää ei ole mun normaalia provokatiivisuutta koska sekä Jyrki että Kivi on mun kavereita. Jyrki on nyt ihan syvällä nurmijärveläisissä metsissä koska ne M.A:n kommentit oli loistavia ja osoitti että nyt oli sälli joka tajuaa missä mennään. Se että absoluuttisesti parasta ei valittu oli minusta mukavan uusrahvaanomainen tapa osoittaa että nää vitun idolsit ja oscarit on espoolaisten spedejen keksimä salajuoni.

[Jyrki Vainio]

Minullakaan ei ole mitään M.A. Nummista tai hänen perusteluitaan vastaan. Minäkin pidän häntä oikein fiksuna ja kunnioituksen arvoisena tyyppinä.
Kommentillani vain muistuttelin vähän tämän ketjun aiemmista vaiheista - ja samaa palkintoa ympäröivästä keskustelusta aiemmilta vuosilta JA keskustelua "vuoden parhaan käännössarjakuvan" palkitsemisesta.

[[kivi]]

Minullakaan ei ole mitään M.A. Nummista tai hänen perusteluitaan vastaan. Minäkin pidän häntä oikein fiksuna ja kunnioituksen arvoisena tyyppinä.
Kommentillani vain muistuttelin vähän tämän ketjun aiemmista vaiheista - ja samaa palkintoa ympäröivästä keskustelusta aiemmilta vuosilta JA keskustelua "vuoden parhaan käännössarjakuvan" palkitsemisesta.

No tässähän tulee helposti ajatelleeksi että sarjakuvien laittaminen paremmuusjärjestykseen on vähän niinkuin Paralympialaiset (Special Olympics), eli vaikka tulisi valituksi parhaaksi, kunuksi ja häkä-ässäksi, on silti "vain" sarjakuvaa.
;-P

Mauri Anteron ratkaisu saattaa parhaassa tapauksessa jopa innostaa jonkun pyrkimään irti tuosta ajattelua vaivaavasta ikeestä, jossa sarjakuva on aidon taiteen mainosvammainen äpärälapsi, kun se itse asiassa on se mistä kaikki 20 000 vuotta sitten lähti.

Mitä taas tulee kommentteihin suomalaisen sarjakuvan tasosta, osaamisesta ja piirustustaidosta, sanoisin että vaatii helvetin hyvää piirustustaitoa osata pelkistää kuten Ville Ranta osaa, ja sama pätee kaikkiin piirrostekniikaltaan täällä dissattuihin, Millaan ja muihin.

Saattaa olla vaikea ymmärtää että parempaa piirtämistä ei todellakaan ole se, että aina tekee kaiken minkä osaa, tää oli mun omakin helmasyntini josta mut vasta ajan kanssa vähitellen opetettiin ulos. Pelkistäminen ja rennon, luonnosmaisen viivan avulla luotu dynamiikka on paljon vaikeampaa kuin jäykkä realismiin ja detaljeihin pyrkiminen, mutta sen arvoista, kun pystytään välittämään moninkertaisesti kuvan näennäisen sisällön määrä merkityksiä.

Se, että tekijät ovat loppuun asti suunnilleen yksin töidensä kanssa jättää kyllä joskus jälkensä lopputulokseen. Jos sarjakuva olisi meillä kaupallisestikin samalla tavalla arvostettua kuin ranskankielisellä alueella tai Japanissa, olisi varmaa että moni sellainen kohta joka jää vain laiskuudesta, kiireestä tai yksinkertaisesti varojen puutteessa vähän heikommaksi, korjattaisiin. Perfektionismi on kallis vaatimus.

Mutta resursseihin, kielialueen pienuuteen ja ammatin arvostukseen nähdenkin meillähän tehdään todella hyvää sarjakuvaa. Ei siinä ole mitään säkkiin ja tuhkaan pukeutumista, jos osa alan pahimmista maneereista ja kliseistä onkin korvattu riskinotolla, innovatiivisuudella ja herkkyydellä.

Kivi

[Illodiini]

Ehkäpä vähän piru iski, kun mainitsin Ville Rannan, mutta omassa mielessäni ei vain soi minkäänmoinen musiikki katsellessani hänen tuotoksiaan. Mies on kyllä melko peto väreillään, myönnetään. Toiset tykkää äidistä, toiset eläimistä...

[Nanna]

Olenko mä ihan väärässä seurassa kun olen sitä mieltä, ettei kilpailun lopputuloksessa ole mitään valitettavaa?

Mun mielest Paakkanen ja Kovács on hyvii tyyppei ja niiden sarjixet oli niinku ihan best evar. Ja sarjixet on yleensäkin best evar, mut palkinnoissa on yleensä se mälsä juttu, ettei kaikki voi voittaa tai edes olla ehdolla. Ja se on sitten kai kiinni yhteiskunnallisesta valtaetäisyydestä, kollektiivisesta tyhmyydestä, auringonpilkkujen määrästä ja kynttilöistä sankarihaudoilla, että millä perusteella valitaan ne, jotka valitsevat ehdokkaat, mitä ne sitten valitsevat, ja kuka valitsee tuomarin, ja mitä sen tuomarin päässä liikkuu...

Mun mielestä on yleensä ottaen hienoa, että omasta hyllystäni löytyy tosi paljon ja tosi hyvää kotimaista sarjakuvaa. Ja välillä jaetaan palkintoja ja apurahoja, mikä on ihan jees. Herran taatelit, meikäläisellä on itse asiassa niin hyvä fiilis suomalaisesta sarjakuvasta, että menenpäs tästä iltapuhteiksi lukemaan noita uusimpia löytöjä.

[Curtvile]

Kivellä on tapansa mukaan paljon  hyvää asiaa pariin pointtiin takerrun:

No tässähän tulee helposti ajatelleeksi että sarjakuvien laittaminen paremmuusjärjestykseen on vähän niinkuin Paralympialaiset (Special Olympics), eli vaikka tulisi valituksi parhaaksi, kunuksi ja häkä-ässäksi, on silti "vain" sarjakuvaa.


Mauri Anteron ratkaisu saattaa parhaassa tapauksessa jopa innostaa jonkun pyrkimään irti tuosta ajattelua vaivaavasta ikeestä, jossa sarjakuva on aidon taiteen mainosvammainen äpärälapsi, kun se itse asiassa on se mistä kaikki 20 000 vuotta sitten lähti.

muuten kaiken kanssa noin 123% samaa mieltä mutta minä rankkaan, aika saakelisti sattuneesta syystä , ihan jokaisen Paralympialaisiin osallistuneen niin paljon korkeammalle kuin niihin olympialaisiin tai mihin tahansa urhoilukisoihin siksi että enin osa niihin osallistuvista eivät samoin edellytyksin pääsisi paralympialaisissa edes karsintarajalle.

Kappale Special olympics on silti hilpeä, myös monista niistä joiden arkea haittaa erinäisetkin pienet haittatekijät.

Sarjakuva on oma taiteenlajinsa ja muiden puolesta en voi sanoa mitään :jos se ei heille ole taidetta niin tarkkaan ottaen ongelma ei ole minun.

MA Nummisen valinta on minusta paitsi fiksuinta tilanteen parametreissä (ketkä ehdolla ja miten jne ad nausem) niin se ei myöskään ole mikään puuta halaavan hipin "jokainen arpa voittaa, kaikki kukat ovat kauniita" sen enempää kuin tulosvastuullista yksi muiden ylikään.
Se on paras kompromissi , siihen kaikki ovat ihan yhtä tyytymättömiä.

tähän [kivi] aiemminkin viittasi:

Syynä (jatkan teoriaani) on osin otannan pienuus, osin otantaan vaikuttavat kiistämättömät käytännön tekijät. On olemassa tekijöitä jotka ovat "yleisön ennakkosuosikkeja" ja joita ei siksi voi jättää pois. Pyritään ottamaan mahdollisimman tasainen otanta sarjakuvan eri muodoista jottei päästä sanomaan ettei mukana ollut yhtään historiaa/ novellikerrontaa/ eläimiä/ huumoria jne.....Pienin yhteinen nimittäjä. Keskinkertaisuus. Vaikka kaikki ehdokkaat olivat ehdottomasti hyviä, oli asetelma silti sellainen, ettei yhtä voi nostaa toisten yläpuolelle kyseenalaistamatta valintakriteerejä.

mutta tämän kohdan kanssa on tulkintaero minun ja Kiven välillä.

Se lähtee ajatuksesta että listalla olleet Mummo, Nanna ja Fingerpori olisivat jäänteitä roomalaiskauden "leipää ja sirkushuveja" ja kansa pysyy tyynenä ja sen ajattelumallin johtavan kaavan mukaan kyse on "tyhmistävästä viihteestä jonka funktio on passivoida lukija"

silloin lytätään luonnosmaisesta tarkkaan viivaan yltävän ja kerronnallisestikin, jopa huumoristripin(Ei, minä en ole huumoristrippien ylin ystävä, yli 99% niistä kun on vähemmän hauskoja kuin  turpaan ottaminen) rajaamissa mitoissa, korkeintaan sinne "kivaa lapsille ja vähämielisille" osastoon.
Ja silloin minä yleensä rullaan virtuaaliset ja reaaliset hihat ylös, kuului asia minulle sitten tai ei koska katson sen ihan yhtä epäoikeudenmukaiseksi.

Pelkistävyys taiteessa on hyväkin asia, se missä piirroksen ja tarinan keskivertaisuus/ parhaustaso menee on ihan eri asia hyvinkin eri ihmisille.
itselle Kiroileva siili ei aukene vieläkään, piirroksen rosoisuus on itse asiassa ollut koko ajan aika mukava vaikka Deco ja klassinen realismi ovatkin maullisesti enemmän oma juttu ovatkin mutta muissa töissään on minusta enemmän sisältöä.
Millan saamaa SarjakuvaFinlandiapalkintoahan moitittiin myös kansan syvien rivien helposta kosiskelusta aikanaan jotakuinkin perustelulla "koska sarjakuvan pitäisi olla taidetta".

Se on.

Kaikkia suomalaisia artisteja en tunne ja kaikkien töistä en välitä, mutta se etten itse pidä ei ole minulta pois. Hyvä jos joku tykkään niistä mistä minä en. Eivätpä kuolleet puut turhaan.

mutta jos aletaan vaatia yksipuolueajattelua että kyllä tästä tietystä jutusta on kaikkien pidettävä ja varsinkin koska se on virallisesti kaikista hyvää, niin sori pitäkää uskonlahkonne.
Minä sitoudun irti ja olen omissa oloissani omien juttujeni kanssa ennemmin koska vaihtoehto ei ole niin kovin tuloksekas.

Ja kehtaan yhä olla tyytyväinen Paakkasen voitosta ja jahka pääsen johonkin missä Kovácsin tuoreeseen voi tutustua tsekkaan mielenkiinnolla mutta ilman odotuksia. Siten mm. Mummo ja Nannakin kolahtivat.

[Antti Vainio]

Tuulin vastaus osoittaa minusta hyvää sporttihenkeä ja yleisemminkin sitä fiilistä mikä vallitsee.Ei  tämä mitään pesäpalloa tai murtomaahiihtoa ole. Dopingaineiden käyttö ei ole pelkästään sallittua vaan suositeltavaa, sillä ei ole vitun väliä kuka voittaa.

[T.Kokkila]

Onnittelut voittajille! M.A:n palkitsemispuhetta on uutisoinnissa kärjistetty varsin rankasti, vertasihan hän sarjakuvavuosikertoja myös viinivuosikertoihin, jotka ovat erilaisia. Ja ylisti sarjakuvaa kansanvalistuksesta ja ties mistä.

Kaikkien finalistien näyttely on Tampere Kupliin ajan esillä TR1-hallin parvella, vain lauantaina ja sunnuntaina. Voittajilta mukana myös originaaleja, ja Paakkaselta mm. albumissa esiintyvät Suuri Justeeri ja Lee Remickin alushousut.

Kaikki finalistialbumit ovat parvella myös luettavissa ja selailtavissa.

[Petteri Oja]

M.A. on loistava! Kvaak ei! Allaolevat kommentit ovat ehkä typerintä ikinä.

Ehkä vuoden sato oli hiukan yllätyksetöntä, mutta pääasia oli, ettei joku Ville Ranta voittanut, vaan glooriaa, ja rahaa, jaettiin sellaisille, jotka osaavat myös piirtää.

Samaa mieltä Illodiinin kanssa siitä, että hyvä homma, ettei Ville Ranta voittanut.

Liityn seurueeseen Illodiinin ja Denniksen nurkkaukseen skoolaamaan tälle iloiselle tapahtumalle ja suomalaiselle sarjakuvalle.